Pelastusliivin valo: Miksi se voi pelastaa henkesi pimeässä?

Veden varaan joutuminen on pelottava ajatus. Selviytymiseen vaikuttavat olosuhteet ja tilanteeseen ennalta valmistautuminen. Pelastusliivit ja kelluntapuku auttavat pysymään pinnalla ja kuivapuku välivaatekerroksilla vaikuttaa ratkaisevasti pelastautumismahdollisuuksiin kylmässä vedessä. Mutta hyvätkään varusteet eivät auta, mikäli pelastajat eivät löydä vedenvaraan joutunutta.

Pimeys on kylmyyden ohella suomalaisen veneily-ympäristön suurimpia uhkia. Kesällä valoa piisaa lähes vuorokauden ympäri, mutta etenkin syksyisin pidemmät veneretket tapahtuvat pääosin hämärissä olosuhteissa päivän pituuden ollessa vain muutamassa tunnissa. Onkin yllättävää, kuinka harvan varusteisiin pelastusliivin valo kuuluu.

Uivassa venenäyttelyssä Kipparin veneellä vieraillut Rajan pintapelastaja Olli Pylsy kertoi, kuinka vaikeaa esimerkiksi lämpökameralla on havaita märissä vaatekerroksissa vedessä olevaa pelastettavaa, kun lämmönlähde sotkeutuu aaltovälkkeeseen. Pimeässä suurillakin vesialueilla kirkas valo näkyy kuitenkin hyvin kauas, etenkin valonvahvistimella.

Taustalla oleva valosaaste tekee yksittäisen kohteen löytämisestä entistä haastavampaa.

Hyväksytty valo

Muille vesilläliikkujille pimeällä vedenvaraan joutuneen ainoa keino tulla nähdyksi on valo. Kippari suosittelee erityisesti tähän tarkoitukseen valmistettuja valoja, sillä vain niiden toiminta voidaan taata upotusta vastaavissa olosuhteissa.

SOLAS-hyväksytyissä valoissa valo on vilkkuva, mikä parantaa erottautumista muista taustavaloista kuten kaupunkien hajavalosta. Kaikki hyväksytyt valot ylittävät myös 0,75 kandelan valovoiman. Muita niille asetettuja vaatimuksia ovat vähintään kahdeksan tunnin toiminta-aika, sekä muun muassa vähintään viiden vuoden kestoikä, mikäli kyseessä kertaparistolla varustettu malli.

Kun valojen hinta vaihtelee pääsääntöisesti parinkympin molemmin puolin, ei viiden vuoden käyttöikäiselle valolle tule montaa euroa vuotta kohden.

Spinlockin valot jäävät kaasutäytteisen liivin sisälle. Toimintaa kannattaa testata esimerkiksi märällä sormella nastoja painamalla normaalin liivihuollon yhteydessä.

Tarkka kiinnityspaikka

Valoissa on merkistä riippuen hieman rakenteellisia eroja. Ne kiinnitetään pelastusliiveihin joko pujottamalla nyöri lampun rungon läpi, tai erillisen vastakappaleen avulla.

SOLAS vaatii valon olevan joko manuaalisesti, tai automaattisesti syttyvä tai molempia. Automaattinen syttyminen tapahtuu johtimien joutuessa veteen. Mikäli valon kiinnittää liiveissä liian alas, esimerkiksi vyötärösolkeen, jää valaisin veden alle ja sen teho heikkenee lähes olemattomaksi. Paras paikka onkin etupuolella mahdollisimman ylhäällä.

Valmistajakohtaisia erojakin on. Pelastusliivivalmistaja Spinlock lähestyy asiaa hieman eri näkökulmasta. Sen marine-alalla palkittukin valaisin liimataan tarralla pelastusliivin keuhkoon tehden koko täyttyneestä liivistä hohtavan valaisimen. Spinlockin toinen malli on taas varren päässä. Tällä estetään kaikkien liivin ulkopuolelle kiinnitettävien valojen huono puoli – pään taakse piiloon jääminen.

Useimmissa malleissa löytyvä painike mahdollistaa myös valon testaamisen, mikä on hyvä ottaa rutiiniksi kauden alkaessa palovaroittimen testauksen tapaan.

Hämärähommia

Pelastusliivivalon hyödyt tulevat esiin jo paljon ennen säkkipimeää. Kipparin kuvauksissa havaitsimme, että jo melko pian auringonlaskun lähestyessä liivien valo auttoi erottamaan vedessä olevan henkilön.

Ennen ja jälkeen auringonnousua ja -laskua vallitsevalla hämärällä silmän erottelukyky heikkenee merkittävästi. Tämän on huomannut esimerkiksi moni pyydystä viime tingassa väistävä veneilijä. Vaikka siis periaatteessa vesillä vielä näkisi liikkua paljaalla silmällä, on tummaan veteen joutuneen ihmisen havaitseminen sieltä äärimmäisen vaikeaa.

Kipparin lukijat kertovat

Oletko joutunut pimeän vuoksi vaaratilanteeseen vesillä ja miten?

”Lähestyimme Nynäshamnia puolenyön aikaan. Rannalta näkyivät sekä kaupungin että öljyjalostamon valot. Yhtäkkiä huomasin, että osa valoista liikkui – se oli vastaantuleva laiva.”

”Katsoimme muinaistulien yön ilotulitusta Paraisilla yli 20 vuotta sitten, lähdettiin sen jälkeen vielä pimeässä takaisin mökille jonne ajaa päivällä noin 30 minuutissa. Silloin ei ollut vielä karttaplotteria vaan läppärissä digitaalinen kartta, jolta vene ajoi ulos vähän ennen mökkiä. Tutut lähisaaret olivatkin pimeässä aivan eri paikassa. Tuurilla ja taskulampulla onnistuttiin ne väistämään. Päätin että sai olla viimeinen kerta, vaikka nyt olisi se plotterikin.”

”Pilkkopimeässä ilman plotteria oikaisin tiedostamattani karikon väärältä puolelta kun arvioin etäisyyden rannan valoihin väärin. Pienemmällä virhearviolla olisi osunut kiveen. Säikähdyksellä selvisin.”

”Arvioin kulkemani suunnan hieman väärin ja ajauduin pois reitiltä kohti karikkoa. Ehdin hiljentämään ja väistämään.”

Liity lukijapaneeliin. Mielipiteesi kiinnostaa meitä. Vastaa kyselyihin ja kerro kommenttejasi.