Helsingin Vallisaaren biennaalin viimeisen viikon kävijät saattoivat ihmetellä pitkällä laiturilla touhuavaa joukkoa. Samat veneet ajoivat moneen kertaan laituriin eri paikoissa, eri asennoissa ja eri tuulensuunnista. Drone sirisi yläpuolella ja kamerat taltiovat operaatiot sivusta ja veneiden sisälläkin.
Me teimme siellä Kipparin rantautumisopasta, joka on tarkoitus esitellä lukijoille keväällä niin lehdessä kuin verkkosivuillammekin. Rantautumisopasta lukijamme ovat meiltä toistuvasti vaatineet ja nyt sen saavat. Esimerkkitapauksina on kolme erilaista ja eri tavoin käyttäytyvää venettä: yksi perämoottorivene, yksi kahdeksanmetrinen liukuvene keulapotkurilla ja perävetolaitteella sekä yksi akselivetoinen vene.
Rantautuminen on veneen ajossa melkeinpä ainoa vaikea asia jo tyynellä säällä ja varsinkin hankalassa tuulessa. Luonto oli puolellamme ja järjesti avuksemme puuskaisen ja navakan kaakkoistuulen. Se ei ohjastajiamme paljon haitannut, veneet taipuivat nätisti paikoilleen.
Huonompikin veneen pysäköijä hoksasi ammattilaisten eli Juha Virtasen, Jukka-Pekka Lumilahden ja Klaus Salkolan suorituksia katsoessaan, että springiköysi on usein onnistuneen rantautumisen avain. Tärkeintä on kuitenkin rauhallinen toiminta, selkeä kommunikointi ja työnjako niin, että kansimiehet osaavat toimia kapteenin ohjeiden mukaan.
