Idea on kirkas ja yksinkertainen: kun tuodaan koko maan kaikki uudet venemallit kerralla testattaviksi, paikalle saadaan kerättyä toimittajia kautta maailman.
Toteutus on toinen juttu. Ensin pitää saada kilpailevat merkit yhteistyöhön. Sitten tarvitaan paikka ja ympäristö, jossa suurta määrää veneitä voidaan ajaa tosissaan ja kuvata hienoissa maisemissa. Vielä pitää paimentaa nopeus- ja kulutusmittauksia sekä testiohjelmiaan suorittavat toimittajat pysymään sovitussa aikataulussa.
Ja niin on käynyt, että vaikka moni on maailmalla yrittänyt, vain Suomi on onnistunut luomaan toimivan ja pysyvän konseptin. Finnboat Floating Show järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1972 ja nyt se on legendaarinen sekä venevalmistajien että -toimittajien keskuudessa.
Superhyvin, erittäin hyvin, todella hyvin ja paljon paremmin organisoitu kuin missään muualla, kuuluvat toimittajien kiitokset tapahtumalle. Heitä tulee eniten Euroopan maista, mutta jopa USA:sta ja Japanista asti. Pitkän matkan vastapainoksi työtä pitää saada tehtyä paljon ja hyvin.
”Täällä saa aina nähdä kerralla kaikki uutuudet ja testaamiseen voi suhtautua kunnianhimoisesti, kun veneitä voi ajaa useita kertoja eri olosuhteissa”, sanoo ruotsalaisen Praktiskt Båtäganden testi- ja uutispäätoimittaja Joakim Hermansson.
Norjalaiselle Båtmagasinetille kirjoittava Jan Hanschen Michelsen on mukana ”vähintään kymmenettä kertaa” ja arvioi, ettei miltään muulta yksittäiseltä juttukeikalta saa syntymään yhtä monta artikkelia.
Edouard Desgrez tulkitsee Axopar 29 XC Cross Cabinia ranskalaisen Moteur Boat Magazinen lukijoille.
Näkyvyys on huima
Seurantaa julkaisuista tekee venealan keskusliitto Finnboat, joka vastaa tapahtuman käytännön järjestelyistä. Toimitusjohtaja Jarkko Pajusalo kertoo, että perinteisiä lehtijuttuja kertyy yleensä satoja sivuja eri lehdissä.
”Se on kaikki ansaittua julkisuutta, ei ostettua mainosta.”
Floating Show ei saa valtiolta vientitukea, koska se järjestetään Suomessa. Noin sadan tuhannen euron budjetin maksavat venevalmistajat yhdessä. Sitä jyvitetään veneiden ja valmistajien koon mukaan. Vaikka ollaan kilpailijoita, ymmärretään, että tulisi kaikille paljon kalliimmaksi lennättää journalisteja yksittäisiin esittelyihin, eikä mielenkiinto olisi läheskään yhtä suurta.
Floating Show tarkoittaa vähintään kuukauden työpanosta vuoden mittaan toimiston koko kolmen hengen joukolle, Pajusalo arvioi. Veneillä ajetaan 1–2 tunnin etappeja, joiden jälkeen vaihdetaan miehistöjä. Vaihtoja tehdään vesillä ja vierassatamissa, joissa pidetään evästauot. Suomalaiseen veneily-ympäristöön tutustuminen nostaa mutkan kautta veneidemme arvostusta, Pajusalo pohtii.
”Mitä paremmin Suomi ymmärretään veneilymaaksi, sitä uskottavampia tuotteemme ovat maailmalla.”
Olosuhteet kevätkesällä ovat yleensä kiitettävän vaihtelevat, tälläkin kertaa tuli vettä ja aurinkoa, tuuli välillä 2–12 m/s ja aaltoja oli lähes sileästä yli puolitoistametrisiin.
Suunnittelulla hyvä maine
”Kas, kun kysyitkin juuri tässä kelissä”, Joakim Hermansson värjöttelee tihkusateessa ja pohtii syytä suomalaisten veneiden suosioon Ruotsissa.
”Meillä on sama sää, samanlaiset veneilyperinteet ja hyvin samat käyttötarpeet, joten tietenkin ne istuvat hyvin meille.”
Norjassa suosio johtuu samoista syistä, mutta menekkiä rajaa korkeahko hintataso, arvioi Michelsen. Silti Flippereitä, Belloja, AMT:tä ja keskikokoisia aluveneitä näkee melkein joka vuonossa.
Hampurissa päämajaansa pitävän Boote-lehden toimittaja Jan-Ole Pulse kertoo myös Saksassa arvostettavan suomalaisveneiden merikelpoisuutta ja säänkestoa.
”Meidän ilmastomme on lähempänä skandinaavista kuin välimerellistä”, Pulse huomauttaa.
”Suomalaisista veneistä tiedetään, että ne on suunniteltu kulkemaan säässä kuin säässä.”
Juuri suunnittelu on tärkein arvo veneen kotimaan suhteen. Tänä päivänä itse rakennuspaikalla ei ole yhtä suurta väliä, jos laadunvalvontaan voi luottaa, ja suomalaisten kohdalla voi, vakuuttavat sekä Michelsen että Pulse. Kummankin oman kotimaan brändit tekevät nykyisin paljon veneitä Puolassa, minkä Yachtsmen.eu -nettilehden omistaja ja päätoimittaja Stanislaw Iwinski tietää.
”Laminointi on paljon halvempaa meillä, Liettuassa tai Latviassa.”
Iwinski nostaa suomalaisten valmistajien voimaksi ajan hengessä elävän muotoilun ja innovaatiot. Eikä pelkästään lujitemuovisten, vaan myös ja ehkä vielä enemmän alumiiniveneiden kohdalla. Niistä hän povaa menestystuotteita vientiin pidemmällä aikavälillä.
”Maailman suurin venemarkkina on USA ja pienistä veneistä siellä alumiinisten osuus myynnistä on 60 prosenttia. Ja teillä on erittäin hyvät ja kiinnostavat aluveneet”, Iwinski nyökyttelee.
Mutta nouseeko mistään haastajaa Floating Show’lle?
Kaikki pyörittävät kieltävästi päitään ja valittavat kotimaidensa venevalmistajien heikkoa kykyä keskinäiseen yhteistyöhön. Näyttää siltä, että suomalainen legenda pysyy ainutlaatuisena.
Lukijoiden vastauksia
Miten veneiden kotimaat tai imagot näkyvät, kun veneilijät kohtaavat ja keskustelevat laitureilla ja satamissa?
”Helpommin veneilijät, joilla on samassa maassa valmistettu vene, jutustelevat pitempään keskenään.”
”Maineikas valmistaja on tärkeää. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat luotettujen listoilla. Toki tietynlainen asioista säästäminen näkyy jos alihankintaketjut pitenevät, siksi pienille merkeille saattaa tulla imagolisää.”
”Vaasassa suomenkieliset kehuvat suomalaisia ja ruotsinkieliset ruotsalaisia ja norjalaisia. Kaikki ovat laadukkaita.”
”Jenkkiveneillä ollut tietty maine, mutta ovat tainneet vuokrajetit periä tämän. Omasta mielestäni amerikkalaiset veneet ovat pääosin hyvin tehtyjä, mutta kaikki mallit eivät sovellu Suomen olosuhteisiin.”
”Ei juurikaan mitenkään. Veneiden yksilölliset ominaisuudet ja käyttökustannukset lienevät yleisimpiä keskustelun aiheita.”
Liity Kipparin lukijapaneeliin. Mielipiteesi kiinnostaa meitä. Vastaa kyselyihin ja kerro kommenttejasi.
