Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Testit

Apukäynnistimet vertailussa – Varavirtaa koneeseen

Moni veneilijä tunnistaa kiusallisen tilanteen. Moottori ei käynnisty, koska akusta on virta loppu. Syy saattaa olla myös latauksessa tai liiallisessa virran käytöstä satamassa. Lainasähkön saaminen vaikka saareen on useimmissa tapauksissa maksullista. Varakäynnistysvirta on harkitsemisen arvoinen ratkaisu sähköongelmiin.

09.03.2016

TekstiKlaus Salkola

KuvatKari Hautala/Otavamedia, Klaus Salkola

  • Biltema 400
  • Biltema 900 A
  • Biltema Multi Function 1100 A
  • Flinkenberg Noco GB30 Ultra Safe 400 A
  • Hedtec Omega Mechanix Intelligent 350 A
  • Hedtec Omega Mechanix Intelligent 400 A
  • Hongkong Deuzer 300 A
  • Hongkong Multi-Function JS-10
  • Motonet Bahco BBL 12-800
  • Motonet 300 AMP AT867
  • Puuilo Satex T8 Powerbank 200-400 A
  • Verkkokauppa Solo Power Plus 15

 

Yksinkertaisin varakäynnistysvirta on toinen, hyvin ladattu akku ja maanteiltä tuttu akkukaapeli. Plussa plussaan ja miinus miinukseen, jonka jälkeen käynnistys saattaa onnistua. Toinen akku on kuitenkin yhtä suuri ja painava kuin se alkuperäinenkin, eikä raskaan lisäakun mukana kuljettaminen ole mielekästä. Kätevämpi lisävirta olisi tarpeen, jota on nyt hyvin saatavilla. Testasimme 12 erilaista apukäynnistintä (Jump Starter) ja perehdyimme niiden käyttöön yleensä.

Käynnistysvirtaa antavia apulaitteita on kahta perustyyppiä. Suuret ja painavat, yleensä lyijyakun sisältävät, ovat raahattavia tehopakkauksia. Ne perustuvat koettuun ja edulliseen tekniikkaan. Saataville on tullut paljon pieniä litium-akulla varustettuja älyllä ja elektroniikalla tehtävänsä hoitavia laitteita. Testin pienin laite on älypuhelimen kokoinen.

Apukäynnistimien tehtävänä on antaa se tarvittava lisävirta, jolla moottori pyörähtää käymään silloin, kun akku on tyhjä. Testasimme kumpaakin tyyppiä olevia laitteita selvittääksemme, mitä niillä voidaan tehdä — ja kenties mitä ei.

Testatut laitteet ovat siis akkutoimisia. Näitä ei saa sekoittaa ”boostereihin”, jotka ovat käynnistyshetkellä verkkovirtaan kytkettäviä virtalähteitä. Boostereiden tiedetään olevan ongelmallisia paitsi sähköturvallisuuden, myös venemoottorin herkän elektroniikan suhteen.

Suuren ja pienen apukäynnistimen välillä on valtava kokoero, jolla on suuri merkitys, kun laitetta pidetään mukana veneessä vain varmuuden vuoksi.

Käynnistysvirran tarve

Apukäynnistysakku perustuu siihen, että käynnistyksessä tarvittavan energian määrä on kohtuullinen, mutta se pitää saada purettua nopeasti eli virta on suuri mutta aika lyhyt. Moottoria ei startata ampeeritunneilla, vaan ampeereilla. Apukäynnistimet ovat elektroniikalla varustettuja erikoisakkuja, joista saadaan voimakas ja lyhyt purkaus — juuri sen verran, millä moottori lähtee käymään.

Moottorit tarvitsevat erilaisia käynnistysvirtoja. Virran tarve riippuu moottorin koosta eli lähinnä iskutilavuudesta. Dieselillä virran tarve on korkeammasta puristussuhteesta johtuen bensakonetta suurempi. Kaksitahtinen perämoottori pyörii vielä pienemmällä vaivalla

Laitteiden virranantokyky ilmoitetaan ampeereina. Eräissä laitteissa ilmoitetaan lisäksi lyhytaikainen huippuvirta, jonka laite antaa virtapiikkinä käynnistyshetkellä.

Käynnistysvirran (CCA) saa selville moottorin ohjekirjasta tai myyjältä. Tämä tieto on hyvä selvittää ennen apukäynnistimen hankkimista. Alamittainen laitehankinta harmittaa turhana ostoksena.

Apukäynnistin kytketään veneessä akun napoihin plus plussaan ja miinus miinukseen. Laitteen virta kytketään päälle vasta puristimien ollessa kiinni. Irrotus tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä.

Laitteet kokeissa

Testissä kokeiltiin laitteita simuloiduissa tositoimissa Kipparin moottorilaboratoriossa. Koealustana oli 35-hevosvoimainen 1,3 litran Yanmar-dieselperämoottori. Akkuna oli taatusti tyhjäksi ajettu vanhempi, mutta ehjä akku. Moottorin käynnistyminen ja sitä kautta lämpeneminen estettiin sitomalla pysäytysvipu seis–asentoon. Jokainen laite sai käynnistää kylmää moottoria. Käynnistyminen arvioitiin mittaamalla kierrosluku, jännite ja starttimoottorin ottama virta.

Testi aloitettiin viikkoa ennen lataamalla kaikki laitteet täyteen. Edellisenä päivänä laitteet pidettiin laturissa vielä työpäivän verran. Jokaisen laitteen merkkivalot osoittivat akun olevan täyteen ladattu. Koepäivän alussa kokeiltiin dieselmoottorin pyörittäminen, ja kokeiden päätyttyä uusittiin ensimmäisenä kokeillun laitteen kokeet todeten tulokset samoiksi.

Apukäynnistimien kaapelit kytkettiin akun napoihin. Tämä on turvallisin tapa.

Koe uusittiin kahden viikon kuluttua laitteille, joiden suorituskyky epäilytti. Heikosti pyörittävät laitteet kokeiltiin samalla myös vanhalla kaksitahtisella 45-hevosvoimaisella Chrysler 45 -bensa- perämoottorilla. Sen pyöritysvastus arvioitiin dieseliä selvästi vähäisemmäksi.

Isojen ja pienten laitteiden toiminnassa oli selkeä ero. Suuret, tukevan akun sisältävät apukäynnistimet toimivat selvästi pitempään kuin taskumallit. Isojen teho hiipui tasaisen hitaasti. Kevyet taskumallit antoivat vain lyhyen muutaman sekunnin purskeen käynnistysvirtaa, jonka jälkeen voima käytännössä romahti.

Käynnistysohjeet vaihtelivat laitekohtaisesti. Kokeilimme laitteet ensin käynnistämällä ne heti kytkennän jälkeen. Annoimme laitteen ladata akkua hetken, jonka jälkeen yritimme uudelleen. Mitattu kierrosluku on paras saavutettu. Kaikki olivat samalla viivalla. Pidimme hyväksyttävän rajana 200 kierrosta minuutissa.

Kierrosluvun lisäksi käynnistymiseen vaikuttaa jännite, joka myös mitattiin. Elektronisesti ohjattu nykymoottori saattaa kierrosluvusta huolimatta jäädä lähtemättä käyntiin, jollei tietokone saa riittävästi jännitettä. Vertailun vuoksi mitattiin myös käynnistysmoottorin ottama virta, joka ei paljoa vaihdellut käynnistimen ominaisuuksista johtuen.

Lue testi kokonaisuudessaan Kipparista 3/2016.

Lue myös nämä

X