Testit

XO DFNDR: Puolustusvoimaa kovaan keliin

Nimi ja sotilaallinen ulkonäkö kertovat karua kieltä. 
Tällä veneellä puolustaudutaan, mutta mitä vastaan? Kovaa keliä? Ehkä, mutta asennetta se vaatii.

13.12.2017

TekstiKarel Kakko

KuvatAnton Reenpää/Otavamedia

Omintakeisen tyylittelyn ja ulkoasun vuoksi XO Dfndr -venettä on vaikea luokitella. Vai onko sittenkään? Periaatteessa Dfndr on keskipulpettivene, jonka keskikonsolia ympäröi maastoautoista tuttu turvakaarikehikko, jonka sivustat saa suljettua roiskeita vastaan. Rohkea muotoilu jättää taka-alalle sen seikan, että XO on yksi monista lujitemuovikantisista alumiiniveneistä. Niitähän on alkanut olla yhden jos toisenkin kotimaisen valmistajan katalogeissa.

Dfndr on tämän vuoden uutuusmalli, joka perustuu samalle rungolle kuin XO 250 Open. Hankala mallinimi vie ajatukset tiettyyn kuuluisaan maastoautoon. ”X-ray-Oscar-Delta-Foxtrot-November-Delta-Romeo” lienee jokaisen suussa ja mielessä XO Defender.

">

Tiivis tunnelma

Veneen keskiö on ohjaamon ja pienen takapenkin kokonaisuus, joka on ympäröity turvakaarikehikkoa muistuttavalla putkirakenteella. Katto ja tuulilasi ovat kiinteät, kuten myös takaikkuna. Sivut voidaan sulkea suorilla kuomun palasilla. Tällainen avomaasturin tai rantakirpun mieleen tuova idea avo- ja koppiveneen välimuodosta on mainio. Kuomukaaria ei ole, mutta koko komeus saadaan silti helposti suljettua ja lämmitettyä.

Lennokasta menoa

Koeajopäiviksi valittiin veneen olemuksen mukaiset olosuhteet. Toistakymmentä sekuntimetriä yön yli puhaltanut kaakkoistuuli oli nostattanut Helsingin edustalle vajaan parimetrisen merkitsevän aallonkorkeuden.

Dfndr on vene, jota on ajettava aktiivisesti. Kanoottimaisen kapea runko tuntuu itsessään sietävän lähes mitä vain, mutta se on pidettävä ohjaamalla kölillään.

Interceptor-tyyppisten Zipwake-trimmien teho kasvaa nopeuden myötä. Liukukynnyksen alueella trimmeiltä olisi toivonut enemmän voimaa, sillä vene ottaa vasta-aallokossa komeita ilmalentoja jo maltillisella liukunopeudella. Niistä tullaan kuitenkin pehmeästi alas.

Istuimien jousialustat tasaavat rajuimmat iskut. Jalustoihin olisi ehdottomasti saatava haitarikumit, sillä vaarana on jalkojen kiilautuminen istuimien alle. Vauhtia pystyi vallitsevassa vasta-aallokossa pitämään yllä jopa 25 solmua.

Myötäaallokossa ilmeni lievää tarvetta korjaaviin ohjausliikkeisiin, sillä pitkä terävä keula alkoi etenkin rannikkoa kohden lyhenevässä aallonvälissä ottaa vastaan, vaikka trimmiä kohotti reippaasti.

XO siis sietää keliä ja käsittelyä ylitse tavanomaisten huviveneiden, mutta ilman otetta ja asennetta se ei onnistu, ja mistään majesteetillisesta menosta ei ole kyse. Kääntäen ilmaistuna: parin kolmen jalan korkuisesta aallokosta ei tämän veneen kanssa tarvitse välittää tuon taivaallista.

Kipparin testit tehdään mahdollisimman parhaissa testiveneiden mukaisissa olosuhteissa. XO:n kohdalla odotimme kunnon aallokkoa useamman viikon, jonka jälkeen sääennusteet lupasivat vihdoin tuulta.

Kun on kyseessä XO:n kaltainen äärimmäisyyksien vene, haluamme sen myös välittyvän kuvissa. Lähdimme siis testi- ja kuvausveneen kanssa Helsingin Katajaluodon edustalle, jossa kuvaaja onnistuikin hienosti taltioimaan sen, mitä ajaminen ja kyyti XO:ssa tuntuivat − aikamoiselta nimittäin.

Anu Kopola

vastaava tuottaja

 

Lue koko testi Kipparista 12/2017.

 

Lue myös nämä