Autoilunkin sähköistyminen on tänä vuonna vähän hidastunut, mutta soutuvenettä isommissa veneissä sähköistyminen ei ole koskaan edes päässyt vauhtiin. Pienet, liukuvat mökkiveneet voisi kuvitella veneluokaksi, jonka sähkövoima valtaa seuraavaksi, mutta vaikeilta näyttävät sähköistämisen ongelmat jo tässä luokassa.
Valtteri Lindholm on paremmin tunnettu Varustelekan perustajana, mutta hän on myös harjoittanut pienimuotoista vuokrasähkövenetoimintaa Ruori Boat Clubissa Porvoossa. Samalla hän on perehtynyt sähköpropulsion toimintaan erilaisissa veneissä ja oppinut paljon sähköveneilyn ongelmista.
”Buster XSR – ei toiminut, järkevänhintaisissa sähkömoottoreissa ei riitä kierrosluku liukuun. Tämä on sähkömoottoreiden iso ongelma: suurin osa moottoreista on sellaisia, että nousu kertaa kierrosluku ei käytännössä riitä liukuun”, kertoo Lindholm yhdestä kokeilustaan.
Siinä pikku-Busterin perässä oli 15 kilowatin Aquamot-sähköperämoottori. Saman tehoinen polttomoottori nostaa veneen liukuun helposti. Suoravetoisen Aquamotin moottorin ja siis myös sen potkurin huippukierrokset ovat 1 500. Bensamoottoreiden kierrosnopeudet nousevat 6 000 kierrokseen ja vaihteiston alennuksen jälkeenkin potkuri pyörii parhaimmillaan pitkälti yli 2 000 kierrosta minuutissa.
Tavoitteena työntövoima
Kierrosnopeudet ovat maltillisia useimmissa kompaktiluokan tai pykälää isommissakin sähköperämoottoreissa. Ne on tehty ennen kaikkea tarjoamaan hyvän työntövoiman hitaisiin veneisiin, ja siihen tarkoitukseen pienet potkurinopeudet sopivat.
Esimerkiksi Uivassa näyttelyssä esillä ollut Avator 35e ei saanut testiveneenä ollutta Särki 411R:ttä liukuun, vaikka työntövoimaltaan kyseisen Avatorin pitäisi vastata jopa 9,9 hevosvoiman polttomoottoria. Sillä taas pikku-Särki liukuu varmasti.
”Tämä Avator ei ole suunniteltu liukuvarunkoiseen veneeseen”, vahvistaa myyntipäällikkö Jani Hartonen.
Moottorin ja sen potkurin huippukierrokset ovat 1 500–1 700 kierrosta minuutissa. Pienempien Avatorien tai esimerkiksi Torqeedojen kierrosnopeudet ovat alle 1 500 kierrosta minuutissa. Vasta Torqeedon Deep Blue- sarjassa potkurit kiertävät liki 2 500 kierrosta, mutta tehokkaan Deep Bluen ostaakseen joutuu maksamaan jo tähtitieteellisiä summia.

Mercury Avator 35e oli kokeiltavana Uivassa venenäyttelyssä. Kahden hengen kuormalla Särki 411R ei päässyt läheskään liukuvauhtiin, vaikka kulkuasento oli hyvä.
Liukuviin veneisiin suunniteltuja sähköperämoottoreita löytyy myös esimerkiksi englantilaiselta Rad Propulsionilta ja norjalaiselta Evoylta. Kaikkia noita yhdistävät kokoluokkaansa aivan poskettomilta kuulostavat hinnat, reilusta 30 000 eurosta ylöspäin. Ja päälle vielä samanhintaiset akkupaketit.
Muutaman hevosvoiman kompaktiluokan ja liukuveneisiin suunniteltujen sähkömottoreiden ero on myös se, että pikkukoneissa itse moottori on rikin alapäässä vedessä ja pyörittää suoravedolla potkuria.
Tehokkaammat liukuveneisiin tarkoitetut sähkömoottorit ovat niin isoja mönttejä, ettei niitä voi jättää pinnan alle vastusta kasvattamaan. Silloin sähkömoottorit ovat polttomoottoreiden tapaan moottorin yläosassa ja voima potkurille välittyy alavaihteiston kautta. Kompaktimalleja monimutkaisempi rakenne nostaa hintaa.
Jos siis veneilijä haikailee pienen liukuveneensä sähköistämistä, haaveesta kannattaa luopua. Tai sitten pitää hyväksyä, että jopa kymppitonnin maksavalla sähkömoottorin ja akun paketilla mökkivene ei ole enää liukuva vene.
Paremmat vaihtoehdot
Vaikka sähköperämoottoreissa on isoissa nopeuksissa helposti ongelmia, hitaissa vauhdeissa ja pienillä tehoilla ne voivat toimia loistavasti.
Valtteri Lindholminkin vuokraamat hitaat veneet ovat toimineet hyvin, kunhan käyttäjä on unohtanut kiireensä. Esimerkiksi alkujaankin sähkömoottorille suunniteltu Simppu 620 on Lindholmin mukaan toimiva vene, jonka kuluttama sähkö syntyy aurinkopaneeleissa.
Akselivetoiset veneet ovat polttomoottoripuolella käyneet vähiin, jos unohdetaan isot jahdit. Sähkömoottorit voivat kuitenkin tuoda myös akselivedon taas vaihtoehdoksi jahteja pienempiinkin aluksiin. Sähkömoottorin jatkona olevan vaihteiston avulla sähkömoottorin ja akselin pyörintänopeuden, potkurin nousun ja muut ominaisuudet voi säätää oikeaksi. Esimerkiksi Evoy tarjoaa kaikista moottoreistaan myös sisämoottoriversiota.
Ainakin ruotsalainen X Shore on onnistunut rakentamaan hyvin toimivan sähköllä kulkevan akselivetoisen liukuveneen, jonka Kippari esittelee tarkemmin tulevan talven aikana.
Toimivia ratkaisuja hitaisiin veneisiin ovat myös pohjan läpi asennettavat vetolaitteet, ”podit”, joita tarjoavat niin Torqeedo kuin suomalaisten ylpeys Oceanvolt. Se voitti vuosi sitten parhaan tuotteen palkinnon Amsterdamin METS-ammattilaismessuilla. ”Podit” ovat tyypillisesti purjeveneiden ratkaisuja, mutta mikään ei estä niiden käyttöä hitaissa moottoriveneissäkään. Niin tekee esimerkiksi suomalainen Q Yachts.
Hitaan vauhdin autuus syntyy siitä, että kevytkulkuinen vene kulkee alle runkonopeuksilla hyvin vähällä energialla. Silloin toimintamatka on paljon pienempi ongelma kuin valtavasti energiaa koko ajan ahmivilla liukuveneillä. Niiden toimintamatkat jäävät vaatimattomiksi ilman suuria ja painavia akustoja. Suuret ja painavat akustot taas vaativat entistä enemmän tehoa ja energiaa. Vauhdin vaatimuksesta seuraa sähköveneelle melko toivoton kierre.
Lisää rahaa
Ostajien lisäksi rahaa pitää riittää myös niillä, jotka sähköveneitä kehittävät. Vuosi sitten tuotteillaan tuli näyttävästi julkisuuteen suomalainen Valkama, jonka sähköveneitä Kipparikin koeajoi.
”Rahat on loppu, uusi kansainvälinen rahoituskierros on lähtemässä liikkeelle”, sanoo Valkaman perustaja Antti Siiskonen. Start up -yhtiölle rahojen loppuminen ei ole sinänsä kovin ihmeellinen asia. Se vaan tarkoittaa, että yritykseen uskovilta sijoittajilta pitää saada kerättyä lisää rahaa, jotta yritys voi jatkaa kasvuaan.
Valkama tavoittelee rahoituskierroksellaan sijoittajilta nyt kolmea miljoonaa euroa. Mikkelissä veneitä valmistava yritys on toistaiseksi myynyt kymmenkunta venettä, lähinnä USA:n ja Ruotsin markkinoille.
Suomalaisten mökkirantojen varaan Valkama ei ole paljon laskenut.



