Työkiireet ovat tehokkaasti karkottaneet mielestä oman osallistumiseni Clipper Raceen. Ne eivät kuitenkaan ole hävittäneet kiinnostusta itse kisaan. Pikemminkin päinvastoin, kisan seuraamisesta on tullut pakkomielteenomainen tapa, ja jos en heti aamulla kotona avaa tietokonetta ja tarkasta tilannetta, niin viimeistään töissä avattuani koneen katson ensimmäiseksi, miten minun sinivalkoista lippua purjeessaan kuljettava veneeni on menestynyt. Onko se kasvattanut etumatkaansa vai ovatko muut saaneet sitä kiinni? Sama toistuu viimeiseksi illalla.
”Minun veneeni”. Vielä en ole päivääkään ollut tässä Eero Lehtisen kipparoimassa veneessä, mutta silti jo kuvittelen olevani osa miehistöä, jota kaikkiaan on runsaat 40 henkeä eri osuuksille ripoteltuna.
Minä vietin B-harjoitusviikkoni Team Finlandin sisarveneessä Uniquely Singaporessa, joka tällä hetkellä on yhdeksäntenä, toiseksi viimeisenä. Osaan kuvitella, miten tilanne syö Jim Dobieta, joka muiden kipparien tavoin lähti tavoittelemaan mainetta ja kunniaa. Jim on reilu tyyppi ja hyvä purjehtija, jonka osaksi tällä kertaa koitui paikottainen tuulettomuus.
Mutta ”minun veneeni” on mennyt eteenpäin kuin juna ja Kanarialla otettu johtoasema on ollut hallussa koko ajan. Se kertoo monestakin asiasta. Ensinnäkin hyvistä taktisista päätöksistä, joiden tekemiseen kippari Lehtisen ohella on ottanut osaa moni muu. Mikä puolestaan kertoo siitä, että veneessä on hyvä yhteishenki ja vastuuta jaetaan laajalle. Eero on tunnetusti hyvä motivaattori ja hänen pitkä kokemuksensa purjehtimisesta valtamerillä on varmasti erinomainen lisä veneen varustuksessa.
Mutta vähätellä ei sovi myöskään onnea. Sitä joko on mukana tai ei ole. Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten onni vaihtelee. Se nähtiin Doldrumsien kohdalla, kun toiset pyyhkäisivät läpi lähes vauhtiaan menettämättä, toiset jäivät äkillisten myrskypuuskien välissä täydelliseen tyveneen. Yllättävää on, miten yhdelle veneelle, Californialle, huonoa onnea on riittänyt lähes koko osuuden ajan.
Rio on jo lähellä. Viikon purjehduksen jälkeen juhlat rannassa ovat riehakkaat ja miehistöt vaihtuvat osittain. Vähitellen lähestyy myös oma lähtemiseni. Lentolippu Kapkaupunkiin on taskussa ja lähtö on 18. marraskuuta, reilun kuukauden päästä. Taitaa olla kohta aika alkaa pakata.
Käykää katsomassa suomalaislipun matkaa Clipperin osoitteessa www.clipperroundtheworld.com
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
