Veneilijälle sinivalkoisen (aiemmin vihreä-oranssin) aluksen näkeminen tarkoittaa turvaa. Sen niminen on myös vartioston lippualus, vartiolaiva Turva. Toki, mikäli asiat veneessä eivät ole kunnossa, saattaa kipparille hikeäkin pukata. Merivartiosto toteuttaa yhteistyössä muiden meriviranomaisten kanssa vesiliikenteen valvontaa kaikilla Suomen merialueilla. Merivartioston työnkuva on kuitenkin paljon huviveneliikenteen valvontaa moninaisempi. Merikeskus Vellamossa juuri avautuneessa näyttelyssä nähtävillä on laaja kattaus merellistä erikoisosaamista.
Tämä ROV, lempinimeltään Simo, kuvasi kuuluisat Estonian ensikuvat pohjassa. Vedenalainen työskentely kuuluu oleellisesti merivartioston erikoisosaamiseen.
Alko laivanvarustajana
Tullin taistelu kieltolain aiheuttamaa pirtun salakuljettamista vastaan ei tuottanut toivottua tulosta. Kiihtyvän rallin pysäyttäjäksi perustettiin 1930 Merivartiolaitos. Samana vuonna takavarikkoon päätyi yli 1 000 000 litraa pirtua, mikä vastasi vain arviolta viidennestä salakuljetuksesta. Kieltolain päätyttyä salakuljetus ei suinkaan lakannut. Merivartiomuseosta vastaava tutkija Vilma Lempiäinen kertoo, että Suomen valtion alkoholiyhtiö Alko olikin yksi päärahoittajista uusien Turun veneveistämöltä tilattujen kymmenen, 25-metristen vartiomoottoriveneiden hankinnassa. Kilpaileva toiminta haluttiin pois markkinoita sotkemasta. Ja tulosta uudella kalustolla syntyikin.
Aivan Reinikais-tyyliin eivät kiinniotot sujuneet. Laukauksia vaihdettiin ja joitain uhrejakin puolin ja toisin siitä seurasi. Varsinaisen tulikasteen merivartioston kalusto sai kuitenkin vasta 40-luvulla alusten osallistuttua täysmääräisesti taistelutehtäviin.
Tästä mielenkiintoisesta ajanjaksosta voit kuunnella esitelmän Vellamon sivuilta vappuaattoon asti.
Sotien jälkeen merivartiosto liitettiin Rajavartiolaitoksen alaisuuteen. Aivan kitkattomasti ei muutos tapahtunut. Merellä oli omat tapansa, eivätkä maista tulleet aina niihin sopeutuneet. Rajavartiolaitoksen sotilaallinen ilmapiiri ja toisaalta miehistön ahtaat olot laivoilla toivat jännitteitä, Lempiäinen kertoo. Hyvin on yhteiselo silti kestänyt yli 80 vuotta.
Merivartiomuseosta vastaava tutkija Vilma Lempiäinen tähystää näyttelyä paraatipaikalta, vartiomoottorivene 11 kannelta.
Ympäristön suojelua ja laittomia maahantulijoita
Suomenlahdella on eletty monesti jännittävissä tunnelmissa, kuten Porkkalan miehityksen aikana 40- ja 50-luvuilla. Rajavartiolaitos on kyennyt sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin koko olemassaolonsa ajan. Eikä muutos ole pysähtynyt tänäkään päivänä. Jännitteet Itämerellä eivät viime aikoina ole ainakaan vähentyneet. Ympäristövahingon torjunta on ollut ja tulee olemaan eräs laitoksen tärkeistä erikoisosaamisalueista. Se näkyy myös uusissa aluksissa, joiden suunnittelussa vahingontorjuntakyky on eräs tärkeistä kriteereistä.
Suomenlahden merivartiostolla on myös oma valmiusjoukkue. Harvemmin julkisuudessa patsasteleva ryhmä nähtiin viimeksi Eagle S -aluksen haltuunoton yhteydessä. Arkisempaa työtä edustavat mm. henkilötarkastukset satamissa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Nekin ovat kuuluneet merivartijoiden tehtäviin 90-luvulta saakka.
Laipioistaan siipimuttereilla kasattava ohutpeltinen vene edusti neuvostoliittolaista venesuunnittelua. Suomenlahden yli se toi kaksi loikkaria pimeyden turvin.
Meri on aina tuonut myös toivetta paremmasta. Onneaan ovat etsineet niin Suomesta Neuvostoliittoon lähteneet ja sittemmin Stalinin vainoamiksi joutuneet kuin sieltä tänne paenneet. Eräs Neuvosto-Virosta alkanut venematka päättyi 80-luvulla saareen Kirkkonummen edustalle. Lempiäinen kertoo saaressa leiriytyneiden partiolaisten suhtautuneen miehiin ymmärtäväisesti, mutta asukkaista joku soitti viranomaisille. Tarina ei kerro miesten kohtaloa, mutta NL-valmisteinen kokoontaitettava peltivene moottoreineen on näyttelyssä muistona yöllisestä ylityksestä. Veneilijää kiinnostanee myös alkuperäinen perämoottori, sekä sähkömoottori, jolla lienee tavoiteltu äänetöntä irtautumista Viron rannikolta.
”EU-jäsenyys siirsi Suomen merivalvontavastuuta Suomenlahdelta Välimerelle”, Vilma Lempiäinen toteaa. Niinpä laittoman siirtolaisuuden torjunnasta on tullut arkinen osa merivartijoiden työkiertoa. Näyttelyssä Välimeren siirtolaisaalloista muistuttaa vartiolaiva Merikarhun kannelle Frontex-operaatiossa pelastettujen ihmisten kumivene ja nippu pelastusliivejä.
Merikeskus Vellamon näyttely ”Turvanasi merellä” Merikeskus Vellamossa Kotkassa osoitteessa Tornatorintie 99, Kotka.
Tämä heppoinen kumivene oli siirtolaisten väline Välimeren ylittämiseen. Se päätyi matkustajineen Suomen vartiolaivan kannelle. Kaikki tarinat eivät pääty yhtä hyvin.