Tuleeko hylkäys, joutuuko ajokieltoon? Autokatsastuksista tutut pelot eivät kuulu veneilyn puolelle, hymähtävät Juha Tammisto ja Katariina Lehtola. Tammisto on katsastanut veneitä Suomen Moottoriveneklubi SMK:lle yli 30 vuoden ajan. Lehtola aloitti tehtävät silloisessa seurassaan Vuosaaren purjehtijoissa kaksi vuotta sitten ja jatkaa nyt Hamarin purjehtijoissa.
Toisin kuin autojen, veneiden katsastus ei Suomessa ole viranomaistoimintaa vaan vapaaehtoista. Siksi vastaukset alun huoliin ovat, että tuskin tulee ja ei joudu.
Järjestelmä on erityinen koko maailmassa. Sitä ovat pitäneet yllä veneseurat ja -liitot jo yli 60 vuoden ajan. Nykyisin Suomen Purjehdus ja Veneily ry järjestää katsastajakursseja kevättalvisin ja seurat lähettävät niille vapaaehtoisia osallistujia. Peruskurssien lisäksi osaamista päivitetään täydennyskursseilla ja pari kertaa vuodessa ilmestyvillä kiertokirjeillä. Niissä muun muassa määritellään, mihin kunakin vuonna kiinnitetään erityistä huomioita. Katsastusten sisältö muuttuu hitaasti, mutta painopisteitä säädetään tarpeen mukaan.
Tammisto on koko urallaan joutunut tekemään vain pari hylkäystä. Niissäkin veneen omistaja ymmärsi keskustelun aikana, että siinä kunnossa paatilla ei tosiaan ole turvallista lähteä vesille.
”Tyypillisemmin veneessä tai varusteissa on yksittäisiä tai muutamia puutteita”, Tammisto selittää.
”Silloin sanon, että korjaa nämä niin tulen uudestaan.”
Lehtola kehottaa ajattelemaan katsastusta turvallisuuskatselmuksena, jossa veneilijä saa ulkopuoliselta asiantuntijalta näkemyksen sen kunnosta ja varustuksesta. Tammisto on samaa mieltä ja huomauttaa viranomaisten ja katsastajien vaatiman varustuksen erosta.
”Lakisääteiset ovat etupäässä turvavarusteita, joita tarvitaan, kun onnettomuus on jo tapahtunut. Katsastuksella pyritään ennakoimaan veneen kunto ja varustus niin, ettei onnettomuutta tule.”
Katsastajan perustarvikkeet ovat aina mukana omassa salkussa, näyttää Juha Tamminen.
Kaksi tyyppiä ja neljä luokkaa
Katsastuksia on kahta tyyppiä. Peruskatsastus tehdään viiden vuoden välein sekä aina veneen vaihtaessa seuraa tai omistajaa ja isomman vauriokorjauksen jälkeen. Runko, ohjauslaitteet, voimansiirto ja läpiviennit tarkastetaan maissa ulkoa ja sisältä. Kun vene saadaan vesille, suoritetaan vielä käyttövalmiin veneen varusteiden ja laitteiden katselmus. Se on käytännössä samanlainen kuin seuroihin kuuluvien veneiden vuosikatsastus.
Katsastuksia tehdään vain SPV:n jäsenseurojen veneille. Koska kyse on vapaaehtoistoiminnasta, sanktiot ovat pahimmillaankin hentoja. SPV:n sääntöjen mukaan vain katsastetut veneet saavat käyttää seuralippuja ja katsastustarroja. Muiden rajoitusten määrääminen jää kunkin seuran omalle kontolle.
Katsastusluokkia on neljä. Vaatimukset veneelle ja varustelun määrälle nousevat sen mukaan, kuinka vaativissa oloissa niitä aiotaan käyttää. Luokan päättää veneen omistaja etukäteen katsastajaa tilatessaan, mutta päätöksestä voidaan toki keskustella vielä katsastuksen aikana; se kuuluu ajatukseen katsastuksesta neuvonta- ja opastuspalveluna.
Kipparin lukijat kertovat
Millaisia asioita olet katsastajien kehotuksesta tai vinkistä muuttanut omassa veneessäsi tai sen varustuksessa?
”On hankittu puutappisarja vuodonhallintaan.”
”Hankkinut VHF-radion ja asentanut toisen pilssipumpun.”
”Hankkinut turvavarusteita, kuten tutka- heijastimen.”
”Vaihdoin perinteiset soihdut led-valoihin.”
”Maasähkön maadoitus, tarvittavat varaosat ja työkalut. Paukkuliivien päivämäärän mukaiset huollot ja varaosat.”
”Olen kirjoittanut pelastusliiveihin veneen nimen.”
”Ostin käsikäyttöisen hakuvalon.”
”Muutin sitä, miten uimaportaiden lukituksen saa avattua vedestä.”
”Tarkistin uimatikkaiden käytettävyyden vedestä päin.”
”Palohälyttimien sijaintia tarkennettiin.”
Liity Kipparin lukijapaneeliin. Mielipiteesi kiinnostaa meitä. Vastaa kyselyihin ja kerro kommenttejasi.
Läpivientien tarkastuksessa ohut metallilanka kertoo parhaiten, toimiiko venttiili molempiin suuntiin.
Hyötyä omaan veneilyyn
”Täytyy tykätä veneilijöistä”, Lehtola tokaisee yhdeksi kriteeriksi hyvälle katsastajalle.
Se auttaa keskustelussa silloin, kun on erimielisyyttä jonkin yksittäisen varusteen tarpeellisuudesta. Niissä keskusteluissa myös katsastaja oppii erilaisia näkökulmia.
Veneiden tekniikasta tykkääminen on myös tärkeää, Tammisto huomauttaa ja virnistää melkein ilkikurisesti kertoessaan katsastuksen valopuolista.
”Tässä pääsee tutustumaan niin moniin ja sellaisiin veneisiin, mihin ei mitenkään muuten olisi mahdollisuutta!”
Työ opettaa tekijäänsä. Matkan varrelta tulee poimittua yhtä jos toista vinkkiä omaan veneeseen ja sen varusteluun. Tammisto kertoo, kuinka hän aikoinaan tuskaili pakolliseksi tulleen septitankin asennusta omaan veneeseensä, kunnes löysi eräästä veneestä mittatilauksena teetetyt polyeteenitankit.
”Sellaisilla järjestin kaikki muutkin tankkini uusiksi.”
Lehtola puolestaan sai käytännön hyötyä venettä vaihtaessaan. Uusi tulokas oli edullinen, joten tarkastuksen piti vastaavasti olla hyvin huolellinen.
”Katsastusopeilla kävin ensin läpi rungon, sitten kannen ja sisätilat, ja vasta sitten ryhdyin edes harkitsemaan kauppaa”, Lehtola muistelee.
Projekti veneestä tuli, mutta kun lähtökohtaan voi luottaa, työssä jaksaa puurtaa paremmin.
Tammistolle katsastajana toimiminen on luonteva jatko muulle seuratoiminnalle ja veneilyharrastukselle. Yhteisen hyvän ja turvallisuuden puolesta työskentely palkitsee sisänsä, kun aihekin on mielenkiintoinen.
Lehtola kuuntelee tarkasti kokeneemman konkarin näkemyksiä ja kertomuksia. Hänelle kyse on paitsi tiedon jakamisesta, myös ja etenkin uuden oppimisesta itselle.
”Minulle katsastuskurssit ja katsastajana toimiminen ovat syventäviä opintoja veneiden tekniikkaan ja veneilyyn.”
Lisätiedot: SPV/veneen katsastus
