Kipparille oli kertynyt 80-vuotisen elämänsä mittainen veneilykokemus Helsingin vesiltä. Ensimmäisellä soutuveneellään hän souti Laajasalon vesillä jo 1950-luvulla. Sen jälkeen veneitä oli tullut ja mennyt, mutta aina pysyttiin moottoriveneissä. Nykyisin hän veneili 100 hevosvoiman Mercuryllä varustetulla Bella 550 R:llä.
Jo vuosien ajan hän ajoi kauden päätteeksi veneensä Helsingin Sarvastoon huoltoa varten. Reitti kulki Laajasalon itäpuolelta. Kapean Reposalmen jälkeen avautui isompi Karpiselkä, jonka toisella puolella odotti reitti Sarvastoon.
”Mistä se salmi oikein avautuikaan?”, muisteli kippari pohtineensa juuri ennen kuin vene äkisti pysähtyi.
”Tuossa on keppi, tuolla on toinen keppi ja niiden välissä menee naru”.
Vene oli ajanut verkkoihin.
Miten irti?
Karpiselkä on neljän metrin syvyinen suojainen selkä Itä-Helsingin vesillä. Hetken kippari pohti veteen menemistä ja verkon irrottamista käsin potkurista. Nuorempana se olisi ollut helppo juttu, mutta nyt yksin veneessä ei tehnyt mieli edes kurkotella laidan yli. Samalla kun hän pohti erilaisia vaihtoehtoja, paikalle saapui toinen veneilijä.
”Tarttetko apua?”, sieltä huikattiin.
Ja tarvittiinhan sitä. Airon päähän laitettiin puukko ja sillä painamalla verkko saatiin irti potkurista.
”Onneksi verkko ei ollut ehtinyt kiertyä potkurin ympärille, joten se lähti helposti irti.”
Tämän jälkeen moottori toimi normaalisti. Matka kohti Sarvastoa pääsi jatkumaan.
Vesiliikennemerkin jälkeen oli tarkoitus kääntyä oikealle Sarvastoon. Vasta-aurinko kuitenkin vaikeutti verkkojen havaitsemista ja oikean reitin löytämistä. Kuva otettu vastaavana ajankohtana samassa paikassa.
Vasten aurinkoa
Reposalmen jälkeen kohti Villinkiä kulkevan reitin seuraavat viitat ovat Jollaksen kärjessä. Sarvastoon ei kulje virallista reittiä, mutta Karpiselän voi ylittää vapaasti melkein mistä vain. Päästäkseen Sarvastoon täytyy kuitenkin kääntyä hieman oikealle.
Kipparin näkyvyyttä heikensi vasta-aurinko, joka vaikeutti navigointia ja vei huomiota. Vaikka merimaisema oli tuttu, huoltoon kuljettavaa reittiä hän käytti enää kerran vuodessa. Niinpä Sarvaston suuaukon löytäminen tuotti vaikeuksia ja hän käänsi liiaksi oikealle.
Samaan aikaan kun täytyi keskittyä oikean reitin löytämiseen, hän ei havainnut edessään olleita verkkoja. Havaitsemista vaikeutti myös verkkojen puutteelliset merkinnät. Verkoista puuttuivat pintaverkoille tyypilliset välikohot. Toisaalta kyseessä eivät olleet varsinaiset pintaverkot, vaan verkot, jotka veden mataluuden vuoksi eivät kuitenkaan olleet kovin syvällä.
Verkkojen irrottamista varten perämoottori kannattaa nostaa ylös. Helpoiten irrottaminen onnistuu toisesta veneestä, jolloin pääsee potkurin viereen. Jos potkuri on pyörinyt paljon, nylonista valmistettu verkko sulaa ja takertuu lujasti kiinni. Tällöin ei auta kuin käyttää puukkoa. Mutta muista, luvallisten verkkojen vahingoittamisesta vastaa verkkoihin ajanut veneilijä.
Onnettomuusanalyysit perustuvat tositapahtumiin. Henkilöiden ja veneen nimet on poistettu yksityisyyden suojaamiseksi.
30.9.2024
Paikka: Helsinki, Karpiselkä
Ilman lämpötila: 6 °C
Tuulen suunta ja nopeus : 300°, 3 m/s
Venetyyppi: Moottorivene, Bella 550 BR
Mitä opimme?
1 Iän tullen monet tututkin asiat muuttuvat hankalammiksi.
2 Älä lähde kurkottelemaan potkurissa olevia verkkoja putoamisvaaran vuoksi.
3 Pysäytä moottori heti ajettuasi verkkoon, jotta verkko ei sula potkurin ympärille.
