| Kustantaja | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS, 2020 | ||
| Hinta | 29,95 € (suomalainen.com) | ||
Mikko Helseniuksen ja Jari Ruotsalaisen kokoama teos Merimiestatuoinnit esittelee suomalaisten merimiesten kiehtovaa tatuointikulttuuria ja avaa ikkunan tatuointien ja tatuoimisen historiaan. Lukijalle selviää, millaisia tatuointeja merimiehillä oli, missä ja miksi niitä otettiin, ja ketkä niitä tekivät.
Teos antaa ”kuvien hakkaamisesta” hyvää taustatietoa. Kirjan mukaan esimerkiksi sana tatuoida on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Tatuera-sanasta johdettu tatueeraus on jäänyt suomenkieleen ja varsinkin vanhemman sukupolven käyttöön. Vuodelta 1890 peräisin olevan Meurmanin sanakirjan mukaan tatueeraus oli ”ihon kirjailua kuwilla”.
Merimiesten tatuointeihin on liittynyt monia uskomuksia. Muihin verrattuna suomalaiset merimiehet eivät olleet kovin taikauskoisia. He ottivat useimmiten hyvin spontaanisti käsivarsiinsa tai rintakehäänsä kuvan, mikä nyt sattui miellyttämään ja ennen kaikkea, mihin heillä oli sillä hetkellä varaa. Kirja myös romuttaa monia myyttejä merimiesten tatuointeihin kätketyistä viesteistä. Ainakaan haastatellut merimiehet ja vanhemmat tatuoijat eivät sellaisten myyttien todenperäisyyttä vahvistaneet.
Tatuointikulttuuri on kehittynyt maailmalla, ja jopa niinkin pienellä alueella kuin Itämeren altaan laidoilla, eriaikaisesti. Kun Tanskassa sai nahkaansa kuvan jo 1800-luvun loppupuolella, avattiin Suomessa ensimmäinen tatuointiliike vasta vuonna 1987. Sikäli onkin mielenkiintoista, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa syntynyt ja Lahdessa kasvanut Fred Olav Pekonen tatuoi ammatikseen jo 1960-luvun alussa Tanskan Nyhavnissa.
Muutamien muidenkin mielenkiintoisten henkilöhistorioiden lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantama teos sisältää paljon ennen julkaisemattomia kuvia. Niitä on sekä merimiestatuoinneista että alkuperäisistä mallikuvista, joista merimiehet ovat tatuointinsa joskus maailmalla satamia kiertäessään valinneet. ”Vanhan koulukunnan” tatuointien kuva-aiheet poikkeavat raikkaasti tämän päivän monesti synkistäkin aihepiireistä.
