Vene-lehden päätoimittaja Ari Inkinen osallistuu kilpailun kolmannelle osuudelle Etelä-Afrikasta Länsi-Australiaan marras-joulukuussa. Päätoimittajan blogi 9.12.09:
Rutiini tuo varmuutta tekemiseen silloinkin, kun suoritustaso muuten on alentunut. Unen puute, turhautuminen, pitkästyminen, esimerkiksi, vaativat kaverikseen rutiinin, jotta suoritustaso säilyy. Etenkin tällaisessa kisassa, jossa matka jatkuu viikkoja, tarvitaan rutiinia viemään venettä vauhdikkaasti eteenpäin myös silloin, kun ei haluttaisi, ei jaksaisi, eikä oikein kiinnostaisikaan.
Unen puute tällä purjehduksella on selviö. Vaikka käyttäisi kaiken vahdeilta liikenevän ajan nukkumiseen, silti olisi väsynyt. Kuitenkin vapaavahtien aikana on tehtävä jotain muutakin kuin vain nukuttava. Niinä unen puute on jatkuva seuralainen, joka joidenkin kohdalla näkyy jopa sairasteluna; on päänsärkyä, pahoinvointia, eikä vain pääse ylös petistä.
Tällaisia tapauksia ymmärretään, eikä ketään kanneta kannelle. Onneksi niitä ei ole kuin yksittäisiä tapauksia, jotka eivät haittaa veneen menoa. Mikä näkyy tuloksissakin. Viimeisten 18 tunnin aikana Team Finland on ollut laivueen nopein vene. Sen tosin huomaa myös tuloslistaa katsoessa, sillä etumatka muihin nähden kasvaa koko ajan. Saa sitten nähdä, miten käy, kun saavutaan korkeapaineen alueelle.
Pitkästymistä tällaisella matkalla on kahdenlaista, hetkittäistä ja pitempikestoista. Hetkittäiseen pitkästymiseen vastalääkkeenä ovat kirjat ja musiikki. Vapaavahdit nököttävät vuoteissaan kuulokkeet korvilla, kuka mitäkin kuunnelleen. Eri puolilla veneen harvoissa pistokkeissa näkee lähinnä erilaisia mp3-soittimen latureita, mitä nyt joku kameransa akkua lataa. Onneksi generaattori on päällä useamman tunnin vuorokaudessa.
Pitkäkestoinen pitkästyminen sen sijaan on vaikeampi voittaa. Kun matkaa tehdään viikkokausia ja päivät toistuvat kutakuinkin samanlaisina toinen toisensa perään, tilanteeseen pitkästyy väistämättä. Edes määräajoin tulevat uutiset sijoituksen paranemisesta eivät päivien samankaltaisuutta poista.
Vanha sanonta, että meri on alati muuttuva, on kyllä romantikkojen höpinää. Tänään on 18. purjehduspäivä Kapkaupungista lähdön jälkeen ja ainakin 17 päivää meri on ollut samanlainen. Milloin aallot ovat olleet vähän suuremmat kuin toisinaan, milloin väri on vähän vaihdellut, mutta samanlaisena meri näyttäytyy jatkuvasti – yhtenä suurena liikkeessä olevana vellovana massana, jolla ei ole äärtä ei rajaa. Vaikka näin ei pitäisi tietysti sanoa, meri on pitkästymiseen saakka samannäköinen päivästä toiseen.
Pahimmillaan pitkästyminen on yön neljän tunnin vahtien aikana, kun kaikki toimii kuin junan vessa. Ainut tehtävä on silloin tällöin tarkistaa purjeiden trimmi. Kuten nytkin viimeisten puolentoista vuorokauden aikana, kurssi on ollut koko ajan sama, joten trimmissä ei ole paljon säätämistä. Purjevaihtojakin on tehty vain yksi. Tasainen noin 11 solmun nopeus sivutuuleen tuudittaa rauhalliseen rytmiin ja kun edes ei ole kovin kylmä, ajatukset harhailevat kaikessa turhassa. Sitä on pitkästyminen purjehduksella. Silloin rutiini auttaa tekemään vähät vaadittavat työt niin, että juna kulkee.
Geraldtoniin on matkaa nyt 1 280 mpk
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
