Utö-sarja alkaa auringon paistaessa. Magda-tyttö lähetetään ensimmäistä kertaa saarelta pois, eikä se jää huomaamatta. Linnut ja kalat kaikkoavat ja rotat jättävät saaren. Korvia vihlova ääni pelästyttää ihmiset etenkin, kun mantereelle ei saada mitään yhteyttä. Mutta pian pelastajat saapuisivat… Vaan eivät saavu. Saapuu muurimainen sumu, jonka sisälle saari käpertyy viikkokausiksi.
Alkaa pudotuspeli, jossa keskushenkilöiksi nousevat Isla Miettisen näyttelemän Magdan vanhemmat, eli Elena Leeven Maria ja Joonas Saartamon Henri. Oma keskeinen sijansa on myös Kati Outisen shamaanimaisella vanhuksella Merillä ja Ville Virtasen erakoituneella entisellä sotilaalla Antonilla.
Lassi Vierikon ja Petja Lähteen käsikirjoittama Utö-sarja (Ruutu+) kertoo, miten ylisukupolviset voimat pitävät ulkosaarta otteessaan. Paikallista maisemaa näytetään kohtuullisen vähän, mutta toisaalta puolustusvoimien historia, kappeli, kuuluisa kauppa ja tietysti se majakka tulikoreineen ovat keskeisessä roolissa. Erikoiseksi sarjan tekee, että täkäläisen saariston valtakieli ruotsia ei kuulla lainkaan. Toisaalta Utö on historialtaan paikka, jossa on asunut myös suomenkielisiä.
Hannas horisont -kahvilaa, majataloa ja vierassatamaa pitävää Hanna Kovanen on syntyperäinen utöläinen. Myös hänen yli 90-vuotias äitinsä yhä viettää kesää saarella. ”Hänestä julkaistiin juuri kirja Huolettoman tyylikkäästi”, Kovanen kertoo.
Utössä vierassatamaa pitävä Hanna Kovanen kertoo, että kävijöitä on riittänyt.
”Osa matkailijoista on saapunut kertomansa mukaan sarjan vuoksi, varta vasten katsomaan, miltä täällä oikeasti näyttää.”
Kovasen Hannas horisont -kahvilan satama sijaitsee Utön päälaiturilla, kylän keskustassa. Elokuun lopulla se on tyhjä, kuten on myös saaren toisen vierassataman, Havshotellin, laituri.
Tilanne on samanlainen kuin Kovasen tarkoittamassa TV-sarjassa, kauhun kuvastoa esittelevässä Utö-sarjassa majakkasaari jää eristyksiin ulkomaailmasta, kun mystisen luonnonilmiön vuoksi saareen ei pääse eikä pois.
Nytkin loppukesän kovat tuulet ovat pitäneet veneilijät sisäsaariston suojissa, eikä pitkälti yli kymmenen metriä sekunnissa puhaltavaan tuuleen ole ollut kovin montaa lähtijää.
”Utö on riippuvainen säästä. Olen pitänyt vierassatamaa kymmenen vuotta, eikä koskaan ole ollut samanlaista tilannetta kuin menneenä kesänä: heinäkuun ensimmäinen päivä laituri oli tyhjä. Silloin olivat kovat myrskyt, eivätkä veneilijät tulleet näin ulos”, kertoo Hanna Kovanen.
Kovanen kertoo, että tänä kesänä veneilijöiden määrä Utössä oli kasvussa. Suotuisa itätuuli oli vallitseva.
”Silti kesän 2020 lukuihin ei ainakaan meillä päälaiturilla päästy.”
Vanhoihin puolustusvoimien rakennuksiin on noussut menestynyt hotelli, joka kuitenkin nyt on myynnissä.
Utön vesille on haaksirikkoutunut paljon laivoja ja meren mukana on tullut monen eri aluksen nimellä varustettuja pelastusrenkaita.
Arkista elämää
Tänä vuonna Ruutu-palvelussa esitetty Utö-sarja viehätti veneellään saarella päivittäin käyvää Klas Mattssonia.
”Käsikirjoitus oli mielestäni paikoin jopa nerokas. Esimerkiksi Antonin hahmo oli rakennettu hyvin”, Mattsson sanoo. Hän on tullut veneilijöille tutuksi Jurmon vierassataman isäntänä. Utö on aikanaan kuulunut Jurmon kylään, mutta nyt Jurmo on jäänyt pienemmäksi.
Mattsson käy Utössä kahdesti arkipäivässä.
”Toinen lapseni on siellä ala-asteella. Vien aamulla ja haen iltapäivällä, satoi tai paistoi.”
”Ei täällä pelota asua”, vakuuttaa Klas Mattsson.
Ei pelota myöskään Hanna Kovasta. Todellisuudessa Utössä ei tapahdu yliluonnollisia asioita, meno on harvinaisen juurevaa.
”Saareen on muuttanut uusia asukkaita. Saa nähdä, miten heidän päänsä kestää ulkoluodolla asumista”, Kovanen miettii.
Sarjan suosio on tervetullutta.
”Matkailu minut elättää ja veneilijät tukevat sitä toimintaa. Itse en tosin katsonut sarjaa loppuun asti. Scifi ei ole minun mieleeni. Enkä muutenkaan pystynyt keskittymään sen katsomiseen, kun mietin vain, mitä kuvakulmia tekijät olivat saarelta ottaneet.”
Todellisuudessa Utön rannat ovat täynnä pieniä veneitä, joita noituus tai muukaan ei ole saanut ajelehtimaan merelle.
Vuoden kirjailmiö
Vuoden kirjallisesta ilmiöstä ei jää epäilystä – saaret. Eivätkä mitkä tahansa saaret, vaan kohtalokkaat saaret. Erityisesti kotimaiset jännityskirjailijat ovat viimeisimmissä romaaneissaan ansiokkaasti sijoittaneet murhamysteereitä saariolosuhteisiin. Ne kaikki ovat veneilijöille tuttuja kohteita.
Suljetun tilan tyylilajiin luottaa esimerkiksi Eeva Louko, joka kuljettaa vakiohahmonsa Ronja Vaaran Helsingin Lauttasaaresta merta edemmäs Bengtskäriin. Hangon edustan majakkasaaren sotaisa historia innostaa tutkiva toimittaja Vaaraa, mutta yksi seurueen jäsenistä katoaa ja toinen pääsee ainokaisestaan.
Pakene ennen aamua -kirjassa on samaa henkeä kuin Agatha Christien kirjoissa. Nyt ”Poirotina” häärii Anton, poliisi, joka on päätynyt seurueeseen sarjan aiempien kirjojen mukana.
Majakkasaari nousee kirjassa esiin Örön edustalla yhtä majesteettisena, kuin miltä se merellä oikeasti näyttäytyy: Bengtskär on vaikuttava näky.
Ei ilman ruokaa saarelle
Joona Keskitalo aloitti Takamailla-sarjansa Korppoosta.
Kirjoja lukeva merten kyntäjä on myös saattanut tutustua länsisaaristoon Joona Keskitalon uusimmalla rikosromaanilla Saari, joka repesi.
Korppoossa asuu vähän yli 800 ihmistä. Kun Saari, joka repesi -kirja on viimeisellä sivulla, tusina heistä on kuollut. Eikä se taida siihen jäädä.
Keskitaloa ei voi syyttää pikkusievien ruumiiden tekemisestä, sillä pääosa kalmoista on vanhoja miehiä. Samoin rikoksia selvittävät ukot. Kirja on kuin käännetty kuva rikoksia ratkovista höpsöistä mummeleista, joita populaarikulttuurin historia on täynnä.
Kirja esittää todellisen yhteiskunnallisen kehityskulun, joka syrjäseuduilla on arkea. Poliisit ovat vetäytyneet isoimpiin kaupunkeihin käsittelemään liikennevalvontakameroiden valokuvia. Luottamus siihen, että virkavalta selvittäisi oikeita, tavallisia ihmisiä kiusaavia rikoksia, on rapautunut. Nytkään poliisia on turha kutsua paikalle, kun saarelaiset hoitavat asiat itse.
Keskitalo limittää todellista Korppoota fiktiivisiin paikkoihin häikäilemättömästi: ravintolat, vierassatamat, kaupat ja saaret ovat niin kuin ne oikeasti ovat. Samoin useat henkilöt. Kirjan keskuspaikaksi nousee Verkanin vierassatama ja sen Buffalo-ravintola, jota pitää Kjell Eriksson.
”Kehittelin itse oikeastaan vain yhden keksityn kylän, johon sijoitin kaikkein ikävimmät suurtilalliset”, Keskitalo kertoo.
Keskitalon paikallistuntemus on sen verran syvää, että voisi ajatella hänellä olevan siteitä paikkakunnalle edes kesämökin verran. Keskitalo ei ole kuitenkaan veneilijänäkään käynyt Verkanilla ennen kirjan tekemistä.
”Hyvä ystäväni Sami Pitkänen osti saarelta paikan ja hän tutustutti minut siellä ihmisiin. Innostuin tarinoita kuultuani ja päätin sijoittaa uuden kirjasarjani aloitusteoksen sinne. Lopulta vietin Korppoossa paljon aikaa.”
Kesäpäivä houkuttelee uimaan, vaikka vain vähän aikaa aiemmin oli vielä kevät, kylmät vedet ja Korppoossa muutenkin hyinen tunnelma…
Meri tulee kirjassa liki lukijaa. Kun päähenkilö Sigge haaksirikkoutuu saarelle ja värjöttelee luodolla viikon verran vain yhdellä purkillisella hernerokkaa, teksti elää. Eikä ihme, luoto on oikeasti olemassa ja Keskitalo on itse värjötellyt sillä kirjaa tehdessään neljä päivää.
Kesäpäivän helteellä ollaan kaukana tilanteesta, kun Sigge kosto mielessään nousee saarelle märissä vaatteissa talvipakkasen kouriin. Niin teki myös Keskitalo itse – melkein.
”Minulla on kaksi lasta ja ihan kiva elämä, joten nousin merestä alasti ja puin vaatteet päälle rannassa kuivina.”
”Jäät olivat juuri lähteneet. Postinjakaja oli ainoa, jolla oli vene vedessä. Sain häneltä kuljetuksen luodolle.”
”Kokemus oli kurja”, Keskitalo tiivistää tuntemukset. ”Siellä oli kylmä ja tuuli koko ajan, olin märkä ja minulla oli nälkä. Kylmän ja märän kanssa pärjäsin, mutta koko ajan vinkuva tuuli oli painajaismaista, samoin nälkä.”
”Enää en lähde ilman ruokaa yhdellekään saarelle.”
Saaret tarinoiden taustalla
1. Utö
59°47’06.3″P, 21°22’13.4″I
Utössä on kaksi vierassatamaa. Päälaiturilla kylän keskustassa on Hannas horisont, jonka venepaikat löytyvät pitkän laiturin idän puolelta. Peräkiinnitys on ankkurilla. Satamamaksu sisältää sähkön, puuceen lisäksi ei muita palveluita.
Yhteysaluslaiturin läheltä löytyvällä Havshotelin vierassataman laiturilla on 11 poijua. Sähkö ja vesi-wc sisältyvät hintaan, sataman suihku ja sauna sekä hotellin palvelut ovat saatavissa lisämaksusta.
Lisätiedot: utohotel.fi, utohannashorisont.fi, ruutu.fi/ohjelmat/uto
2. Verkan
60°10’25.6″P, 21°33’26.9″I
Joona Keskitalon kirja Saari, joka repesi (Bazar, 2024) esittelee erittäin karua meininkiä Korppoossa, jonne venäläiset ovat ulottaneet lonkeronsa. Se ei käy paikallisille körmyille. Oma merkityksensä on uutta matkailutoimintaa Verkanille Buffalon naapuriin veneilijöille tarjoamaan saapuneella nuorella naisella, hän kun ei ole kanta-asukas.
Verkanin satama on Korppoon keskustan vierassatama. 60 venepaikkaa, palveluina mm. sähkö, wc, suihku, sauna, jätehuolto, septityhjennys sekä leikkipaikka, luontopolku ja tennis, polttoaineiden jakeluasema ja kaksi ravintolaa. Korppoon keskustan elintarvikekauppa, ravintola ja hotelli ovat kävelyetäisyyden päässä.
Lisätiedot: verkan.fi, Saari joka repesi
3. Bengtskär
59°43’22.7″P, 22°29’56.8″I
Porukka menee saarelle, mutta yksi katoaa – kuka on syyllinen? Klassinen asetelma, jossa riittää tongittavaa tutkivalle toimittajalle ja seurueen poliisille. Epäilyttävän lipevä syyllinen tuntuu olevan jo valmiina omasta takaa. Eeva Loukon Pakene ennen aamua (Otava, 2024) jatkaa vakihahmo Ronja Vaaran tarinaa Kemiön saaristossa Bengtskärissä.
Saarella ei ole vierassatamaa, mutta käyntilaituri majakalla vieraileville veneilijöille on. Saaren itäpuolen laitureille saa kiinnittyä ennakkoilmoittautumisella päivän ajaksi kello 10 ja 18.30 välillä, kun ostaa lipun majakalle.
Lisätiedot: bengtskar.fi, Pakene ennen aamua
4. Kaunissaari
60°20’38.8″P, 26°46’34.7″I
Pyhtään Kaunissaareen on muinoin pesiytynyt arveluttavia taiteilijoita puolipaheellisine bakkanaaleineen. Siitä ei ole hyvää seurannut. Nyt kosto on tavoittamassa yhteisön, joka ei ole ottanut opiksi: sama skumpanryystö tuntuu jatkuvan taidejengeissä yhä! Kuinka kuolema kohdataan -rikoskirjassa (Otava, 2024) podcast-tähti Saana Havaksensa Kaunissaareen vievä Elina Backman antaa rantaviivan vuotaa lopulta aina Välimerelle asti.
Kaunissaaressa on vierasvenepaikkoja 86. Palveluita ovat mm. sähkö, vesi, wc, suihku, jätehuolto, septityhjennys sekä grillitupa. Saaresta löytyvät myös ravintola, kahvila ja hotelli.
Lisätiedot: kaunissaari.fi, Kuinka kuolema kohdataan
