Kansainvälisille markkinoille gps-laitteita valmistavat yritykset ovat mielenkiintoisessa tienhaarassa, jossa täytyy tehdä kauaskantoisia ratkaisuja. Yhä useampi veneilijä haluaa navigointiavukseen laitteen, joka selkeän karttakuvan avulla kertoo veneen sijainnin.
Periaatteessa uusiltakaan kojeilta ei vaadita mitään sellaisia teknisiä erikoisominaisuuksia, joita gps-laitteissa ei olisi ollut jo pitkään vakiona. Karttojen kunnollinen hyödyntäminen navigoinnissa edellyttää, että koneessa on riittävän suuri värinäyttö, joka on luettavissa myös kirkkaassa auringonpaisteessa.
Juuri näytön kokovaatimus vaikeuttaa kartoilla varustettujen käsi-gepsien käyttöä vesillä. Toinen ongelma on, että mitä suurempi näyttö kannettavaan gps-laitteeseen asennetaan, sitä pienemmäksi ja vaikeakäyttöisemmäksi sen näppäimistö yleensä samalla muuttuu.
Gps-paikantimien uusin markkinointikohde ovat autoilijat, joita varten tehdyt navigointilaitteet lienevät yksi tämän joulun lahjahiteistä. Näppärästi ja ennen kaikkea autoilun kannalta turvallisesti toimiakseen myös näissä paikantimissa pitää olla iso näyttö ja selkeät näppäimet tai kosketusnäyttö.
Kartoilla varustetut käsi-gps-laitteet eivät siis näytön koon takia enää kunnolla kelpaa veneilykäyttöön, eivätkä ne ole täysin turvallisia autoilukäytössäkään. Siksi monet laitevalmistajat ovat selvästi viime aikoina valinneet käsipaikantimien kohderyhmäksi retkeilijät; veneilijöille kehitetään kiinteitä gps-kojeita ja karttaplottereita.
Otimme korpilahtelaisen Normark Suomi Oy:n maahantuoman Magellan eXplorist 500 -käsipaikantimen testikäyttöön, kun yhtiö toi markkinoille laitteen kanssa yhteensopivat topografiset nelivärikartat. Markkinoinnin yhteydessä todettiin, että yhdistelmä sopii myös veneilijöiden käyttöön.
Normark on tilannut kartat Genimapilta, joka on valmistuksessa käyttänyt maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa. Suomi on jaettu aineistossa kuuteen lohkoon. Kunkin alueen kartasto maksaa vajaat 180 euroa. Kartan saa ladattua koneelle SD-kortin avulla.
Alun perin yhden SD-kortin sisältämää aineistoa käsiteltiin laitteessa yhtenä tiedostona. Tämä ratkaisu osoittautui käytön kannalta hitaaksi – nyt myynnissä olevissa korteissa kukin karttalohko on jaettu vielä erillisiin alueisiin, joista käyttäjä valitsee kulloinkin tarvitsemansa kartat.
Testikäytössä oli eteläisen Suomen kartasto, joka osoittautui veneilykäytössä rehellisesti sanoen melkoiseksi pettymykseksi.
Perusongelmia oli kaksi: Matkan varrella huomattiin, että kartalta puuttui sieltä täältä merimerkkejä. Tämä johtuu siitä, että maanmittauslaitoksen kartta-aineistoa ei päivitetä kovinkaan usein. Merenkulkulaitoksella on viime vuosina ollut tapana kehittää reittejä ja sen myötä sekä lisätä että poistaa viittoja määrätietoisen aktiivisesti.
Toinen ongelma liittyy kartta-aineiston visuaaliseen ilmeeseen. Kaikki poijut ja viitat on kartoissa merkitty vihreillä symboleilla, joista ei käy millään tavalla ilmi, mikä viitta on milloinkin kyseessä. Tieto pitää etsiä itse liikuttamalla kursoria viitan päälle, jolloin tieto ilmestyy näytön inforuutuun. Tämä ominaisuus tuskin miellyttää kovinkaan monta veneilijää.
Kolmanneksi hankaluudeksi olisi voinut listata karttojen hitaan päivittymisen, mutta tähän valmistaja on jo puuttunut.
Tiivistelmä Vene-lehden 12/2005 jutusta
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
