Jutut

Näin syntyy alumiinivene

Alumiini lisää helppohoitoisena jatkuvasti osuuttaan varsinkin pienten ja työveneiden raaka-aineena.

21.04.2019

TekstiMatti Murto

KuvatKipparin arkisto, Fiskars Inhan Tehtaat

Mahdollisia työtapoja ovat niittaaminen ja hitsaaminen, joista jälkimmäistä käytetään Suomessa. Myös alumiiniveneissä pätee se, että levyjä ei kiinnitetä suoraan kaariin, koska kaari alkaisi aikaa myöten näkyä veneen ulkopinnan kohoutumana. Pelkän kylkilevyn sijasta on kätevää käyttää uretaanivaahdolla täytettyjä alumiiniko-teloita kylkinä. Ne jäykistävät rakenteen.

Alumiinia ei käytetä puhtaana metallina, vaan siihen sekoitetaan muita metalleja ja tällä tavalla säädellään ominaisuuksia, kuten kovuutta, jäykkyyttä, säänkestävyyttä, hitsattavuutta jne. Merialumiini on metalliseos, jossa seosmetallina on muutama prosentti magnesiumia. Esimerkiksi Buster, maamme yleisin venemerkki, käyttää seosta, jonka merkintä oli aikaisemmin AlMg3. Nykyisin uusi standardien mukainen koodi on EN AW 5754. Seoksessa on 3 prosenttia magnesiumia. Rakenteessa tarvittavat profiilit ovat koodeiltaan 6063 ja 6003.

Hitsattaessa alumiini menettää noin 30 % lujuudestaan, joten hitsattujen veneiden levypaksuus on suurempi kuin niitattujen. Paksuus vaihtelee kohteen mukaan rajoissa 1,25–5 mm. Paksuinta levyä käytetään kookkaimpien mallien pohjissa. Suurin menekki Buster-tuotannossa on 2 mm paksulla levyllä, koska sitä käytetään kotelorakenteissa. Hitsattavuuden rajana pidetään yleensä yhden millimetrin levypaksuutta. Niitattujen veneiden heikkous puolestaan on, että materiaali kovettuu ja väsyy niitin ympärillä ja niitti löystyy. Kolmas vaihtoehto olisi liimata alumiinilevyt, mutta tekniikka on kallis, hidas ja vaikea. Saumoista 95 % hitsataan Mig-menetelmällä, jolloin hitsauslanka on laatua AlMg5. Vaativimmat kohdat hitsataan Tig-menetelmällä.

Muutama venevalmistaja, esimerkiksi Silver, tekee sekarakenteisia veneitä, joiden runko on alumiinia ja kansirakenteet lujitemuovia. Näiden kahden materiaalin liittäminen yhteen ei ole ongelmallista. Lujitemuovista tai ABS-muovista valmistetut rakenneosat pyöristävät alumiiniveneiden muotoja oleskelutiloissa pehmeämmiksi kuin alumiinikotelot, ja ne yleistyvät myös siksi, että veneen kokoaminen nopeutuu.

Alumiiniveneissä, kuten kaikissa levyrakenteisissa veneissä, muodon antavat jäykät kaaret ja laipiot. Niiden päällä ovat pitkittäiset jäykisteet, joihin muotoonsa tarkasti leikatut levyt kiinnitetään.

Alumiini on materiaali, jonka pinta hapettuu käytännössä heti. Hapettuminen ei kuitenkaan ole pahasta, sillä kova oksidikerros suojaa levyä säältä ja vedeltä. Se ei kuitenkaan ole niin kauniin tasainen kuin maalattu pinta eikä väriä voi valita. Kokonaisia veneitä ei eloksoida, kuten alumiiniheloja tai purjeveneiden mastoja. Alumiiniveneen voi halutessaan maalata. Alumiiniveneiden etuihin kuuluvat helppohoitoisuus, kolhujen kestävyys ja tasalaatuisuus. Eri yksilöiden välinen painonvaihtelu riippuu lähinnä varuste-eroista, ei rakenteesta.

Lähde: Moottoriveneilijän käsikirja (Tammi, 2012), Matti Murto ja Timo Utter

Lue myös nämä

X