Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Lomareissulla veneen varapolttoainetta on kuskattava varovaisesti

Reissussa tarvitaan polttoainetta. Sitä ei moni ilmeisesti ajattele. Ei ainakaan sen perusteella, että vesillä pulaan joutuneella veneilijällä on usein nimenomaan polttoaine loppunut. Varakannu kannattaa aina olla mukana, mutta sellaiseksi ei käy mikä tahansa vanha mehupurkki.

07.04.2021

Tekstijuha virtanen

Kuvatanton reenpää, juha virtanen

Lomareissujen reittejä kannattaa ruveta suunnittelemaan ajoissa, jotta monet yksityiskohdat tulee mietittyä mahdollisimman perusteellisesti. Onhan vene samalla sekä kulkuväline että koti reissun aikana.

Ruoka on itsestään selvä asia, mutta retkeä suunniteltaessa on muistilistaan myös syytä laittaa esimerkiksi septin tyhjennyspaikkojen selvittäminen, työkalut, varaosat, mahdolliset huoltopaikat, venekorjaajat ja yhtenä tärkeimmistä, polttoaineet ja matkan varrelle osuvat tankkauspaikat.

Purjevene liikkuu ilman moottoriakin, kunhan vain tuulee. Moottoriveneilijän on mietittävä reissun alla mistä saa matkan varrella polttoainetta. Jakeluasemien sijainnista kannattaa kerätä tietoa etukäteen, sillä niiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Mukaan on hyvä varata myös tarpeeksi varapolttoainetta. Selvitä siis jo ennen lähtöä, mistä saat polttoainetta ja miten säilytät varapolttoaineen veneessä turvallisesti.

Varapolttoaineen säilyttämiseen ei kelpaa vanha öljykannu tai ”mehukattipullo”. Kanisterin on oltava materiaaliltaan kestävä, polttoaineen säilyttämiseen tarkoitettu ja viranomaisten hyväksymä.

Polttoainekanisterien materiaalina käytetään muun muassa korkeamolekyylisestä polyeteeniä (PE-HD) ja niillä on oltava vaarallisten aineiden kuljetus- ja säilytyspakkausten UN-hyväksynnät.

Kanisterissa on hyvä olla myös kaatonokka, joka helpottaa tankkausta. Joustavan taipuisan kaatonokan avulla polttoaineen saa kaadettua tankkiin ilman sen roiskumista veneeseen. Kannujen korkeissa pitää olla myös tiiviste.

Kanisterit on sijoitettava veneessä tuulettuvaan tilaan. Mielellään siten, ettei aurinko pääse niitä kuumentamaan tai, etteivät moottori ja pakoputki pääse kuumentamaan niitä. Lämmetessään varsinkin bensiini kaasuuntuu. Se näkyy kanisterin pullistumisena. Jos korkki ei ole tiivis, kaasua pääsee ulos kanisterista ja se aiheuttaa veneessä räjähdysvaaran.

Irtokanisterit ja -säiliöt on hyvä sitoa kiinni, etteivät ne pääse aallokossa liikkumaan ja mahdollisesti hankautumaan puhki. Jos niin pääsee käymään, valuu polttoainetta veneeseen. Polttoaine kaasuuntuu helposti eikä räjähdykseen tarvita kuin jonkun hieman löysän sähköliitoksen pieni kipinä.

Varapolttoainetta voi veneessä säilyttää irtokanistereissa, jotka on hyväksytty nimenomaan polttoaineen kuljettamiseen. Useimmat käyttävät 1-20 litran vetoisia muovikanistereita, mutta perinteiset 10-20 litran metalliset ”jerrykannutkin” kelpaavat vielä monille.

Perämoottoriveneessä, jossa on irtosäiliö polttoaineelle, on helpoin ratkaisu hankkia ”varakannuksi” toinen irtosäiliö. Se voi olla samankokoinen tai varsinaista tankkia pienempikin, jos säilytystilaa veneessä on vähän. Varatankin ideanahan on vain varmistaa matkan jatkuminen seuraavalle tankkauspaikalle.

Muutaman kympin hintaisia veneiden irtotankkeja tai polttoainekanistereita löytyy esimerkiksi Motonetista, Biltemasta tai mistä tahansa tavaratalosta ja hyvin varustetusta vene- tai autotarvikeliikkeestä.

Venekäyttöön tarkoitetut irtosäiliöt ovat kyseiseen käyttöön viranomaisten hyväksymiä ja ne on tehty kestävästä muovista. Kantokahvan ansiosta säiliön siirtäminen rannasta tankkauspaikalle on kätevää.

Säiliössä olevan letkuliitännän ansiosta varatankin käyttöönotto sujuu siististi ja helposti, varsinkin jos säiliöt voivat olla veneessä vierekkäin. Riittää, kun irrottaa polttoaineletkun tyhjentyneestä säiliöstä ja kytkee sen täyden varasäiliön liittimeen.

Sen jälkeen on muistettava vain avata varasäiliön kierrekorkissa oleva ilmausruuvi. Ja taas matka jatkuu.

 

Lue myös nämä

X