Niinhän siinä kävi, kuin ei pitänyt. Vaikka hyvin oli tiedossa, että liika hartsi teettää lisätöitä, liikaa sitä kuitenkin tuli. Ja lopputulos oli kuten kuukausi sitten varoittelin: pinta oli kuin perunapelto. Mutta siinä mielessä laminointi onnistui, ettei laminaattiin jäänyt ilmakuplia.
Mutta hiottavaa tuli roppakaupalla lisää. Onneksi pinta oli pahemmin epätasainen ainoastaan rungossa, sillä se oli helppoa tasaista hiomista, vaikka aikaa veikin. Rungon ja kannen kiinnityslaipan yläpuolinen osa oli huomattavasti helpompi viimeistellä maalauskuntoon.
Päivä siinä kuitenkin vierähti. Ensin hiottiin epäkeskokoneella ja mahdollisimman karhealla verkolla (P40) suurimmat pois. Sitten siirryttiin P80-karkeuteen ja lopuksi suoraan hiomatukeen ja P180 paperiin. Viimeisellä saatiin kuopat ja kukkulat kuta kuinkin tasaisiksi.
Lue koko artikkeli
TILAA KIPPARI-LEHTI
