Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Venemateriaalit: Paatteja alumiinista betoniin

Venemessuilla väännettiin taas kättä siitä, mikä on paras ja oikea veneen rakennus­materiaali.

13.05.2020

Tekstijuha virtanen

Kuvatkipparin arkisto

Pohjoisen havumetsävyöhykkeen maassa kuvittelisi kaikkien tekevän veneitä vain puusta. Suomessa puolet metsistä on vänkyrää tai suoraa mäntyä ja muitakin puulajeja on muutamia kymmeniä, joten veneen rakennusmateriaalista ei ainakaan olisi pulaa.

Kaisla ja hylkeennahka

Kun mennään reilusti ajassa taaksepäin, käytettiin veneiden tai alkeellisten vesikulkuneuvojen rakentamisessa hyväksi muitakin luonnonmateriaaleja.

Kaisla- tai ruokokori taisi olla Mooseksenkin ensimmäinen kulkuneuvo, jolla ajelehti vauvana pitkin Niiliä, ainakin tarinoiden mukaan. Aikuisena sama mies järjesti isommalle porukalle vesistöjen ylitykset toisella tavalla, tarinoiden mukaan.

Ruokoveneet tai -lautat ovat sittemmin osoittaneet kykynsä myös valtamerien ylityksessä.

Intiaanit päällystivät kanoottinsa tuohella ja eskimot tekivät saman kajakeilleen hylkeen- tai mursunnahalla.

Ihmiset ovat aina osanneet käyttää mielikuvitustaan ja keksiä tapoja hyödyntää saatavilla olevia materiaaleja päästäkseen liikkumaan vesillä tai vetten yli.

Puusta teräkseen

Lähivesillä voitiin keikkua kanoottien kanssa, mutta pidemmillä merimatkoilla tarvittiin jykevämpiä veneitä. Puu oli luonnollinen ja helposti saatavilla oleva materiaali, ainakin pohjoismaalaisittain katsottuna.

Puutavaraa riitti ja siitä pystyttiin tekemään niin isoja kuin pieniäkin veneitä. Meret alkoivat pienentyä. Viikingitkin seilasivat puoli maapalloa ennemmänkin soutuveneiltä kuin laivoilta näyttävillä aluksillaan.

Ahneuksissaan eurooppalaiset kaatoivat suuren osan metsistään, mutta siinä vaiheessa oli jo keksitty, että kyllä rautakin kelluu.

Syntyi uudenlaisia, vankkoja rautaveneitä ja -laivoja. Runkorakenteissa ei enää tarvittu yhtä tukevia rakenteita kuin puulaivoissa, joten lastitilakin suureni ja tavaraa alkoi liikkua enemmän paikasta toiseen.

Kohti tätä päivää

Nykyaikaisen veneilyn voitaneen sanoa alkaneen 1950-luvulla. Silloin uusi materiaali, lasikuitu, alkoi mullistaa venevalmistusta.

Veneitä voitiin nyt tehdä nopeasti sarjatuotantona. Alumiini ja jopa ferrobetoni olivat toki jo aiemminkin olleet käytössä, mutta ensin mainittukin alkoi yleistyä vasta myöhemmin. Betoni ei oikeastaan koskaan päässyt merkittävään asemaan venemateriaalina.

Lujitemuoviveneitä eli lasikuituveneitä, kuten kansa sanoo, tehdään nykyisin pienistä jollista isoihin, useiden kymmenien metrien mittaisiin jahteihin. Materiaali on vahvaa ja kestävää ja helppo korjata. Ei ole lainkaan harvinaista nähdä 1960- tai 1970-luvuilta peräisin olevia lasikuituveneitä, jotka ovat edelleen hienossa kunnossa.

Lujitemuovissa käytetään nykyisin lasikuidun lisäksi muun muassa kevlaria ja hiilikuituja antamassa materiaalille vahvuutta ja toisaalta myös keveyttä.

Materiaalin keveys suhteessa kestävyyteen on tehnyt siitä kenties tärkeimmän runkomateriaalin pienveneiden osalta. Painossa sen kanssa kilpailee alumiini. Senpä vuoksi terästä käytetään yleensä vain isompien matkaveneiden rakentamisessa.

Tuntematon tulevaisuus

Kiistely ainoasta ja oikeasta veneen rakennusmateriaalista on ajan haaskausta. Ehkä emme vielä ole edes nähneet sellaista materiaalia. Onko sitä edes vielä keksitty? Toistaiseksi mennään niillä mitä on käytettävissämme.

Oheisten muutamien materiaalilaatikoiden sisällöstäkin selviää, että nykyaikainen vene ei ole välttämättä tehty vain yhdestä ainoasta, siitä jonkun mielestä ”oikeasta” materiaalista.

Veneessä voidaan soveltaa monien eri materiaalien hyviä ominaisuuksia. Runko voi olla kolhuja kestävää alumiinia ja sisäkuori siistiä ja sileää lujitemuovia. Tai runko on jompaa kumpaa edellä mainittua materiaalia ja sisustus on tehty lämpimältä ja ylelliseltä näyttävästä puusta. Käyttötarvekin määrää usein materiaalivalinnan.

Niistä nähtiin esimerkkejä kevättalven venemessuillakin.

Puu

Yleisimmät venepuulajit ovat Pohjoismaissa mänty, kuusi ja haapa. Suosituin suomalainen puulaji veneenrakennuksessa on ollut mänty. Sen sydänpuu on hyvin kestävää. Myös tammi, saarni, lehtikuusi ja kataja ovat puulajeja, joita on käytetty. Myöhemmin huviveneiden sisustuksessa on käytetty eri mahonkilajeja ja tiikkiä.

Puu on puhdas luonnonmateriaali. Eri puulajien ominaisuudet, kuten lujuus ja monet muut ominaisuudet vaihtelevat. Kaikki puulajit eivät esimerkiksi kestä jatkuvaa veden kanssa tekemisissä olemista, kuten veneen rungossa. Toisaalta niitä voi käyttää esimerkiksi veneen sisätiloissa.

Sahatavara jaettiin aiemmin neljään laatuluokkaan: A, B, C ja D. Nykyisin luokitukset ovat: US, V, V I ja alimpana V II. Niistä korkeimmassa, US-luokassa, on vielä neljä alaluokkaa. Veneenrakennuksessa suositellaan käyttämään US I ja US II -luokiteltua sahatavaraa.

Puu lienee maailman vanhin, tai ainakin vanhimpia veneenrakennusmateriaaleja. Puuveneitä on tehty ja tehdään pääasiassa asiakkaan tilauksen perusteella.

Sarjavalmistusta on ollut jonkin verran, mutta pääasiassa puuveneiden vahvimpia puolia ovat olleet yksilöllisyys ja ostajan toiveiden huomioiminen valmistusvaiheessa. Puuveneellä on ystäviä, mutta silti moni karttaa niitä pelätessään puupintojen huollon vaatimaa suurta työmäärää. Hyvin tehty puuvene on kuitenkin kohtuullisen helppo huoltaa. Se vaatii toki enemmän huolenpitoa kuin muovi- tai alumiinivene.

Periaatteessa materiaali on kierrätettävää, mutta maalien ja kyllästysaineiden takia sitäkin voi joutua käsittelemään ongelmajätteenä.

KIITÄMME

  • Luonnollista materiaalia
  • Hoidettuna pitkäikäinen
  • Korjattavuutta
  •  Materiaalin kauneutta
  • Kierrätettävä materiaali varauksin

MOITIMME

  • Hoitamattomana lahoaa

Vaneri

Vaneria käyttävät pääasiassa harrastajarakentajat, mutta vanerista sahatuista ”laudoista” tehdään myös ammattimaisesti edelleen varsinkin soutuveneitä.

Vaneriveneissä voi olla vähemmän kaaria kuin tavallisessa limisaumaisessa veneessä. Nykyaikaiset materiaalit, kuten epoksi, tekevät pinnasta tiiviin, eikä vaneri ime kosteutta samalla tavalla kuin tavallinen puu. Ilman epoksia ja lakkausta vaneri mätänee nopeasti muutamassa vuodessa. Vanerivenekin vaatii siis hoitoa.

Suomessa on kehitetty Vendia-venelauta, jossa yhdistyvät vanerin helppokäyttöisyys ja tasalaatuisuus, mutta valmiin veneen ulkonäkö on kuin perinteisellä laudalla tehdyssä veneessä.

Vendia on liimattu leikatuista viiluista. Laudan ulkopinnat ovat pituussuunnassa puun syynsuuntaisia, joten mielikuva massiivipuusta syntyy helposti.

KIITÄMME

  • Itserakentajille helppo
  • Edullinen ja nopea
  • Korjattavissa kotikonsteinkin

MOITIMME

  • Huonosti hoidettuna lahoaa

 

Laserleikkauksella voidaan alumiinistakin tehdä pikkutarkkoja osia veneeseen.

Alumiini

Alumiinista tehdään nykyisin kaiken kokoisia veneitä, pienistä avoveneistä suuriin loistojahteihin ja sota-aluksiin. Poliisien ja muiden viranomaisten käytössä on paljon alumiiniveneitä ja ehkä siksi alumiini mielletään meillä työvenemäiseksi, kestäväksi materiaaliksi.

Sitähän se myös on. Alumiinin korroosiokestävyys perustuu siihen, että sen pinnalle muodostuu suojaava oksidikerros, eikä sitä maalata.

Alumiinilaatuja on useita. Veneiden rakenteissa kerrotaan usein käytetyn merialumiinia. Se ei ole pelkkä myyntivaltti. Kun alumiiniin on sekoitettu magnesiumia, saadaan aikaiseksi huomattavasti lujempi materiaali, merialumiini.

Yleinen mielikuva alumiiniveneiden kestävyydestä esimerkiksi kalliorantoihin ajamisesta on kuitenkin hieman väärä. Rantautumisessa on syytä miettiä mihin ja miten ajaa. Pikkukolhut se toki kestää lujitemuovia tai puuta paremmin. Materiaali on pehmempää kuin moni uskoo ja aluveneen pohjakin voi revetä, jos terävä kivi sattuu osumaan kohdalle.

KIITÄMME

  • Helppo muokata ja työstää
  • Korroosiokestävyyttä
  •  Kestävyyttä varauksin
  • Kierrätettävä materiaali

MOITIMME

  • Korjaaminen kotikonstein hankalaa
  • Karua ulkonäköä

Lujitemuovi

Lasikuitu syrjätti maailmalla puun veneiden tärkeimpänä rakennusmateriaalina 1950- ja 1960-luvulla. Materiaali otettiin nopeasti käyttöön myös Suomessa. Veneiden valmistuksessa voitiin siirtyä uuden materiaalin myötä yhä enemmän sarjavalmistukseen.

Äärimmäisen pelkistetysti kuvattuna lasikuituveneen laminoimiseen eli tekemiseen tarvitaan periaatteessa muotti, hartsia, kovetinainetta ja kuitukangasta. Hartsi on nestemäistä ja koostuu monesta kemiallisesta yhdisteestä. Kuitukangas käsitellään hartsilla. Muotin avulla se saadaan toivottuun muotoonsa, kuten veneeksi. Hartsi saadaan kovettumaan kovetinaineella, joka käynnistää seoksessa kemiallisen reaktion ja jäykistää materiaalin. Valmistus tapahtuu joko käsin telaamalla kuitukangasta muottiin levitettyyn hartsiin, tai koneellisesti ruiskuttamalla kuitusilppua ja hartsia muottiin. Materiaalia telataan tai ruiskutetaan eripaksuisina kerroksina veneen eri rakenteisiin.

Lasikuidun sijasta nykyisin puhutaan mieluimmin lujitemuoviveneistä, sillä rakenteen vahvikkeena käytetty kuitu ei enää ole välttämättä lasikuitua. Se voi olla mitä tahansa muovikangasta, jossa on rakennetta lujittavia kuituja, kuten esimerkiksi kevlaria tai hiilikuitua.

Vanhat lasikuituveneet voidaan toimittaa useimmille jäteasemille polttokelpoisena jätteenä.

KIITÄMME

  • Kestävyyttä
  • Keveyttä
  • Siistiä sileää pintaa
  • Helppoa huoltaa ja korjata

MOITIMME

  • Valmistusaineet ongelmajätettä

Polyeteenimuovit

Kansa kutsuu näitä veneitä joko ”ämpärimuovi-” tai ”viemäriputkiveneiksi”. Polyeteeneihin kuuluu paljon muoveja, mutta niillä on muutamia yhteisiä tyypillisiä ominaisuuksia, kuten keveys, sitkeys ja hyvä kemikaalinkestävyys.

Materiaali on kehitetty jo sata vuotta sitten, mutta veneiden rakennusmateriaalina sen historia on huomattavasti lyhyempi – tosin esimerkiksi norjalaisia Pioner-veneitä on tehty jo yli 60 vuotta.

Pionerit tehdään rotaatiovalumenetelmällä polyeteenistä, johon on lisätty uv-kestävyyttä lisäävää ainetta. Veneet valetaan yhtenä kappaleena.

Toinen menetelmä, jota esimerkiksi kotimainen Arctic Airboats Oy käyttää, on tehdä tukevammasta, suurimolekyylisestä PE-HMW-polyeteenistä vaativampaan työkäyttöön tarkoitettuja veneitä. Materiaali tulee levyinä, joista veneet ”hitsataan” kokoon.

KIITÄMME

  • Kestävyyttä
  • Keveyttä
  • Vähäistä huoltotarvetta
  • Kierrätettävyyttä
  • Korjaaminen onnistuu

MOITIMME

  • Ulkonäköä varauksin

ABS-muovi

ABS on muovimateriaali, joka mahdollistaa alle kuusimetristen veneiden teollisen sarjatuotannon. ABS on lyhenne sanasta akryylinitriilibutadieenistyreeni.

Materiaali tulee tehtaalle rakeina ja se on kierrätettävää, toisin kuin lasikuitumuovit. Rakeet sulatetaan, muokataan levyiksi, lämmitetään runsaaseen 200 asteeseen ja levy imaistaan alipaineella kylmän muotin päälle. Kuori valmistuu muutamassa minuutissa ja samalla tavalla valmistetaan sisäkuori.

Kuorien väli täytetään uretaanilla, mikä tekee rakenteesta jäykän ja veneestä uppoamattoman. Valmistusmenetelmän vaatimukset rajoittavat hieman veneiden rakenteiden ja muun muassa pohjan ominaisuuksien suunnittelua. Kolhuja on periaatteessa helppo korjata, mutta kuorten välissä olevan vettyneen uretaanin korjaaminen on hieman työlästä.

KIITÄMME

  • Uppoamattomuutta
  • Siistiä pintaa
  • Helppohoitoisuutta
  • Hankauskestävyyttä
  • Kierrätysmahdollisuutta

MOITIMME

  • Vaurioituneen ja vettyneen veneen korjaus hankalaa
  • Uv-kestävyyttä

Teräs

Teräs on luja materiaali, jota erityisesti itse asuttavia matkaveneitään rakentaneet ovat suosineet. Materiaali on ollut suhteellisen edullista ja useimmilla meistä on jo koulun käsityötunneilla syntynyt jonkinlainen tuntuma materiaalin käsittelyyn, kuten hitsaamiseen. Veneen on pystynyt rakentamaan teräslevyistä vaikka omalla pihallaan pressukatoksessa.

Teräksen valtteja on sen lujuus. Se on myös painavaa, mikä on rajoittanut sen käyttöä pienemmissä veneissä. Rakenteessa kaarien päälle hitsataan ensin pitkittäisjäykisteet ja niiden päälle asennetaan runkolevyt, niin kylkiin kuin pohjaankin. Kannet tehdään yleensä myös teräksestä.

Levyvahvuudet vaihtelevat kohteen mukaan. Pohjalevyt ovat yleensä paksumpaa tavaraa kuin kyljet.

Ehkä parasta laatua veneeseen olisi corten-teräs, mutta sen hinta on tavallista teräslaatua korkeampi. Se on seostettu kuparilla, kromilla, nikkelillä ja fosforilla, jolloin sen säänkestävyys on parempi kuin tavallisella teräksellä.

KIITÄMME

  • Vahvuutta
  • Melko edullinen materiaali
  • Hitsaustaitoiselle helppo materiaali

MOITIMME

  • Painoa pienveneissä

Kumikangas

Todellisuudessa aitoa kumia ei taida enää pahemmin olla kumiveneiden materiaalissa mukana. Ilmatäytteisten ponttonien materiaali on useimmiten jotain muuta kuin kumilla vahvistettua ja tiivistettyä kangasta, mutta vanha termi on jäänyt kansan suuhun. Materiaalina voi olla esimerkiksi pvc-muovi, Hypalon tai PU- eli polyuretaanikangas. Hypalon on tuotenimi ja sitä saadaan tietynlaisen kemiallisen prosessin avulla polyeteenimuovista. Halvimpien materiaalien käyttöikää on moitittu, mutta materiaalit ovat yleensä paikattavissa ja korjattavissa, jopa kotikonstein.

Pienimmissä ”kumiveneissä” on yleensä käytetty samaa kumikangasta pohjassa kuin kellukkeissakin. Yhä useammin pehmeän pohjan sijasta veneiden rungot valmistetaan lujitemuovista tai alumiinista ja vain ponttonit ovat ilmatäytteiset. Näitä kovalla pohjalla varustettuja kellukeveneitä eli rib-veneitä (RIB = rigid inflatable boat) käyttävät muun muassa viranomaiset, purjehdusvalmentajat ja sukeltajat. Muualla maailmalla ne ovat saaneet suosiota myös huviveneinä, mutta Suomessa vähemmän.

KIITÄMME

  • Ponttonien tuomaa vakautta ajossa
  • Kellukkeiden antamaa turvallisuutta
  • Kantavuutta
  • Vaurioitunut materiaali paikattavissa

MOITIMME

  • Ponttonit verottavat sisätiloja
  • Kankaan herkkyyttä kulutukselle
  • Materiaalin lyhyttä käyttöikää (varauksin)

Betoni

Takavuosina jotkut uskoivat vahvasti ferrobetoniin veneen runkomateriaalina ja Suomesta löytyykin yllättävän paljon alan osaamista ja jopa isoja betoniveneitä. Hidaskulkuisissa uppoumaveneissä materiaali varmasti toimikin, mutta suuret veneilijämassat eivät materiaaliin koskaan uskoneet.

Ferrobetonilla saadaan veneessä aikaiseksi ohut, luja ja sitkeä runkorakenne. Idea on periaatteessa samanlainen kuin lasikuituveneessä. Betoniveneessä lasikuitumaton korvaa sinkitty verkko ja sideaineena on hartsin sijasta erikoisbetoni. Veneen rakentamisessa ei voi käyttää perussementtiä.

Betonin pinta voidaan viimeistellä epoksilla sileäksi, minkä jälkeen välttämättä kaikki eivät edes huomaa kyseessä olevan betoniveneen.

Mielikuvissa betoni liitetään isoihin ja painaviin matkavenetyyppisiin veneisiin, mutta Suomessa on tehty materiaalista myös jollia, joiden paino on jäänyt viiden millin laitapaksuudella vain muutamaan kymmeneen kiloon.

KIITÄMME

  • Kestävyyttä
  • Helppo korjata
  • Palamaton materiaali

MOITIMME

  • Rakentaminen vaatii käsityötä
  • Ulkopintaa ilman epoksikäsittelyä

Lue myös nämä

X