Euroopan unionin komissio on antanut vastauksensa Suomen hakemukseen veneilyyn käytettävän moottoripolttoöljyn keveämmän verokohtelun jatkamisesta. Päätös on kielteinen.
Komission mukaan liikennepolttoaineiden verotus tulee harmonisoida muun EU:n tapaan myös huviveneilyn ja -ilmailun osalta. Aiemmin on vastaavan kielteisen päätöksen komissiolta saanut mm. Iso-Britannia
Tähän asti moottoripolttoöljyä on veneilyyn saanut myydä ns. kevyenä polttoöljynä, jota on verotettu noin 7 senttiä litralta. Kun verokohtelu tulee samaksi kuin maaliikenteessä, litralle tullee veroa noin 32 senttiä, sekä 22 prosentin arvonlisävero päälle.
Nyt poikkeusverotuksen jatkoa hakivat Suomi ja Irlanti veneille ja lentokoneille sekä Tanska vain lentokoneille. Perustelut olivat osin yhtäläisiä. Kaikki kolme maata pitivät korkeamman verotuksen tuomia tuloja mitättöminä verrattuna niiden perimisen aiheuttamiin hallinnollisiin kustannuksiin. Harrastuksille sekä niihin liittyville liiketoiminnoille aiheutuvaa haittaa pidettiin suurena kysynnän vähenemisen ja mahdollisten laiteinvestointien kustannusten takia.
Suomi ja Irlanti korostivat huviveneilyn asemaa maiden elinkeinoelämässä. Sitä veronkorotus horjuttaisi. Irlanti kertoi veneilyn olevan tärkeä osa maan matkailuelinkeinoa. Suomessa taas venevalmistus ja kauppa sekä niihin liittyvät palvelut ovat merkittävä elinkeino ja työllistäjä.
Molemmat maat valittivat veneilyn kasvavien kustannusten vaikeuttavan palveluiden tarjoamista syrjäseuduilla sekä niiden pitämistä asuttuina. Maat alleviivasivat tavoitettaan pitää koko maa asuttuna, ja huomauttivat tähän käytetyn jo runsaasti niin kansallisia kuin EU:n avustuksia. Suomi toi esille huolen turvallisuuden heikkenemisestä, jos tankkauspaikat vielä harvenevat rannikolta.
Komission mielestä perusteet eivät riitä. Polttoaineiden verotuksesta on direktiivi, jota maat ovat olleet neuvottelemassa. Siinä määritellään poikkeukset mahdollistavat syyt, eikä niitä Suomen, Irlannin ja Tanskan esityksistä löydy.
Hallinnollisten ja investointikustannusten komissio katsoo olevan siirtymävaiheeseen kuuluvia. Kun verotuksen muutos on ollut vireillä jo vuodesta 1996, ja siirtymäaikaa on jo kertaalleen jatkettu neljällä vuodella, olisi asiaan komission mukaan ollut jo aikaa varautua.
Suomen huolta pienveneteollisuutensa aseman heikkenemisestä komissio piti suoraan vastakkaisena pyrkimykselle luoda tasaveroiset kilpailuolot koko unionin alueelle. Sama koskee Irlannin matkailualaa.
Komission kannanotossa syrjäseuduista huolestumiseen vivahtaa jo piikittely. Unionin polttoaineverotus ei ole tarkoitettu Suomen ja Irlannin aluepolitiikan välineeksi, komissio huomauttaa, eivätkä EU:n aluetukirahat yksityisen huviveneilyn edistämiseen. Turvallisuusongelmien komissio taas uskoo ratkeavan paremmin tarkemmin kohdistetuilla tukitoimilla kuin polttoaineverotuksella.
Nyt saatu päätös käytännössä lopettaa jossittelun aiheesta. EU:n lainsäädäntökuvion mukaan neuvosto ei ota käsittelyyn asioita, jotka komissio on hyllyttänyt. Näin ollen suomalainen virkamiehistö on joutunut käynnistämään uusien lakien valmistelun.
Neuvotteleva virkamies Leo Parkkonen valtiovarainministeriöstä arvioi, että uusi laki on esittelykunnossa aikaisintaan loppukesästä. Käytännön vaikutukset tuntuisivat vasta kesän 2008 veneilykaudella. Asiaan liittyy monia teknisiä ongelmia, joihin ei vielä ole keksitty ratkaisuja, joten jonkinlainen siirtymäkausikin tarvitaan.
Veneilijän kannalta oleellinen kysymys on, pitääkö polttoainejärjestelmä puhdistaa korkeammin verotettuun aineeseen siirryttäessä. Verottoman väriaine on erittäin säilyvää, ja jälkiä siitä voi löytyä useiden tankillisten jälkeen, mikä synnyttää vaaran aiheettomista rangaistuksista, jos polttoaineita ryhdytään valvomaan maantieliikenteen tyyliin.
Parkkosen mukaan viranomaisilla ei ole halua eikä tarvetta synnyttää tällaista puhdistusrumbaa, päinvastoin.
– Joku siirtymäaika tarvitaan, se on selvä, mutta onko se vuoden, kolme vuotta vai kymmenen vuotta, se on aivan auki, Parkkonen toteaa.
– Mutta ilman muuta pyritään siihen, että polttoaine ennättäisi vaihtua luontevasti käytön myötä eikä järjestelmiin tarvitsisi kajota.
Selvää on myös, etteivät jakeluasemat ota tankkeihinsa kalliimpaa ainetta ennen kuin on pakko. Niinpä odotettavissa on niidenkin osalta melkoiset pumppausoperaatiot. Jo ympäristösyistä tämäkin halutaan hoitaa rauhallisesti, mikä edellyttää yhteistyötä öljy-yhtiöiden kanssa jo lain valmistelussa.
Yksi taho on, jolla silti voi olla halua kiirehtiä asiaa, ja se on komissio. Parkkonen kertoo sieltä kuuluneen hienoista piikittelyä jo poikkeuslupaa haettaessa.
– Kun asia on ollut sentään tiedossa jo vuosia, niin ovat ne vähän naureskelleet, että miten tämä voi meille yllätyksenä tulla.
