Kun markkinoilla on tarjolla yhä hienompia ja hiljaisempia venelämmittimiä, moni innostuu hankkimaan sellaisen vanhan ja aikansa palvelleen ”lämppärin” tilalle. Unohduksen tai pihiyden seurauksena vanha pakoputki saattaa kuitenkin jäädä paikoilleen.
Lämmittimiä työkseen huoltava Janne Kääriäinen kohtaa tällaisia tapauksia usein. Hänellä on myös varoittava esimerkki siitä, mihin säästö väärässä paikassa voi pahimmillaan johtaa.
Helsinkiläinen mies oli hankkinut uuden lämmittimen 30-jalkaiseen veneeseensä, mutta vanha eristesukan peittämä pakoputki oli jäänyt uusimatta. Eräänä keväisenä yönä hän oli herännyt tokkuraisena häkävaroittimen piippaukseen. Mies selvisi, mutta mitä ihmettä oli oikein tapahtunut?
Kävi ilmi, että viidentoista vuoden ikäisen lämmittimen pakoputken sisäputki oli murtunut. Lisäksi pakoputken äänenvaimentimesta oli irronnut kipsin kaltaista eristemateriaalia putkeen niin, että se oli osin tukkeutunut. Tästä huolimatta lämmitin oli pystynyt vaivoin käymään.
”Kun pakokaasua rajoitetaan, se alkaa sisältää jotain aivan muuta. Häkäpitoisuus nousee moninkertaiseksi”, Janne Kääriäinen kertoo ja jatkaa: ”Tässä tapauksessa pakokaasua pääsi veneen istumalaatikkoon. Lämmitin otti samasta tilasta puhallettavan ilmansa ja pukkasi sen hyttiin.”
Läpivientejä on erilaisia malleja kalteviin ja suoriin pintoihin. Kuvan läpivienti on jäähdytettyä mallia, mikä varmistaa sen, ettei veneen runkomateriaaliin kohdistu sitä tummentavaa lämpöä.
Tukeva kiinnitys tarpeen
Toista yhtä vakavaa vaaratilannetta Kääriäinen ei muista tapahtuneen, mutta monia huonokuntoisia pakoputkia on tullut pitkän uran aikana vastaan. Mies on huoltanut lämmittimiä jo viidentoista vuoden ajan Nallen Venehuolto -yrityksessään Helsingin Jollaksessa.
Pakoputkia uhkaa moottoriveneissä ennen kaikkea tärinä. Nokeakin putkeen saattaa kertyä, jos palotapahtuma on epätäydellinen tai jos lämmitintä käytetään harvakseltaan.
Putkien kiinnittämiseen kannattaa todella panostaa. Kiinnitystarvikkeiksi soveltuvat metalliset vannenauhat tai tuhdit ruuvikiinnikkeiset nippusiteet.
Pitkässä juoksussa tärinän vaikutuksilta ei voi ehkä täysin välttyä. Tästäkin syystä Kääriäinen kertoo suosittelevansa lämmittimien pakoputkien vaihtoa kymmenen vuoden välein. Valmistajat eivät vaihtoväliä ilmoita, mutta Kääriäinen perustaa suosituksensa pitkään kokemukseen.
Laadukkaat letkunkiristimet varmistavat, että putki pysyy paikallaan niin lämmittimen päässä kuin läpiviennissäkin.
Muutaman satasen satsaus
Pakoputken, tai hienommin ilmaistuna savukaasuletkun, on syytä olla lämmitinvalmistajan tai maahantuojan suosittelemaa mallia. Sisäputken halkaisija on tärkeä tieto. Joissain nettikaupoissa on fiksusti ilmoitettu, minkä halkaisijan letku mihinkin lämmitinmalliin soveltuu.
Lämmittimiin tarjotaan yleisesti valmiiksi koottuja veneasennussarjoja, jotka maksavat pienempien lämmitinmallien kohdalla pyöreästi 150 ja tehokkaimpien jo pitkälti yli 500 euroa. Sarjojen etu on, että ne sisältävät oikeanlaisen pakoputken lisäksi kaikki muutkin venekäyttöön tarvittavat perusosat.
Kannattaa kuitenkin selvittää, onko esimerkiksi sarjaan kuuluva pakoputki riittävän pitkä – ja tarvitseeko todella muita mukana tulevia osia. Erikseen on joka tapauksessa saatavana putkia metristä aina nelimetrisiin asti, ja niitä on helppo sahata halutun mittaisiksi.
Janne Kääriäinen suhtautuu varauksella reilusti yli kahden metrin mittaisiin pakoputkiin.
”Silloin yleensä vastapaine nousee ja alkaa leikkiminen imuilman putken pituudella. Useimmiten palamistapahtuma menee huonommaksi.”
Eberspächerin, Planarin ja Webaston dieselkäyttöisiin lämmittimiin markkinoidaan pakoputkia, joiden alkuosaan kuuluu yleensä äänenvaimennin. Nämä putket ovat laadukkaita ja saattavat maksaa jopa lähes 300 euroa. Silloin hintaan kuuluvat jo laadukkaat letkunkiristimet ja peräläpivienti.
Kuvan diesel-lämmittimessä – kuten monissa vastaavanlaisissa laitteissa – pakoputken alkuosan lämpö voi nousta lähelle 400 astetta, joten käytännössä aina tarvitaan eristesukkaa.
Tärkeät asennustarvikkeet
Pakoputken asennus etenee lämmitinvalmistajien ohjeiden mukaan. Laadukkaat letkunkiristimet ovat enemmän kuin suositeltavia. Haponkestävät, pultilliset kiristimet saattavat maksaa toista kymppiä, mutta säästävät harmeilta myöhemmin.
Läpivientejä on erilaisia perään, kylkiin ja kansiin tehtäviin asennuksiin. Kääriäinen tunnustautuu peräläpivientien kannattajaksi, koska perä on yleensä veneen suojaisin paikka.
”Asennuksessa on toki huomioitava, etteivät roiskevedet pääse veneeseen sen ollessa perä tuuleen päin rannalla.”
Ehdottoman tärkeää on tehdä veneen sisäpuolelle, pakoputken päähän niin sanottu joutsenkaula, eli kääntää letku heti läpiviennin takaa jyrkästi ylöspäin noin 30 sentin matkalta. Näin estetään veden pääsy pakoputkeen.
