Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Testit

Testi: UMS-550 ja UMS-410 – Tuhtia työtä Ukrainasta

Ukrainalainen UMS tähtää alumiinivenemallistollaan Pohjoismaihin. Otimme ajoon mallia, joista isompi vakuutti tukevuudellaan ja ajo-ominaisuuksillaan – ja hämmästytti hinnallaan.

30.01.2015

TekstiTimo Sarkkinen

KuvatVesa Leppä

Vuodesta 2000 alumiiniveneitä valmistanut UMS on nähty Suomen markkinoilla aiemminkin. Myyntimäärät ovat kuitenkin jääneet sen verran pieniksi, ettei merkkiä ja mallistoa kovin hyvin tunneta.

Huviveneiden osalta tuotannossa on viitisentoista mallia, pienin on nelimetrinen ”erävene” ja suurin 8,6- metrinen keskihyttimalli. Kiovassa toimiva yritys tekee myös venetrailereita sekä isompia aluksia sotilas- ja viranomaiskäyttöön. Kokemusta ja näkemystä uskoisi siis olevan.

Malliston iskulause voisi olla jokaiselle jotakin – niin monenkirjava se on. Kaikki veneet ovat kyllä alumiinirunkoisia, mutta yhtenäistä ideaa ja etenkään ilmettä niissä ei näy.

Karski tupla-pulpettimalli

Valitsimme ajettavaksi kaksi malliston uusimpiin kuuluvaa avovenettä, jotka kummatkin ovat täysalumiinisia. UMS-550 ei juuri muistuta meikäläisiä alumiiniveneitä, pikemminkin ajatukset pyörivät Ruotsin ja Venäjän suunnalla. Ennen kaikkea siksi, että sieltä tulevat alumiiniveneet tapaavat huokua samaa karua luotettavuutta kuin tämä vene.

Hitsaamalla kiinnitetyt pulpetit, kaiteet ja kiinnityspollarit ovat olennainen osa jämäkkää yleisvaikutelmaa. Muovia ei ole kelpuutettu pienimpiinkään rakenteisiin. Sen sijaan pop-niittejä on käytetty sellaisissakin paikoissa, joihin ne eivät kuuluisi, kuten esimerkiksi saranoiden kiinnityksissä.

Pelkästään alumiinista tehtyjä veneitä on iät ja ajat rinnastettu työkaluihin, jotka on luotu kestämään käyttöä, ei niinkään näyttämään näteiltä. Voi ajatella, että tuonne uskaltaa astua kurakengät jalassa. UMS on helppo laskea tähän sarjaan, vaikka siinä on selvästi mietitty esteettisiäkin seikkoja. Esimerkiksi pulpetit ovat särmikkäät ja melko lailla ajan yleistä suuntausta vastaavat.

Persoonallista tai hätkähdyttävää muotoilu ei ole. Venettä katselee varsin neutraalein mielin mistä suunnasta tahansa.

Tyylillisesti erikoisin ratkaisu on sisäpuolella. Alumiinisessa turkissa on äkkipäätä katsoen samankaltaiset raidat kuin tiikkiturkeissa yleensä. Uimatasoille asti ulottuva ”raidoitus” on tehty jyrsimällä alumiinilevyihin urat ja täyttämällä ne taiten mustalla massalla. Näin on saatu häivytettyä laajan, kylmänharmaan pinnan kolkkoutta.

Huono puoli on, että jalan alla tällaiset turkit eivät ole yhtä pitäviä kuin enemmän työvenemäiset, kohokuvioidut alumiiniturkit. Siis sellaiset, joita on muun muassa Fastereissa ja Pro-sarjan Bustereissa. No, tässä kohtaa toki muistaa, että valmistajahan lupaa tekevänsä sellaisen veneen kuin asiakas haluaa ja kohokuvioitu turkki on mm. tehtaan pienemmässä mallissa 410.

UMS-550 on ajettavuudeltaan kokoluokkansa parhaimmistoa. Runko halkoo aaltoja valittamatta, ilman pauketta ja roiskekylpyjä.

Väljästi viidelle

Kulku keulasta veneeseen on vaivatonta, sillä kaiteet ovat normaalimittaiselle aikuiselle mukavan korkeat ja keulakansi ja -penkki palvelevat hyvin askelmina. Pieni yllätys on, että muuta kalustusta ei pulpettien etupuolella sitten olekaan. On vain laaja, esteetön turkkitila, joka nostanee tämän mallin pisteitä ainakin kalamiesten ehdokkaana. Monenmoista isompaa tavaraakin olisi keulassa hyvä kuskata.

Istumapaikat ovat siis perässä, jonka saa suojattua mainiosti viimalta kaksiosaisella väliovella. Tilajärjestys on tavanomainen; kuski ja vieruskaverinsa istuvat säädettävillä erillispenkeillä ja muut matkustajat peräpenkillä.

Jos ja kun 5,5-metrisen tuplapulpettiveneen ostaja odottaa tiloilta väljyyttä, niin tämä malli ilahduttaa varmasti. Suoralinjaiset ja pelkistetyt rakenteet eivät ehkä hivele silmää, mutta antavat kyllä tilan tuntua. Erillispenkkien välistä mahtuu kulkemaan hyvin, ja peräpenkillä istuville riittää jalkatilaa silloinkin, kun ne ovat taakse säädettyinä.

UMS-410: Mökkirannan pikkupalvelija

UMS-perheen toiseksi pienintä jäsentä voi hyödyntää monissa puuhissa. Pitää vain puntaroida, valitseeko siihen sivu- vai keskipulpetin vai riittääkö kahvaohjattava versio.

Koeajoon oli tarjolla keskipulpettiversio, jota voisi ajatella ainakin lähirantojen kalaveneeksi. Pulpetin etupuolelle jää reilusti liikkumatilaa. Suunnittelija on varmasti ajatellut kalamiehiä piirtäessään nelimetriseen veneeseen harvinaisen laajan keulapenkin. Myös keulapenkin päälle kelpaa nousta viehettä linkoamaan.

Loivapohjainen ja kevyt vene on ajokäytökseltään hieman kulmikas, eikä ota pieniäkään aaltoja kovin pehmeästi. Vaikka suunnittelukategoria on yllättäen C, eli rannikkokäyttöön, on vene mielestämme omimmillaan suojaisilla vesillä.

Lue testi kokonaisuudessaan Kipparista 12/2014.

Lue myös nämä

X