| Kustantaja | SAGA Egmont | ||
| Hinta | 6,95 € E-kirja (suomalainen.com) | ||
August Strindberg (1849-1912) on yksi Ruotsin kuuluisimmista kirjailijoista. Hän oli myös nihilistisestä maailmankatsomuksestaan tunnetun Friedrich Nietzschen kirjekaveri. Nietzsche romahti verraten nuorena, eikä August Strindbergilläkään ihan helppoa ollut. Henkisen tasapainonsa ylläpitämiseksi hänen kerrotaan nauttineen kaliumbromidia, jota käytetään nykyään lähinnä koirien epilepsian hoitamiseen.
Kirjailijan valtaisan tuotannon kärjeksi nostetaan usein porvaristoa kritisoiva romaani Punainen huone, mutta saaristonrakastaja voi aloittaa Strindbergiin tutustumisen novellikokoelmastakin.
Vuonna 1888 julkaistu Saaristolaiselämää on kahdeksan novellin viihdyttävä nippu. Strindbergin eloisissa ja hieman julmissakin novelleissa meren rooli on niin selvä, etteivät tarinat rannattomalle maalle sopisikaan. Kertomuksissa tullinvartijan haaveet kaatuvat, joudutaan saalishylkeen vetämänä merihätään ja soudetaan käräjille vaimonsurmaajaa katsomaan.
Lyhyessä mutta imuisassa kärkinovellissa ”Taikauskoa” Strindberg marssittaa eteemme 22-vuotiaan Kallen, joka on hävyttömyydessään täydellinen, ilmiselvä psykopaatti siis. Pian Kalle rikkookin saaren rauhan.
”Ei tapahtunut mitään tappeluita, tuskin oli näpisteltykään eikä mitään aviottomia lapsia ollut syntynyt. – Mutta sitten tuli naapuritaloon nahkamuna nuoren puosun muodossa, ja rauha oli lopussa. Tämä oli pitkä pojan roikale, hirtehisen näköinen.”
Kalle pöllii omenat, kananmunat ja kaljat, ja tietenkin vie naiset. Eikä kukaan mies tohdi uhata kiusaajaa, joka kantaa manttelissaan kruunua – siihen tarvitaan lopulta vahva nainen. Tarinan valossa on mielenkiintoista, että Strindbergiä on pidetty aikamoisena naistenvihaajana.
