Tilaa
Testit

Arkistojen aarteita: Sting 535 Pro – Jokamiehen rahtilaiva

Norjalaisen Stingin tuore Pro-mallisarja koostuu silmiinpistävän pelkistetyistä käyttöveneistä. 535 Pro on kuin veneeksi muovattu lava – ja sellaisena oikein toimiva.

05.09.2019

TekstiTimo Sarkkinen, Karel Kakko

KuvatAnton Reenpää/Otavamedia

Valtavirran avoveneet ovat muuttuneet vuosi vuodelta koreammiksi edullisimmista hintaluokista lähtien. Osa veneilijöistä seuraa tätä suuntausta epätoivoisena päätään pyöritellen. Kuka tekisi karun ”käyttöveneen”, johon mahtuisi tarvittaessa vaikka lautakuorma ja joka kulkisi kohtuullista vauhtia kohtuuteholla?

Pari ehdokasta esittäytyi Helsingin venemessuilla helmikuussa, kun norjalaismerkki Sting esitteli Pro-sarjan mallinsa. Niitä voi pitää yllättävänäkin vetona valmistajalta, jonka muut veneet ovat ajan yleistä suuntausta vastaavia tyylikkäitä huviveneitä (Kippari 5/2017).

Kummatkin Pro-sarjan mallit, 475 ja 535, ovat rakenteeltaan yksikuorisia lujitemuoviveneitä. Sen huomaa oitis katsomalla veneen sisäpuolta. Siloisten pintojen sijaan näkyvillä on epätasaisempaa ruiskumaalattua topcoat-pintaa, mikä on yhteinen piirre kaikille markkinoiden yksikuorisille veneille, kotimaisista tunnetuimmin Suville.

Nyt testatun 535 Pron kaltaista venettä ei kuitenkaan ole sen enempää Suvilla kuin muillakaan merkeillä. Avotilan laajuus on aivan poikkeuksellista tässä kokoluokassa. Kaikesta huomaa, että Sting on halunnut erottua kilpailijoistaan nimenomaan tiloillaan.

 Stingissä on loistavasti tilaa kuormauskeikkoihin, kalastukseen ja vaikkapa sukellusporukalle. Ajoasento on riittävän korkean penkin ansiosta ryhdikäs.

Pelkistettyä harmautta

Sting on mallinumeronsa mukaisesti 5,35 metriä pitkä ja leveyttä on peräti 2,23 metriä. Kantavuuskin antaa aihetta pullisteluun: kyytiin sopii ottaa kuski mukaan luettuna peräti kahdeksan henkeä (600 kg). Näillä spekseillä on selvää, että vene sietää arkailematonta ”rahtilaivakäyttöä”.

Kapoiset, perinteistä limisaumaa jäljittelevät laidat ovat omiaan lisäämään hyötytilaa – varsinkin, kun laidat jatkuvat lähes pystysuorina keulaan saakka. Tunnelma on kuin kuorma-auton lavalla seisoisi, tasapintaista turkkia on neliökaupalla. Kylkien porrastukset, eli ”limisaumat” lisäävät myös laajojen pintojen tukevuutta ja lujuutta, mikä yksikuorirakenteessa on vaikeammin toteutettavissa.

Harmaa sisäväri huojentaa huolta lian näkymisestä. Voihan olettaa, että tällaiseen veneeseen astellaan kenkiä liikoja kopistelematta.

Vakiovarustukseen kuuluu laitaan nojaava, keskipenkin etupuolelle kiinnitetty pulpetti. Ratkaisun ansiosta peräpenkin ja keskipenkin väliin jää melkoinen ”kenttä” esteetöntä tilaa – ehkä kuormalle tai sitten kalastukseen. Koska kuski istuu edempänä, isokaan lasti ei peitä näkyvyyttä tai häiritse ajamista muutoin.

Tuulilasi riittää suojaamaan pahimmalta viimalta. Ympäröivä kaide kuuluu vakiovarustukseen, esittelyveneestä se oli vain unohtunut pois. Ratin vasemmalle puolelle mahtuu upottamaan lisävarusteena saatavan viiden tuuman plotterin.

Silti tarjolla on vaihtoehtojakin. Lisähintaan pulpetin saa perään, joko keskelle tai sivuun, jolloin puolestaan keulaan vapautuu lisää turkkitilaa.

Kalustus on kaikkiaan yksinkertaisesti toteutettua ja käyttöä kestävää. Niin keulassa, keskellä kuin perässäkin on kiinteästi runkoon laminoidut penkit. Keskipenkin keskellä on irrotettava laatikko, joka mahdollistaa pitkienkin tavaroiden kuljettamisen. Irtolaatikko on käytännöllinen myös siinä mielessä, että esimerkiksi kalastusta harrastava voi kantaa sen vaikka taukopaikalle saareen.

Virveli- ja verkkomiehiä on ajateltu muutenkin. Laidoilla on lyhyet kaiteet, muttei käytännössä mitään kalan nostoa haittaavaa uloketta tai siimasiepparia.

Norjalaisten ajattelussa pelkistettyyn paattiin eivät kuulu edes knaapit. Jos venettä säilyttää laiturissa, niitä kyllä tarvittaisiin. Köysiä on työlästä sitoa perän hinauslenkkeihin, ja kaiteiden soisi palvelevan ihan muissa tehtävissä.

Tässä yksikuoriveneessä on myös ajateltu lisälaitteiden asennusta: Perän akkutilasta kulkee turkin alla asennusputki keulaan asti esimerkiksi vintturin tai sähkömoottorin kaapelointia ajatellen.

Tavaroiden lastaaminen sujuu vaivatta, sillä laidat ovat melko matalat ja vailla häiritseviä kohokkeita.

Lokeroita välttävästi

Mikäli 535 Pro on tarkoitus hankkia lyhyiden etappien kuormuriksi, veneen niukahkot säilytystilat riittänevät. Tavaroitahan mahtuu joka tapauksessa turkille. Kalastuskäytössä tilanne on toinen, avotilaan ei mieluusti ripottele kamppeita liikkumista häiritsemään. Lisälokeroita on onneksi saatavilla.

Keulapenkin säilytystilan aukkoa ei voi ainakaan ahtaudesta moittia.

Satamamanöövereissä ilahtuu siitä, ettei köysille ja ankkureille tarkoitettuja tiloja ole piilotettu keulassa luukkujen taakse. Tämä sopii hyvin Pro-nimeä kantavaan veneeseen, sillä ammattiveneilijät jos ketkä osaavat arvostaa helppokäyttöisiä köysitiloja. No, toki sellaiset näkisi mieluusti perässäkin, josta pienemmät lokerot nyt puuttuvat.

Irrallinen 22 litran polttoainesäiliö ja hieman tukevampaa kiinnitystä kaipaava akku asustelevat keskellä peräpenkin alla. Jonkin verran sekaan mahtuu varusteitakin ja tarvittaessa toinen irtosäiliö varalle. Koko penkin laajuudelta ei tilaa kuitenkaan ole, sillä sen sivuosat ovat suljettua kelluketilaa.

Peräpenkin lokerostaan nostettu 22 litran polttoainesäiliö toimii oivana mittasuhteena avotilan leveydestä.

Rakenteeltaan yksikuorisen veneen säilytystilat ovat nimenomaan kelluketilojen tarpeen takia kompromisseja. Kaikkiin kivoihin paikkoihin ei voi lokeroa sijoittaa, kun tärkeintä on huolehtia määräysten mukaisesta kelluvuudesta.

Keskipenkin kulkuaukon välissä on vakiona irrotettava laatikko. Harkittu yksityiskohta, joka helpottaa pitkien tavaroiden kuskaamista.

Puoliliukuvan piirteitä

Ei ole mikään yllätys, että loivapohjainen ja leveä vene on erittäin vakaa. Se ei kallistunut häiritsevästi edes silloin, kun koko kolmen hengen testiryhmä siirtyi samalle laidalle.

Hyviä ominaisuuksia paljastuu lisää satamasta lähdettyä. Kun ajellaan rauhalliseen tahtiin uistelunopeutta, Sting kulkee pitkällä vesilinjalla kuin kiskoilla – tuulensuunnasta riippumatta. Eikä tilanne muutu, jos vaikka siirtyy hetkeksi toiselle laidalle. Iso plussa kalamiehen vihkoon!

Huippuluokan suuntavakavuus on paitsi edessä olevan painopisteen, myös keulasta perään ulottuvan, toistakymmentä senttiä korkean kölin ansiota.

Sting nousee liukuun ilman havaittavaa kynnystä. Se käyttäytyy silti puoliliukuvan lailla, jollainen se myös mittaustulosten valossa on. Mutta yhdellä ehdolla: Siihen ei tule ripustaa liian painavaa moottoria.

Selvästi painavampi moottori toisi mukanaan liukukynnyksen, mikä ei ole loivalle rungolle eduksi. Aallokossa litteä pohja on kova aallokon kasvaessa puolen metrin ”pahemmalle” puolelle. Mutta juuri kevyt moottori antaa pelivaraa käyttää koko nopeusaluetta, jolloin meno on helposti sovitettavissa sellaiseksi, että aallot otetaan melko sulavasti halkovalla keulalla.

Loivakölinen runko lähettää tiukoissa kaarteissa kyytiläisen helposti toiseen laitaan.

Nelikymppinen toimii

Testiveneen 40 hevosvoiman Evinrude on painonsa puolesta nappivalinta. Huippunopeudeksi mitattiin kahden hengen kuormalla 24 solmua, ja se on ihan kelpo tulos.

Samaan E-Tec -mallisarjaan kuuluva ja suurimpana veneeseen suositeltava 50-hevosvoimainen soveltuu veneeseen niin ikään. Eri asia sitten on, tarvitaanko Stingin kaltaisessa veneessä suurempaa suorituskykyä. Käytännössä isompi moottori antaisi hieman paremman huippunopeuden – maahantuojan mukaan 26,5 solmua – mutta muut ominaisuudet olisivat yhä ennallaan.

Toistuva suurten kuormien kuljettaminen puoltaisi parempaa tehoreserviä. Ja kun 535 Prossa puhutaan isommasta kuormasta, se ei tarkoita vain paria perunasäkkiä, kuten siis 600 kilon kantavuus kertoo.

Kaarreominaisuudet ovat rungon muodosta johtuen mielenkiintoiset. Vene ei kallistu oikeastaan nimeksikään, mutta sivuttaisvoimat ovat ääritilanteissa voimakkaita. Piirre ei ole haitallinen, eikä vaaratilanteita synny, vaikka vene tiukimmissa mutkissa kääntyykin lähes keulan kautta ympäri.

Pakettihinnat ”kurissa”

Testipäivä merellä vahvisti 535 Pro:sta jo messuilla syntynyttä ensivaikutelmaa. Kyseessä ei todella ole mikään koko kansan hurmaava yleisvene, vaan erikoisehdokas tiettyihin käyttötarkoituksiin. Ennen kaikkea se on helppo nähdä kuormajuhtana, mutta myös tilaa kaipaavan pyydys- tai heittokalastajan veneenä. Kenties siitä innostuvat sukellusporukatkin?

Muiden Stingien tavoin Puolassa valmistettava vene saa puhtaat paperit työn laadun osalta. Rakenteet tuntuvat tukevilta eikä oikeastaan mitään yksityiskohtaa ole toteutettu epäilyttävästi.

Kuten todettu, kilpailijoita ei juuri ole. Toisaalla tässä lehdessä esiteltävää Pioner Multia voisi pitää yhtenä sellaisena. 535 Pro on kuitenkin suunniteltu merkittävästi pienemmille konetehoille.

Pienimmällä, 25 hevosvoiman Evinruden E-Tec-moottorilla pakettihinta on 12 800 euroa. Suosittelemme kuitenkin vähintään nyt testattua nelikymppistä, jonka kanssa budjettia pitäisi venyttää 14 000 euroon, tai sitten vain parilla sadalla eurolla hintaa nostavaa viisikymppistä, joka on maahantuojan mukaan selvästi suosituin moottorivaihtoehto.

Testi on julkaistu Kipparissa 6/2017.

Lue myös nämä

X