Nopeasti kartalta katsottuna Savonlinnasta itään sijaitseva Puruvesi näyttäisi olevan pussin perällä. Suomen yhdelle kirkasvetisimmälle järvelle pääsee Punkaharjulta kahta tunnettua reittiä. Harjun itäpäässä on virallinen laivaväylä, mutta länsipäästäkin pääsee Tuunaansalmen sillan alittamalla.
Puruvedelle johtaa kuitenkin kolmaskin reitti. Se on vähemmän tunnettu, mutta kiinnostava Raikuun kanavan venereitti. Matalien siltojen, rajoitetun kulkusyvyyden ja kapeiden kanavien vuoksi reitti soveltuu ainoastaan pienehköille veneille ja vesijeteille.
Askeladden 16 kotisatamassaan Puruvedellä lähtövalmiina Raikuun kanavaseikkailuun.
Jo aikaa nähnyt kyltti toivottaa veneilijän tervetulleeksi Raikuun venereitille. Väylän leveyteen kannattaa suhtautua varauksin.
Mielenkiintoinen historia
Raikuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella ja sen poikki kulki aikoinaan Turun rauhassa 1743 sovittu Ruotsin ja Venäjän välinen raja. Alueella oli tuolloin suuri merkitys.
Alun perin kanavan rakensivat paikalliset asukkaat jo 1750-luvun puolivälissä lapioilla ja hakuilla. Kanavaa levennettiin sata vuotta myöhemmin. Reitti on toiminut uitto- ja pienveneväylänä lyhentäen vesimatkaa pohjoisesta Puruvedelle lähes sadalla kilometrillä. Nykyisin epävirallisella väylällä kulkee satunnaisesti paikallisia veneilijöitä, ammattikalastajia ja vesijettejä.
Kanavareitti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokemus. Parhaiten se onnistuu korkean veden aikaan.
Salpalinja on muutaman metrin päässä kulkuväylästä. Muutamia kivenlohkareita on aikojen saatossa pudonnut alas, mutta niistä ei ole vesiliikenteelle haittaa.
Venäläiset rakensivat ensimmäisen maailmansodan aikana kanavan pohjois- ja itäpuolelle juoksuhautojen verkoston osaksi Pietarin puolustusta. Suomalaiset varustivat länsipuolen toisessa maailmansodassa rakentamalla alueelle bunkkereita. Ne olivat osa pitkää Virolahdelta Savukoskelle jatkuvaa Salpalinjaa. Nämä kaikki rakennelmat ovat edelleen nähtävissä alueella. Pistalan kanavan vierestä lähtee 1,5 kilometrin linnoitusreitti, jossa voi tutustua Salpalinjan linnoitteisiin. Laituria alueelta ei löydy, mutta veneen voi jättää sillan pohjoispuolella olevalle yleiselle uimarannalle.
Monia satoja metrejä yhtenäisenä jatkuva kivimuuri on vaikuttava näky. Koko Salpalinjan rakentamiseen osallistui yhteensä 37 000 henkilöä.
Suuria suunnitelmia
Vuosien saatossa epävirallisesta venereitistä on moneen eri otteeseen suunniteltu virallista, syvemmäksi ruopattua veneväylää. Joissain suunnitelmissa Raikuun kanavan kohdalle kaavailtiin jopa sulkua. Viimeksi 90-luvulla suunniteltiin reitin ruoppaamista, mutta hanke kaatui mm. paikallisten vastustukseen. He pelkäsivät ruoppauksen mahdollista vaikutusta Puruveden kirkkaaseen vedenlaatuun.
Aikoinaan kekseliäs paikkakuntalainen veneilijä merkkasi väylän vihreillä ja punaisilla Mehukatti-kanistereilla. Yhtenä keväänä jäät olivat kuitenkin siirtäneet kanistereita, jonka seurauksena reittiä kulkenut vene ajoi kiville. Kanisterit olikin sitten poistettu seuraavana päivänä.
Monesta yrityksestä huolimatta vajaan kuuden kilometrin mittaisesta kanavareitistä ei ole koskaan tullut virallista venereittiä. Reitti on kuitenkin merkitty Puruveden rantayleiskaavan laivaväyläksi. Se tuskin koskaan toteutuu, mutta olisiko vaihtoehtona epävirallinen merkattu veneväylä.
Mutkia ja erikoisia maisemia
Puhekielessä venereitin yleinen nimi on Raikuun kanava. Todellisuudessa kanavia on kolme, joista Raikuun kanava on Puruveden suunnasta kuljettaessa ensimmäinen. Muut kaksi ovat Jumppasen kanava ja viimeisenä ennen Pistalanjärveä ja Paasselkää Pistalan kanava.
Puruvedeltä päin tultaessa kanavareitti alkaa Savonlinna–Joensuu-tien 3,5 metrin sillan alituksella. Isommilla veneillä liikkuvien kannattaa huomioida, että edessä väylä kapenee ja mataloituu huomattavasti.
Savonlinna–Joensuu-tien Lintusalmen sillan alituksesta alkaa mielenkiintoinen reitti kohti Paasselkää.
Ensimmäinen kapeikko on vanhan Savonlinna–Joensuu-tien puretun sillan kohdalla. Nimestään huolimatta Virtasalmen läpiajaminen onnistuu helposti.
Sillan alituksen jälkeen reitti kaartuu oikealle ja kulkee pikkusaaressa olevan kesämökin laiturin vierestä kohti reitin ensimmäistä kapeikkoa Virtasalmea. Nimensä mukaisesti tässä vanhan maantien silta-aukon kohdalla on virtausta, mutta se ei tuota ongelmaa.
Vastaan tulee Ängervöinen, pieni järvi, jonka vesi muuttuu Puruveden kirkasta vettä tummemmaksi. Eteenpäin pääsee järven luoteiskulmasta. Kaukaa katsottuna maisema näyttää pelkältä kaislikolta. Lähempänä huomaa muutaman metrin levyisen veneellä mentävän aukon, josta matka jatkuu Salpalinjaa hipoen eteenpäin.
Maisema on tässä kohtaa mykistävä. Edessä on vielä lyhyt kapeikko ennen Martinlampea, josta alkaa varsinainen kanavaosuus.
Ängervöisen jälkeen reitti jatkuu kaislikon läpi. Ensimmäisellä kerralla usko meinaa loppua, sillä väyläaukon huomaa vasta lähellä rantaa.
Raikuun kanavaan kannattaa ajaa hiljaa, kuten on syytä koko reittiosuudella. Kanavareitin hankalin kohta on juuri sillan alusen kova virtaus. Kuskin on parasta pitää käsi kaasukahvalla ja vedättää venettä reilusti virtaa vastaan. Sillan ja kanavan tukirakenteet ovat kiveä, joten niistä kannattaa pysyä erossa. Puiset puomit tai polyeteeniputket kiinnitettyinä kivipenkkoihin voisivat olla tässä kohtaa hyödylliset.
Yksi taktiikka on, että matkustajat pitävät veneen irti kivipenkoista puoshaalla tai airoilla. Kuskille riittää keskittyminen ajamiseen.
Sillan alla oleva kulkuväylä on reitin kapein kohta. Leveyttä on noin 2,7 metriä ja korkeutta noin 2,5 metriä.
Myötävirtaan ajaminen on Raikuun kanavasillan kohdalla helpompaa kuin ylämäkeen tultaessa. Paikka on kapea. Puiset ohjurit estäisivät kivikkoon törmäämisen.
Ylhäältä katsottuna Raikuun kanava näyttää kapealta, ja sitä se onkin. Matalan veden aikana se kapenee entisestään, sillä sivujen rakenteet viettävät keskustaa kohti.
Kivilammessa on tarinan mukaan karttaan merkitsemättömiä kiviä, joihin voi osua matalan veden aikaan. Tässä kohtaa siis konetta ylös ja vauhtia alas.
Edessä tulee jälleen vastaan palanen Salpalinjaa, tällä kertaa tosi lähellä. Muutamaa sortunutta kiveä voi jopa koskettaa käsin.
Salpalinja jatkuu Jumppasen kanavan jälkeen tasaisena muurina reitin länsipuolella. Täällä on myös tutustumisen arvoinen 1,5 km pitkä luontopolku.
Keskimmäinen kanava, jolla on kaksikin eri nimeä, Jumppasen kanava ja Nurmitaipaleen kanava, on kapea mutta ongelmaton läpi ajettava.
Väylä levenee, kun saavutaan Särkipukro nimiseen suvantokohtaan. Pohjoisen puolella on käyttämättömältä vaikuttava laituri pitkospuineen, mutta paikka on yksityisessä omistuksessa, eikä laituriin kiinnittyminen ole sallittua.
Seuraavaksi on vuorossa reitin viimeinen kanava ja Pistalan sillan alitus. Itse silta on hiljattain uusittu ja sen kulkuaukko on hulppeat 10 metriä leveä. Alituskorkeudeksi mitattiin 2,25 cm.
Reitti jatkuu muutama sata metriä kapeaa kaislikon läpi menevää väylää, jonka jälkeen voi hengähtää ja jatkaa matkaa Pistalanjärvelle. Järven pohjoispäässä Paksuniemessä on vaatimaton retkisatama. Ennen Paasselälle pääsyä Laiturisaaren kohdalla on kiviä, joten varovaisuutta tarvitaan ajamiseen tässäkin kohtaa.
Vastakkaiseen suuntaan eli pohjoisesta etelään kulkien reitti on astetta helpommin ajettava ainakin Raikuun kanavan kohdalla. Myötävirta tekee sen helpommaksi.
Puruvedeltä tultaessa reitin viimeinen kapeikko on Pistalan kanava. Kanavan silta on vastikään uusittu. Kulkuaukon leveys on hulppeat 10 metriä.
Pohjoisesta tultaessa väylä kulkee keskellä kaislikkoa. Oikealle puolelle jää uimaranta, johon veneen voi vetää bunkkereihin tutustumisen ajaksi.
Minkälaisella veneellä
Miehistön on helppo hymyillä hienon kanavakokemuksen jälkeen.
Nykyisin kanavareitti on suosittu vesijetti-safarien järjestäjien keskuudessa. Reitin ajettavuutta rajoittaa silta-aukkojen koko sekä veden mataluus. Sopivin venetyyppi kanavaretkeilyyn on avovene, myös pienillä HT- ja DC-veneillä matkan voi tehdä, mutta se vaatii varovaisuutta.
Kanavan läpi on ajettu mm. Faster 555:llä ja Bella 660:lla, ja Bellan leveys on lähes 2,5 metriä. Korkean veden aikaan paikallinen kalastaja on siirtynyt reitin läpi kala-apajalta toiselle 3,5 metriä leveällä teräksestä valmistetulla nuottaveneellä. Tosin kyljissä oli tuolloin rytissyt Raikuun kanavan kohdalla.
Matkaveneellä ei kanaville ole asiaa. Reitin kummassakaan päässä ei ole laituria, johon isomman veneen voisi jättää edes väliaikaisesti. Jos haluaa tutustua reittiin pikkupaatilla, ainoa vaihtoehto on ankkuroida isompi vene reitin jompaankumpaan päähän ennen ensimmäisiä siltoja.
Puruveden puolella lähin veneluiska on Kerimäen Rauvanniemen päässä Uittoniemen pienvenesatamassa. Muita vesillelaskupaikkoja on Puruveden puolella Kesälahden Ruokkeenniemessä, Puruveden pursiseuran satamassa lähellä Kesälahden keskustaa ja Kerimäen kirkonkylän rannassa. Paasselän suunnalla vesillelasku hoituu parhaiten Savonrannan vierassataman luiskalta.
Pysähtymispaikat ovat alueella harvassa. Savonrannalta Puruvedelle tultaessa Pistalanharjun päässä sijaitsee retkisatama. Puruveden puolella on mentävä kauemmas kanavareitin lähtöpisteestä. Loistavia kohteita ovat esimerkiksi Linnasaari ja Petrisaari.
