Venekauppa on käynyt Suomessa vinhaa vauhtia jo toista vuotta peräkkäin. Osa veneen ostajista on ihan uusia veneilijöitä, koska veneilyn suosio harrastuksena on korona-aikana kasvanut. Pääosan venekaupoista kuitenkin tekevät ennestäänkin veneilleet, jotka haluavat vaihtaa venettä. Tarpeet ja mieltymykset muuttuvat.
Kun veneilyä aiemmin harrastanut ostaa uuden veneen, hän yleensä myy vanhan veneensä seuraavalle käyttäjälle. Joka taas myy omansa eteenpäin. Ketjun päässä ovat ne veneet, jotka ovat menneet niin huonoon kuntoon, ettei niitä voi myydä enää kenellekään eikä käyttöarvoakaan enää ole.
Sellaiset veneet pitäisi hävittää asianmukaisesti, mutta iso osa niistä jää kuitenkin rantoja rumentamaan. Vastuu hävittämisestä on veneen omistajalla.
Aikoinaan hieno vene on hylättynä, rikkinäisenä ja rumana surullinen näky. Kaupunkien arvokkailla veneiden säilytysalueilla niitä ei juuri näy, mutta maaseudulla rantalepikoissa veneen raatoja piisaa.
Veneen kierrätyksen unohtamiselle on yksinkertaiset syyt. Kierrätys vaatii vähän vaivaa eikä ole ihan ilmaistakaan. Veneiden valmistusmateriaalit ovat sen verran ongelmallisia kierrätettäväksi, että niistä on yleensä maksettava jätteen vastaanottajalle.
Alumiini on kierrätettynäkin niin arvokasta raaka-ainetta, että alumiiniveneen voi saada kierrätykseen ilman maksuakin. Alumiini on toisaalta myös niin kestävä materiaali, että vanhoja Bustereita tai Fastereita ei ole vielä suuria määriä kierrätykseen päätynyt, vaikka vesillä niitä kyllä piisaa.
Lujitemuovista tai abs- muovista tehdyt veneet ovatkin siten kierrättäjälle ongelmallisempia. Niiden hyötykäytöksi jää lähinnä polttaminen energiaksi murskauksen jälkeen. Hyödynnettäväksi kelpaavaa materiaalia niissä on vähän.
Muoviveneen hävittämisestä joutuukin aina maksamaan. Osa kierrätyspisteistä haluaa myös veneet valmiiksi paloiteltuna, mikä lisää roimasti kuluttajan vaivaa. Ja kaiken lisäksi vene tai sen osat pitäisi saada kuljetettua kierrätyspisteeseen.
Kaikki tämä huomioiden loppusijoitus rantalepikkoon voikin alkaa tuntua houkuttelevalta. Jos asia hoituisi helpommin, entistä useampi varmasti hävittäisi veneen raatonsa niin kuin pitääkin.
Hyvä esimerkki ovat Pidä Saaristo Siistinä ry:n kampanjat, joissa se kerää veneen raatoja talteen ja hävitykseen Saaristomereltä. Se on toteuttanut kampanjoita useina vuosina, myös tänä vuonna. Kumppanina sillä on Lounais-Suomen Jätehuolto.
”Kun teimme kartoitusta asiasta, varauslista täyttyi heti ilman markkinointiakin”, sanoo PSS:n viestintäpäällikkö Nora Forsman. Kysyntää palvelulle siis todella on, mutta PSS ei pysty isompaa määrää ottamaan hoitaakseen.
PSS toimittaa loppukesän aikana 50 veneen raatoa Saaristomereltä hävitykseen. Roope-alukset käyvät poimimassa niitä sovituista paikoista, jotka ovat lähellä alusten muutenkin kulkemia reittejä. Toiveena on, että omistajat toimittaisivat veneitään jollain alueella yhteen paikkaa, josta Roope saisi ne sujuvasti mukaan.
Isoa Roopea ei kannata kauas ajaa pelkästään yhtä pientä entistä venettä noutamaan.
Tyypillisimpiä hävitettäviä veneitä ovat Forsmanin mukaan täysin palvelleet lasikuituiset soutuveneet.
Lue myös: Vanha vene viimeiselle reissulleen.
