Peräaallot kiitävät tyyntä järvenselkää pitkin kauniisti kaartuen. Väylä on edessä lähes suora. Jo nyt on selvää, että tulen ehtimään ajoissa, siten kuin suunnittelin, vaikka tiukilla oli. Päivän viimeiset auringonsäteet painuvat punaisena puidenlatvojen taa, kun ajan hiljentämättä kohti edessä siintävää hiekkarantaa.
Tähystän Kelventeen Isohietan nuotiopaikkaa ja löydän sen – etelää kohti näyttäisi olevan kiva kiinnityspuu ja tasaista kangasta. Siihen. Sen kummemmin miettimättä ankkuri veteen, moottori lumpsuttamaan pintaan ja syöttöä lisää. Könyän kuivasäkkien, rinkkojen ja ruokakassien yli keulaan ja tunnen kuinka vene uppoaa hiekkaan, mutta vasta niin lähellä rantaa, että pääsen loikkaamaan jalkojani kastelematta maalle.
Lue koko artikkeli
TILAA KIPPARI-LEHTI
