Kipparin kirjahyllystä

Merikirja

11.06.2018

TekstiPete Suhonen

KustantajaGummerus (2018)
Hinta29,95 € (suomalainen.com)

Tositarinassa kaupunkilaiskirjailija Morten sekä graafikko, vanhan kalatehtaan hankkinut Hugo lähtevät pyytämään Länsivuonosta holkeria, ”suurinta lihansyöjähaita”.

Kalastajasukuun kuuluva Hugo on nähnyt elämässään kaskelotista alkaen valtaisan joukon merenihmeitä, mutta ei holkeria, toisin kuin isänsä, jonka mukaan se ei kuole millään. Pyydettynäkin holkeri hotkaisi kalastusaluksen kannelta lihakimpaleen.

Pyytäjien alla on ensi yrittämällä Bombardin rib, jonka perälaudassa oli 115 hv Suzuki ja ympärillä Pohjois-Norjan huumaava ja vaarallinen meriluonto.

Ensin pohjaan lasketaan syötti: sonnin sisälmyksiä jätesäkeissä. Poijukohon halkaisija on metrin, lähes puoli kilometriä pitkän köyden pää on vahvistettu kuuden 
metrin pätkällä kettinkiä, koukku 
on 20-senttinen. Sitten odotellaan. 
Turhaan. Yhtenä aamuna koho on kadonnut, mutta ei se mitään.

Syksyllä yritetään uudestaan, nyt 25 kilolla valaanihraa. Ja mahtuuhan vuodenkiertoon vielä kaksi muutakin vuodenaikaa.

Tarkkakielinen kirja on lumoava yhdistelmä suurta jahtia, meri-
biologiaa, meren esihistoriaa, luonnonkuvausta sekä tarinoita kalas-
tuksesta ja merenkävijöistä lukuisine alaviitteineen. Ehkä jonkin-
lainen myöhempien aikojen leppoisa Moby Dick, vaikka nyt meri-
hirviön pyytäjät eivät olekaan maksamassa kalavelkoja, vaan etsimässä elämänsä suurinta elämystä.

Välillä käy sääliksi loismatojen puoliksi sokeuttamaa holkeria, jonka nahka vastakarvaan on niin nasakkaa, että sitä käytettiin muinoin hiekkapaperina.

Morten Strøksnesin tekstistä paistaa läpi ilmeisesti norjalaisille ominainen mutkaton ja tunteilematon suhtautuminen mereneläviin, jotka ovat osaltaan taanneet maan vaurauden. Se on kuitenkin vain rikka tässä tarinassa, joka pohjimmiltaan kertoo rakkaudesta mereen.

”Koska maapallon pinnasta 70 prosenttia on meren peitossa, planeettamme nimen ei pitäisi olla Maa, vaan Meri”, Strøksnes muistuttaa.

 

Lue myös nämä