Kun yhden venetehtaan mallistossa on useita kymmeniä eri malleja ja variaatioita, malliston uudistumisen ylläpito on hankala tehtävä. Kun jotain osaa nykyaikaistetaan markkinoiden vaatimusten mukaisiksi, mallisto ehtii jo toisesta päästä vanhentua tai ainakin kaivata modernisointia.
Mallien uudistaminen on aikaa vievää ja myös kallista puuhaa, eikä uudistuksia oikein kannata tehdä vain uudistumisen vuoksi, vaan asiat on harkittava tarkkaan ennen uusien mallien esittelyä. Virheet voivat olla kohtalokkaita, eivätkä aina tuo haluttua tulosta ja siksi välillä voi olla hyvä tyytyä vain niin sanottuun kasvojen kohotukseen, joka on tuttu toimenpide mm. automaailmasta. Siellä kasvojen kohotus antaa vanhalle mallille vielä elinaikaa ja uusiin malleihin saadaan panostettua enemmän aikaa ja ajatustyötä.
Tähän lienee päätynyt myös kuopiolainen Bella-Veneet Oy, kun se on tehnyt muutoksia Aquador-mallistonsa suurimpiin veneisiin.
Tehtaan malleista ensimmäisenä uusittiin Flipper-mallisto, sitten uuden ilmeen ja uusia ominaisuuksia saivat Bellat. Kokonaan uudet Aquadorit lienevät jo tehtaan pääsuunnittelijaksi kohonneen norjalaisen Espen Thorupin sekä Bella-Veneet Oy:n sielun, toimitusjohtaja Raimo Sonnisen piirustuslaudoilla ja ajatuksissa. Uutuuksien esittelyyn asti piti kuitenkin tulla toimeen ja veneiden ilmeiden uusiminen annettiin kotimaisen Jarkko Jämsenin tehtäväksi.
Entinen 28 HT
Ensimmäisinä kasvojen kohotukseen otettiin Aquador-sarjan suurin 33 HT. Siitä syntyi katon muutoksella ja uimatason pidennyksellä sekä uusilla väreillä kätevästi 35 ST (Testi Kipparissa 12/2013).
ST tulee sanoista Sport Top. Se on Bella-tehtaan käyttöön ottama nimitys uusista katoista. Ne voivat olla HT:sta (Hard Top) poiketen taakse pitkiä ja sekä edestä että takaa avautuvia kuten Aquadoreissa tai sitten lyhyitä, kuten Flippereissä.
Entisestä Aquador 28 HT:sta saatiin 35 ST:n opein kätevästi 30 ST. Erona suurempaan sisareensa 30:lla on katon takalaita, joka 35:ssä on kiinteä, mutta pienemmässä mallissa avoin.
Tunnelma uudessa 30:ssä on kuitenkin melko tavalla erilainen kuin vanhassa 28:ssa. Tunnelmaan vaikuttavat selvästi erilainen värimaailma sekä erilainen, pehmeä katto.
30 ST:n runko on beesinharmaa.
Myös sisällä sama väritys jatkuu ja väri sointuu tiikkiturkkiin ja kansiin hyvin. Hieman enemmän kontrastia tai jotain muuta värikästä vaikkapa verhoilussa näkisi kuitenkin mieluusti, sillä nyt tunnelma on jopa tylsän puoleinen.
Kiiltäväksi lakatun tumman puun sijaan nyt käytetään vaaleampaa tiikkiä, joka on saanut suojakseen mattamaisen vahan.
Katto on uusimman linjauksen mukaisesti kangasta, joka menee pieneen tilaan ja on kevyt käsitellä kovan, lujitemuovisen kattoluukun sijaan. Samanlainen katto on myös veneen takaosan päällä ja kun molemmat osat avataan, ollaan lähes kokonaan avoimen taivaan alla ja kuomut ovat vähän tilaa vievinä suuren katon keskipalkissa. Tavanomaisilla kattoluukuilla tämä ei toimisi.
Mukava avotila
Ulkotilat ovat oikeastaan parasta tässä Aquadorissa. Uimataso on nyt todella suuri ja siinä on kaiken lisäksi kunnolliset säilytystilat köysille ja muille tarvikkeille. Lepuuttimetkin mahtuvat takalaidan omaan telineeseensä hyvin.
Uimatasolta päästään suoraan sivukansille portaita pitkin. Näin se pitää tässä veneessä ollakin, muuten avotilan muu järjestely ei oikein olisi mahdollinen. Avotilaan kuljetaan paapuurin laidassa olevan portin kautta ja heti tyyr-puurissa on suuri, poikittain oleva U-sohva. Sitä vastapäätä paapurin puolella pentteri.
Pentterin sijoituksesta voi olla montaa mieltä, mutta tämän kokoluokan veneessä sijoitus ulos on mainio asia. Jos pentteri vietäisiin sisään, se veisi sieltä suhteettoman suuren tilan. Toisekseen tämän tyyppisessä veneessä luulisi syötävän useimmiten ulkotiloissa, missä on väljempää ja mukavampaa.
Sielun silmillä voi kuvitella kaksi erilaista tilannetta. Toisessa vaimoväki tuhertaa kuumassa ja ahtaassa pentterissä sisällä ja miesväki istuu ulkona auringossa tai sitten vaimoväki istuu oleskeluryhmällä ja miehet grillaavat ruuan ulkopentterissä.
Näin siinä nimittäin saattaisi käydä, jos pentteri olisi kajuutassa. Kajuutan maksimikorkeus on vain 180 senttiä, joten pitkiltä henkilöiltä, olkoot sitten naisia tai miehiä, kokkaaminen ei helposti onnistuisi.
Ulkopentterissä on lisäksi hyvät tilat, sillä kaappien, pesualtaan, jääkaapin ja lieden lisäksi apukuskin penkin taakse saa käännettyä aputason. Vain syvyyttä kaipaisi enemmän.
Moottoritilaan päästään nostamalla puolet turkista ylös. Sitä ennen on poistettava pöytä ja muutama patja, sillä samalla nousevat penkit ja paljon muuta.
Konehuoneessa onkin sitten hyvä työskennellä ja huoltokohteet ovat suhteellisen hyvin esillä.
Hyvä ohjaamo
Ohjaamo on periaatteessa hyvin suunniteltu. Kojetaulu on juuri sellainen kuin sen kuuluukin olla, hallintalaitteet ovat oikeilla paikoillaan ja istuin on tukeva sekä istuen että seisoen. Kojetaulusta tulee väkisinkin mieleen 80-luvun Fjord 880 tai 930. Siihen aikaan ei tosin ollut plottereita, mutta malli ja ajatus olivat samat.
Pari pientä virhettä ohjaamossa kuitenkin on. Pahempi on leveä kulmapalkki, joka estää näkyvyyttä tuulilasin molemmissa kulmissa. Tämänkin vielä voisi unohtaa, jos kuskin kaasukädelle olisi kunnollinen käsinoja, mutta eipä vaan ole.
Kuskin vieressä on tilaa yhdelle ja apukuskin puolella vielä yhdelle. Näin eteen tulevia maisemia voi seurata kolme henkeä.
Eivätkä muutkaan matkustajat sokkoina joudu olemaan. Oleskelutilan sohvalta on hyvät näkymät sivulle, etuviistoon ja taakse. Ja vaikka sohva suuri onkin, veneen 10 hengen kantavuus tarkoittaisi sohvan riittävyyttä seitsemälle – tiukkaa tekee.
Lue testi kokonaisuudessaan Kipparista 3/2015.
