Tero ja Leevi olivat ylittämässä Suomenlahtea Unna-veneellään. Matkaan oli lähdetty Tallinnasta ja tarkoituksena oli suunnata suoraan Porkkalaan, jolloin Suomenlahden ylitys olisi mahdollisimman lyhyt. Matka sujui hyvin kelin suosiessa aavan meren ylittämistä.
Etenkin keskisellä Suomenlahdella kulkijoita riitti niin itään kuin länteen, mutta myös pohjoiseen ja etelään. Onneksi ne hyvän näkyvyyden vuoksi erottuivat jo kaukaa. Tero ja Leevi laittoivat merkille itäisessä horisontissa näkyvän rahtialuksen. Se tuli Unnaan nähden oikealta kulkien reittijakojärjestelmää pitkin.
Tero ja Leevi tiesivät olevansa väistämisvelvollisia rahtialukseen nähden.
Leppoisaa matkantekoa
Tero ja Leevi uppoutuivat matkantekoon niin, että lähestyvä rahtialus unohtui molempien mielestä. Sen sijaan GORFEP:issä oltiin hereillä, sillä siellä päivystäjä seurasi huolestuneena Unnan ja rahtialuksen kurssien kohtaamista.
GOFREP on Suomen, Viron ja Venäjän ylläpitämä alusliikenteen ohjausjärjestelmä, jossa virolaiset vastaavat Suomenlahdella itään suuntautuvan, suomalaiset länteen ja venäläiset Suomenlahden pohjukassa olevan alusliikenteen ohjaamisesta.
Päivystäjä yritti kutsua Unnaa meri-VHF:llä, mutta useasta kutsusta huolimatta vastausta ei kuulunut. Hetkeä myöhemmin myös rahtilaiva yritti saada Unnaan yhteyttä. Sitäkään kutsua Tero ja Leevi eivät kuulleet.
Yhteentörmäyksen välttämiseksi rahtilaiva muutti kurssia vasempaan. Normaalisti väistäminen olisi tehty oikealle, mutta nyt keulan edestä kulkeminen olisi vain lisännyt vaaratilannetta.
Suomenlahden keskellä olevat reittijakojärjestelmät ohjaavat länteen (B) ja itään (C) menevät laivat pois toistensa kursseilta. Unna oli juuri ylittänyt reittijaon matkalla pohjoiseen, kun se joutui rahtilaivan yllättämäksi (A).
Miten laiva yllätti?
Myöhemmin Tero ja Leevi kertoivat, että heillä oli kyllä tarkoitus väistää laivaa. He myös havaitsivat sen ajoissa, tiesivät olevansa väistämisvelvollisia ja myönsivät, että aikaa väistämiseen oli runsaasti. Kaikista näistä huolimatta lähestyvä laiva pääsi totaalisesti yllättämään heidät.
Yllätyksen taustalla oli hyvin yksinkertainen ja loppujen lopuksi aika yleinen merenkulun ilmiö. Ihmisten aistit ja ominaisuudet ovat heikkoja havaitsemaan hitaasti kehittyviä vaaratilanteita. Lisäksi suurten laivojen liikkeiden havainnointi aavalla merellä ilman muista kohteista saatavia referenssejä on vaikeaa.
Näin ollen tilanne kehittyy todellisuudessa merkittävästi nopeammin, kuin mitä ihminen olettaa. Kun ihminen ei puolestaan koe olevansa vaarassa, myös reagointi jää helposti tekemättä. Kun tilanteeseen lopulta havahdutaan, väistämisliikkeiden tekemiseen ei välttämättä jää aikaa.
Ennakointi ja selkeät liikkeet
Viron tai Ruotsin laivan kyydissä sen vauhti ei tunnu juuri missään. Laivojen vauhdin ymmärtää, kun yrittää omalla veneellä pysyä näiden perässä.
Havaitessasi aavalla selällä tai avomerellä lähestyvän laivan, seuraa sen liikkeitä. Mikäli laiva pysyy sinuun nähden paikallaan, eli keulakulma ei muutu, olette törmäyskurssilla. Aloittaessasi väistöliikkeen, tee se selkeästi, jolloin väistäminen on havaittavissa myös laivan komentosillalta. Paras tapa väistää on perän takaa tai selkeästi nopeutta vähentämällä. Keulan edestä tai nopeutta lisäämällä kasvatat turhia riskejä.
Paikka: Porkkalan ulkopuolella avomerellä
Ilman lämpötila: 23 °C
Aallon korkeus: 0,3 m
Tuulen suunta ja nopeus: 240° 5 m/s
Venetyyppi: Matkapurjevene
Mitä opittiin?
1 Ison laivan vauhti yllättää.
2 Mikäli keulakulma ei muutu, olet törmäyskurssilla.
3 Jatkuva tähystys on tärkeää myös avomerellä ja hyvissä olosuhteissa.
