Testit

Soutuvenetestissä 6 kotimaista kansansuosikkia

Soutuvene kuuluu suomalaiseen mökkirantaan. Testasimme 6 klassikkovenettä ja halusimme katsoa, mitä tämän päivän arkinen soutuvene antaa käyttäjälleen.

07.06.2017

TekstiJari Kaalikoski, Marko Lysmä, Juha Virtanen

KuvatJuha Virtanen

Pienet ja kevyet:

Kaisla 470 ja Suvi 460 SVM Terva

Keskikokoiset:

Terhi Saiman Hunter 478 ja Veto 5

Pitkät ja painavat:

Suomi 520 L ja Päijän 520 L

Aina ajankohtaisessa soutuvenetestissä Metsästys ja Kalastus-lehti testasi vuonna 2015 yleiskäyttöiset kansansuosikit.

Testiin valittiin kuuden tunnetun valmistajan soutuveneistä kuusi mallia 1500–2500 euron hintaluokista. Kuudesta veneestä oli viisi lujitemuovisia, jotka kansan parissa tunnetaan paremmin lasikuituveneinä. Se kuudeskin oli muovivene, mutta valmistettu ABS-muovista.

Kun veneet olivat rannalla rinnakkain, niistä muodostui luontevasti kolme vertailuparia. Kaksi pienintä lasikuituvenettä olivat Suvi 460 svm Terva sekä Kaisla 470. Niitä yhdistävät lähes identtinen ulkonäkö ja mitat. Molemmat painoivat noin 85 kiloa ja olivat kokeen  muita veneitä reippaasti kevyempiä. Niiden henkilölukukin oli kolme, kun isommissa veneissä se on neljä.

Toinen vertailupari muodostui Terhi Saimanista ja sen haastajasta, useiden takavuosien vertailujen ykkösestä Veto 5:stä. Viimeksi mainittu on hieman pitempi, mutta vastaavasti Saiman muutaman sentin leveämpi. Kolmas pari muodostui pitkistä yli viisimetrisistä, jotka olivat Päijän 520 L ja Suomi 520 L.

Soutamista ja huopaamista

Veneillä liikuttiin soutaen sekä pienellä perämoottorilla ajaen. Kokeilimme myös miten helppoja veneet ovat vetää rantaan, sillä soutuveneitä näkee harvemmin säilytettävän laituripaikoilla. Yleisin tapa soutuveneen varastointiin on vetää se jonkun pöllin varassa rantahiekalle, ja talvella vene vain käännetään samalle paikalle nurin odottamaan lunta ”katolleen”.

Nykyaikaiset lasikuituveneet ovat varsin painavia, joten aikuisella miehelläkin on hankaluuksia saada vene vedettyä rantaan, saati sitten perheen naisväellä tai junioreilla. Parhaan veto-otteen antoivat Suomi ja Veto 5. Niissä molemmissa on reilu teräskahva keulassa. Suvin keulasta saa myös kunnon otteen.

Päijänin keulassa on yhdistetty kahva ja keulalenkki, mutta se on sijoitettu niin alas, että kunnon veto-otteen saaminen vaatii kumartamista eikä se ole paras mahdollinen asento vetää venettä kuiville. Onneksi veneen partaan alta saa myös riittävän otteen.

Hankalimmin kuiville nousivat Kaisla ja Terhi. Keulanaruun onkin hyvä jättää reilu lenkki, josta veneen saa vedettyä rantaan.

Muovilastut laineilla

Kiikkeryys on ominaisuus, jonka näistä savolaismallisten perillisistä tietävät kaikki nekin, jotka eivät ehkä koskaan ole edes olleet soutuveneen kyydissä. Muutama sukupolvi sitten sellaiset ihmiset olivat vähissä, mutta nyt tilanne alkaa olla toinen. Soutuveneen ovat pikku hiljaa syrjäyttämässä lasten ja aikuistenkin mökkikäytössä erilaiset SUP-laudat, kanootit, kajakit ja pienet kumiveneet.

Pienimmät veneistä tuntuivat kiikkeriltä ja vastaavasti suurimmat vakaammilta. Emme kuitenkaan kokeilleet miten helposti nykyaikainen soutuvene kippaa nurin ja miten helppo kevään kylmistä vesistä on nousta takaisin veneeseen. Se ei välttämättä ole helppoa, varsinkin jos on yksin liikkeellä. Jos käy niin hyvä tuuri, ettei tuuli ole vienyt kevyesti kelluvaa venettä jo karkuteille, seuraavaksi on ratkaistava, miten nousta takaisin veneeseen.

Nykyiset muoviveneet eivät enää uppoa vedellä täyttyneinäkään. Vedessä oleva saa veneen ehkä kallistettua, mutta useimmista veneistä puuttuu sisäpuolelta kahva tai muu vastaava tartuntakohde, jonka avulla voisi yrittää kieräyttää itsensä laidan yli veneeseen.

Kokeilluista veneistä tällainen kahva löytyi esimerkiksi Suomi-veneestä. Terhi Saimanin keskituhto on yksinkertainen vanerilevy, ja uusimmissa malleissa se on lukittu sokkien avulla kiinni paikalleen, joten siitä saa otteen, kun yrittää nousta takaisin veneeseen.

Useissa veneissä on nykyään myös laidoilla lyhyitä kaiteita, joihin voi kiinnittää uistelutelineitä, mutta ne eivät välttämättä toimi veneeseen nousua helpottavasti.

Varustetasot vaihtelevat

Koeveneistä Veto 5 oli parhaiten varusteltu. Kokeiltavaksi tuodussa veneessä oli mukana jotakuinkin kaikki lisävarusteet, jotka siihen saa. Niiden ansiosta Veto 5 onkin takavuosina usein sijoittunut vertailujen ja testien kärkeen. Lisävarusteena saa pienen pöydän, puiset pohjaritilät ja köliä suojaavan muovisen kiskon sekä veneen perään kantotason.

Kallein lisävaruste on 430 euron hintainen koko veneen mittainen kuomu, joka on tuettu kolmella kaarella. Kuomu mahtuu kaarineen veneen keskituhtona olevaan laatikkoon. Se on irrotettava ja ikkunallinen, jolloin veneen pohjalla on tilaa vaikka yöpyä kuomun alla. Lisävarusteilla on hintansa , ja jos kaikki mahdolliset varusteet haluaa mukaan, nousee Veto 5 reippaasti eri hintaluokkaan näihin muihin verrattuna.

Useimpiin kokeen veneisiin saa myös toisen airoparin ja perään kaksi rst-kaidetta, joihin voi kiinnittää uisteluvapoja varten telineet.

Osassa veneistä, kuten Suvissa, Kaislassa ja Päijän-veneessä oli kiinteä keskituhto, mikä toisaalta varmasti tukevoittaa rakennetta, mutta samalla vie tilaa verkkokalastusta ajatellen. Veto 5, Terhi Saiman ja Suomi antavat siihen paremmin mahdollisuuksia irrotettavien tuhtojensa ansiosta.

Soudussa suuria eroja

Kaikki veneet olivat suippoperäisiä eli tarkoitettu ensisijaisesti soutamiseen ja vasta toissijaisesti perämoottorilla ajamiseen. Kokonaisvaikutelmaan veneen soudettavuudesta vaikuttavat monet asiat kuten pituus, leveys, paino, laitojen korkeus, rungon muoto, penkkien ja hankainlaakerien sijainti veneen pituusakselilla, soutuasento, airot sekä tietenkin myös soutajien kokemus, koko, paino, lihasvoima ja kehon mittasuhteet.

Koska muuttujia on paljon, soututuntuma on väistämättä kokemuspohjainen arvio, ei tieteellisesti mitattava suure. Koesoutajamme edustivat kahta eri kokoluokkaa toisen ollessa 180-senttinen ja 80-kiloinen ja toisen lähes kaksimetrinen ja 120-kiloinen.

Koesoudut tehtiin merellä sisälahdella sään pysyessä kokeen ajan kiitettävän samankaltaisena. Tuulen nopeus ei missään vaiheessa noussut yli kahdeksan sekuntimetrin, joten yksikään vene ei päässyt näyttämään kykyjään kovassa aallokossa ja myräkässä.

Soutuominaisuuksia arvioitaessa veneet jaettiin kokonsa ja olemuksensa perusteella kolmeen pariin, jotka olivat pienimmät ja kevyimmät Kaisla 470 ja Suvi 460 svm Terva, keskikokoiset Terhi Saiman Hunter 478 ja Veto 5 sekä pisimmät ja painavimmat Päijän 520 L ja Suomi 520 L.

Suvi ja Kaisla

Suvi 460 SVM Terva

Suvissa soutuasento oli hyvä keskituhdolta yksin soudettaessa sekä edestä kahden hengen kuormalla soudettaessa. Suvin kohdalla erityismaininnan ansaitsevat tervatut, kokeen parhaimmistoon kuuluneet airot.

Yksin soudettaessa Suvi oli melko suuntavakaa ja kokeen ketterin käsiteltävä, mutta myös kaikkein kiikkerin. Kahden hengen kuormalla vene oli edelleen kevyt soutaa, liukui hyvin ja kääntyi ketterästi, mutta oli tässäkin osiossa kiikkerin.

Kaisla oli soututuntumaltaan pääosin hyvin samankaltainen kuin Suvi. Jostain syystä veneestä puuttui kuitenkin suuntavakaus yksin soudettaessa. Kaisla ei halunnut kulkea suoraan lähes peilityynelläkään.

Kaisla 470

Keskituhdolta soudettaessa soutuasento jäi ahtaaksi lyhyemmällekin koesoutajalle, koska jalkatuet olivat liian lähellä. Kahden hengen kuormalla etutuhdolta soudettaessa soutuasento oli hyvä, mutta sekä yksin- että kaksinsoudussa Kaisla taisteli kiivaasti ja lähes tasapäisesti vertailun kiikkerimmän veneen tittelistä.

Suvista ja Kaislasta ei lasketa verkkoja seisten, korkeintaan katiska istuen.

Veto 5 ja Terhi Saiman

Veto 5:ssä soutuasento oli hyvä sekä keski- että etutuhdolta. Yksin soudettaessa vene oli vastatuuleenkin melko suuntavakaa ja liukui kevyenoloisesti. Venettä luonnehdittiin sanalla tukevahko. Kaksin soudettaessa kulku oli edelleen suuntavakaata. Vene oli vakaa myös sivusuunnassa.

Veto 5

Veto 5:n muuten hyvät airot menivät tehdasasennossa liian paljon ristiin soutajan edessä, joten ne vaativat hankaimien säätämistä ylöspäin. Edestä soudettaessa etukaaret estivät airojen kääntämisen sisälle veneeseen ilman, että airot oli nostettava hankainlaakereista.

Terhi Saiman Hunter 478

Terhi Saiman Hunter arvioitiin kokeen suuntavakaimmaksi ja tukevimmaksi veneeksi. Vakaudestaan huolimatta Saiman kääntyi ketterästi. Keskituhdolta soutuasento oli hyvä ja soututuntuma arvioitiin kaikkein ”puuvenemäisimmäksi”.

Edestä soudettaessa Saiman oli edelleen kevyt soutaa, vene liukui hyvin ja kääntyi kahden hengen kuormallakin ketterästi. Etutuhdolta soudettaessa soutuasento jäi kuitenkin ahtaaksi. Jalkatukia olisi tarvittu yksi pari lisää, jotta polvet eivät olisi jääneet lyhyemmälläkin soutajalla liian koukkuun.

Päijän ja Suomi

Päijän 520 L

Päijän 520 L:n soutuasento keskituhdolta oli hyvä. Vene tuntui luonnikkaalta käsitellä. Sivusunnassa Päijän oli tukeva ja vakaa. Pieni yllätys oli, että 117 kilon painostaan ja 5,2 metrin pituudestaan huolimatta vene ei tuulessa yksin soudettaessa edennyt niin suuntavakaasti kuin olisi odottanut.

Etutuhdolta kahden hengen kuormalla soudettaessa Päijän oli kaikilta muilta osin hyvä soutaa, paitsi airojensa puolesta. Airot olivat niin lyhyet, että vetovaiheessa kädet piti nostaa luonnottoman korkealle, jotta lavat sai uppoamaan kokonaan pinnan alle.

Suomi 520 L

Suomi 520 L oli jämäkän tuntuinen vene. Keskituhdolta soutuasento oli hyvä. Yksinsoudussa vertailun painavimman, 130-kiloisen veneen eteneminen tuntui melko raskaalta, mutta vakaalta. Suuntavakaus vastatuuleen oli Päijänin tapaan melko hyvä, muttei niin hyvä kuin veneen olemuksesta ja mitoista olisi voinut päätellä.

Etutuhdolta kahden hengen kuormalla soudettaessa eteneminen oli erittäin vakaata ja soutuasento hyvä. Suvin tapaan Suomi ansaitsee erityismaininnan erittäin hyvistä airoistaan.

 

Lue myös nämä