Rönnqvist on pysytellyt viime vuosina poissa parrasvaloista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jo vuonna 1976 toimintansa aloittaneen veistämön toiminta olisi hiipunut. Kysyntää on ollut tasaisesti ja vuosittain valmistuu pyöreästi sata venettä, joista valtaosa menee rannikon mökkiläisille ja kalastajille.
Vaasalainen valmistaja on aina uskonut perinteisen mallisiin, pelkistettyihin avoveneisiin. Ne eivät ole koskaan olleet vauhtihirmuja, vaan toimineet parhaiten pienillä konetehoilla ja maltillisilla liukuvauhdeilla.
Sama linja jatkuu edelleen. Kaikkia seitsemää mallia yhdistää voimakkaasti muotoiltu, kantava keula, sekä limisaumaa jäljittelevä runko. Ajan yleisen suuntauksen mukaisesti veneet ovat rakenteeltaan kaksikuorisia, eli sisäkuoreltaankin siistin siloisia. Yli 40-vuotiseen historiaan mahtuu toki yksikuorisiakin malleja.
Mallisto painottuu 4,5–6-metrisiin veneisiin. Selvästi suosituin on Rönnqvist Pro 495XL, jota myydään keskipulpetilla ja kahvaohjattavana. Lippulaiva Rönnqvist Pro 705 (Kippari 10/2012) on puolestaan maksikokoinen versio pienimmistään, seitsenmetrinen kuormajuhta vailla hienostelun häivää.
Uusin, viime keväänä vesille päässyt kantaa mallimerkintää Pro 545. Se on isossa kuvassa hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä Pro 550, mutta yksityiskohdissa on eroja.
Harvan 5,5 metrisen veneen tehosuositus on 30-60 hevosvoimaa, kuten Rönnqvistin. Mutta se onkin tuntuvasti kilpailijoitaan kapeampi ja keulaa lukuun ottamatta loivapohjainen.
Kaikille kahdeksalle istumapaikat
Rönnqvistin keskipulpetti on sijoitettu lähemmäs oikeaa laitaa, joten levein ja luontevin kulkuväylä perästä keulaan on vasemmalla puolella. Oikean puolen ”kaista” on kapeahko, ja vene kallistuu laidan vierellä kävellessä sen verran, että käsi hakeutuu pulpetin kaiteeseen.
Laaja turkkitila ja fiksusti toteutettu kalustus tekevät Pro 545:stä kelpo ehdokkaan sekä kuormajuhdaksi että kalapaatiksi – tai ihan vain mökin yleisveneeksi. Vaikka vene on melko kapea pituuteensa nähden, leveä keula lisää tilan tuntua.
Leveä keula on kantava ja lisää tilan tuntua. Rönnqvistin suosima vaaleanruskea sisäväri on hyvä, sillä lika ei erotu siitä samaan tapaan kuin valkoisista pinnoista.
Kuten CE-kilpi todistaa, niin kyydistä pääsee nauttimaan enimmillään kahdeksan hengen porukka. Kaikille on kelvolliset istumapaikat ja kahvat käden ulottuvilla. Keulapenkki on kalastajaakin ilahduttava taso, jolle mahtuu istumaan kaksi tai jopa kolme matkustajaa. Pehmusteet kuuluvat lisävarusteisiin.
Säilytystilat on toteutettu perinteisesti penkkien yhteyteen. Ainoa yllätys on pulpetin etupenkin alta paljastuva kiinteä polttoainesäiliö. Keskelle ja näinkin eteen sijoitettuna sen on epäilemättä haluttu tasapainottavan kulkuasentoa.
Lue esittely kokonaisuudessaan Kipparista 11/2018.
