Vene-lehden päätoimittaja Ari Inkinen osallistuu kilpailun kolmannelle osuudelle Etelä-Afrikasta Länsi-Australiaan marras-joulukuussa. Päätoimittajan blogi 8.12.09:
Suklaa, sokerin, kaakaovoin ja maidon kombinaatio, on tuttu ja tavanomainen osa lähes kaikkien suomalaisten ja muidenkin maailman kansojen elämää. Suklaa juhlistaa monet pienet hetket ja kuuluu suuriin juhliin, kuten jouluun. Suomalaisille suklaa on lähes tietysti Fazer, mutta sitä arvostavat monet ns. sivistyskansojenkin edustajat enemmän kuin omia tuotteitaan, jos vain pääsevät makuun, kuten itsenäisyyspäivänä pääsivät.
En tunne suklaan historiaa sen enempää, mutta muistelen sen jotenkin liittyneen Väli-Amerikan intiaaneihin. Voin olla väärässäkin, joka tapauksessa se kuuluu purjehtijan elämään. Ainakin tämän veneen maailmanympäripurjehduskonkari Eero Lehtinen kertoo, että jokaisessa veneessä, jossa hän on valtameriä purjehtinut, suklaata on ollut ja se on aiheuttanut enemmän tai vähemmän säpinää.
Kahden ensimmäisen viikon aikana Team Finlandilla on syöty arvioni mukaan 25-30 kiloa suklaata – patukoita, levyjä, konvehteja. Suklaata aamulla, suklaata lounaalla, suklaata iltapäivällä, suklaata illalla ja ennen kaikkea suklaata yöllä. Mikäpä siinä, suklaassa on tarjolla nopeasti energiaa mukavassa muodossa. Etenkin yöllä neljän tunnin vahdin aikana energiaa tarvitaan.
Suklaa on myös monien intohimojen lähde. En nyt tarkoita suklaan yllyttämää, suljetussa tilassa ja eri sukupuolta olevien ihmisten välistä intohimoa, vaan suklaan riittämisen aiheuttamia tuntemuksia.
Team Finlandilla on syttynyt suklaasota. Suklaa on loppumassa ja sen vapaata saatavuutta on rajoitettu. Täysin käsittämätön tilanne monelle mukana purjehtivalle. Ruokahuollosta vastaava ei ota suklaan loppumista omalle vastuulleen, vaan sanoo sitä olleen varattu alun pitäen aivan riittävästi. Kulutus vain on ollut selkeästi arvioitua suurempi.
Suklaata on siis ahmittu. Jotkut tosin epäilevät suklaata olevan joissain henkilökohtaisissa kätköissä, mutta sen tarkempaa selvyyttä tällaisesta omavaltaisuudesta ei ole. Erilaiset arvelut risteilevät ilmassa ja herättävät sekä hilpeyttä että sanomista.
Asiasta perillä olevien tahojen mukaan suklaata eri muodoissaan on vielä säkillinen, ts. viitisen kiloa. Sitä ei kuitenkaan enää ole vapaasti otettavissa, vaan asiaan vihkiytynyt vastuullinen taho pitää huolta sen tasaisesta jakautumisesta.
Kippari Eero Lehtinen on hieman huolissaan tilanteesta. Jos suklaa loppuu liian aikaisin, se saattaa aiheuttaa ylimääräistä jännitettä miehistössä, mikä ei voi olla vaikuttamatta suorituskykyyn. Toisaalta jos suklaa loppuu vasta viime vaiheessa maalin jo häämöttäessä, se saattaa olla miehistölle yllyke entistä tehokkaampaan purjehdukseen Geraldtonin suklaavuorten siintäessä silmissä.
Hupia tai ei, suklaa on tärkeä osa tällaista matkaa. Sen tarkoitus ei varsinaisesti ole ravitsemuksellinen, vaan sen merkittävin tehtävä on tarjota lohtua. Kun pienessä veneessä suuri joukko ihmisiä joutuu luopumaan henkilökohtaisesta tilastaan ja mukavuuksista, joihin on tottunut, puute pitää korvata jollain. Täällä se tapahtuu yksinkertaisimmillaan suklaalla, jota syödään kuin ei maissa koskaan. Myös monet sellaiset, jotka eivät kuivalla maalla suklaaseen koske, pitävät kiinni oikeudestaan saada riittävä määrä suklaata päivittäin.
Suklaan syönnin ohella on purjehdittu – hyvin, jos tuloksista voi jotain päätellä. Team Finland on johtoasemassa 21 meripeninkulman erolla toisena tulevaan Spirit of Australiaan. Reitti on suoraan Geraldtoniin ja tätä kirjoitettaessa nopeus on 10 solmua sivuvastaiseen. Ainakin parin seuraavan vuorokauden ajan kurssi ja nopeus ovat suurin piirtein samat ja matka etenee todella vauhdikkaasti.
Australian länsirannikolle pysäköitynyt korkeapaine aiheuttaa edelleen päänvaivaa reitinvalinnalle. Mitkä ovat sen liikkeet ja jääkö meille riittävästi tilaa purjehtia sen pohjoispuolitse edullisinta reittiä kohti maalia. Vai joudummeko koukkaamaan pohjoisemmaksi päästäksemme sen ohi. Kilpailijat näyttävät ainakin osittain hakeutuvan peräämme kuin nähdäkseen, miten meidän käy, ja tekevät omia johtopäätöksiään sen perusteella. Niin kauan kuin olemme kaikkien muiden ja maalilinjan välillä, asialla ei ole suurta väliä.
Matkaa Geraldtoniin on 1 590 mpk.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
