Alukin C 750:n koeajolenkille sattui kirkas ja tuulinen päivä. Vene tuntui olevan kuin yhtä puuta. Hondan veekuutonen työnsi letkeästi vauhdin yli 30 solmuun. Lisää kaasua. Ilmalennot pitenivät. Sitten tuli kuuluisa seitsemäs aalto. Se oli tällä kertaa armoton.
Sirpaleethan tietävät onnea ja kuten tiedämme, vain timantit ovat ikuisia. Eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun onnettaren kilinä koeajoillamme helähti. Muutamia kertoja aiemminkin ovat vuosien varrella ikkunat kohdanneet vahvempansa. Vesi on totta vie kovaa.
Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun saimme ihailla pitkiä ja särmikkään teräviä lasin seipäitä. Näky oli hyytävämpi kuin komeimmat kristallinkirkkaat jääpuikot maaliskuisten räystäiden alla. Siinä ne kiiltävät miekat tippuivat oven ikkunan kehyksestä yksi toisensa jälkeen.
Kylmyys puski sisään, mutta maahantuoja oli toiminnassaan ripeä. Vene siivottiinja uusi ovi kiikutettiin paikallenopeasti. Koeajo jatkui.
Ja miltä uusi Alukin vaikutti sirpaleista huolimatta?
