Kuinka kallis harrastus veneily on, riippuu ensisijassa siitä, millaisen veneen hankkii. Silmäys kotisatamiin kertoo, että Suomessa harrastus painottuu vahvasti jokamiesluokkaan. Ylivoimaiselta valtaosalta veneiden keskihintojen voi arvioida liikkuvan muutamasta tonnista muutaman kymppitonniin.
Toinen hintatekijä ovat käyttökulut, moottoriveneissä nimenomaan polttoaine. Kolmas, ja vähiten veneilijästä itsestään riippuva kuluerä ovat veneen paikkamaksut. Perinteisesti edullisimpia ovat olleet kunnalliset laituri- ja talvisäilytyspaikat. Kerhojen hinnat ovat olleet korkeampia, ja rahalle on saanut vastineeksi yhteisöllisyyttä, saarikohteiden käyttöoikeuksia sekä katsastuksia ja muuta opastusta.
Sama linja on ollut talvisäilytyksessä. Sillä saralla on yhä enemmän myös yksityisiä kaupallisia toimijoita. Latomalla rahaa tiskiin pääsee jopa tilanteeseen, jossa telakkayritys hakee veneen syksyllä suoraan laiturista ja palauttaa sen sinne keväällä huollettuna ja käyttövalmiina.
Laituripaikan valinnassa yleensä tärkein peruste on helppo pääsy kotoa veneelle. Tämä toteutuu hyvin tai tyydyttävästi koko maassa kunnallisten venesatamien osalta. Kaikissa tavoittamissamme kaupungeissa laituripaikan saa käytännössä heti. Yksittäisiin satamiin voi joutua jonottamaan yhden tai kahdenkin kauden yli, mutta ilman paikkaa ei jää missään.
Vaikeammaksi tilanne muuttuu talvisäilytyksen kohdalla. Juuri nyt tilanne on kriittisin Helsingissä, kuten kerroimme Kipparin edellisessä numerossa 7/2026. Sama uhka kohdistuu silti vanhoihin telakka-alueisiin kaikkialla, missä kaupungit kasvavat ja tiivistyvät. Rantoja halutaan paremmin tuottaviksi rakennusmaiksi.
Konstikasta laskutusta
Päätimme selvittää, millaisia hintaeroja eri kunnissa muodostuu veneiden säilytyksestä vuoden ympäri. Eroja löytyikin, mutta ei niin selkeitä kuin odotimme. Hinnoitteluperusteet osoittautuivat niin kirjaviksi, että on mahdotonta tehdä yksiselitteistä vertailua. Oheista taulukkoa on siis luettava suuntaa antavana. Tarkat tiedot omalle veneelle saa vasta, kun määrittelee myös haluamansa lisäpalvelut.
Laituripaikkojen yleisin hintaperuste on aisapaikkojen leveys, ei siis veneen. Osa kunnista vaatii, että veneen tulee olla vähintään 20 cm kapeampi kuin paikan. Laitureiden lisäksi monessa satamassa on tarjolla edullisempia poijupaikkoja, joiden käyttö vaatii apujollaa. Esimerkiksi Espoon Suomenojalla saa säilyttää veneitä myös kesällä maissa maksullisessa traileriparkissa.
Helsingissä ja Turussa saman kokoinen laituripaikka maksaa eri summan riippuen siitä, kuinka lähellä keskustaa satama sijaitsee. Turussa ja Lahdessa hintaan vaikuttaa sataman varustelutaso. Kalliimmissa on sähköt ja lukittavat portit, edullisimmissa pelkkä kiinnittymisoikeus avoimeen laituriin.
Osassa kotisatamista sähkön käyttö ja makeavesi sisältyvät maksuun, joissakin molemmat tai toinen veloitetaan erikseen. Näissä anteliaimpia ovat sisävesikaupunkien venesatamat, luonnollisesti sijaitessaan valmiiksi makeavesialueella.
Vielä sekavampi viidakko muodostuu talvisäilytyksen hinnoista. Lähtökohtana ovat yleensä neliöhinnat, mutta veneen pituuden ja leveyden kertolasku ei riitä kuin alkuun. Tarkemmin hinnat määräytyvät kaupungista ja jopa yksittäisestä säilytysalueesta riippuen.
Pienimmillään veneen ulkomitat riittävät maksuperusteeksi, mutta silloinkin saattaa joutua mukaan laskemaan myös perämoottorin ja muut rekisteriotteen mittojen ulkopuolelle kurkottavat ulokkeet. Valmiita ruutuja, joko suoraan säilytysalueen maanpintaan maalattuina tai laskennallisina, tarjoavat muun muassa Espoo ja Lappeenranta. Jos veneen tai pukin mitat ylittävät rajoja senttiäkään, veloitus pompsahtaa suoraan seuraavaan maksuluokkaan ilman välivaiheita.
Jyväskylässä ja Kuopiossa noudatetaan samaa tapaa, kuin yksityisillä telakoilla lähes poikkeuksetta. Veneen mittojen päälle lasketaan tietty vara suojapeitteiden telineitä, ympärikulkua ja huoltotöitä varten.
Myös se vaikuttaa, minkä verran kullakin alueella on sallittua ja mahdollista kunnostaa ja huoltaa venettä. Sähkö ja veden saatavuus on varmistettava alue kerrallaan, samoin se, miten ympäristölle ongelmallisten jätteiden keräily on järjestetty. Asfaltoidut ja erotusviemäreillä varustellut uudet alueet ovat kalliimpia, mutta ne ovat myös lähes poikkeuksetta aidattuja ja lukittuja, joissakin tapauksissa jopa valvottuja.
Vaatiiko veneily autoa?
Oleellinen kulu tulee veneen siirroista telakan ja veden välillä. Tämä on ollut kiistelyn ytimessä, kun Espoossa on keskitetty telakointia pois rannoilta ja Ämmässuolle. Sama toistuu nyt Helsingissä, mutta maayhteyden ohella tulossa on pitkiä siirtymiä vesitse, jopa Porvooseen saakka. Suurelle osalle venekantaa se ei ole helppo eikä vaaraton siirtymä varhaiskevään ja loppusyksyn arvaamattomissa ja kylmissä keleissä.
Teoriassa ongelma on pieni, jos vene on kokoluokkaa, jossa sitä voi liikutella henkilöauton vetämällä trailerilla. Käytännössä niiden hankkiminen on kuitenkin järjetön panostus muuten autottomalle veneilijälle.
Suuremman veneen telakointiin tarvitaan nosturiautoa. Kulut lähtevät jyrkkään nousuun heti, jos vene pitää viedä kauemmaksi kuin laituriin välittömästi liittyvälle säilytysalueelle. Silloin vaaditaan maantiekuljetuksen mukaiset kiinnitykset lavalle ja siirtoaika kasvaa minuuteista helposti tunteihin.
Molemmissa tapauksissa veneen tyhjennykset ja lastaukset sekä syksyn ja kevään huoltotyöt vaativat yhteyden järjestämistä kotoa säilytysalueelle useita kertoja telakointikaudella. Jälleen ongelma on suurin sille, joka muuten elää julkisen liikenteen varassa, mutta kenenkään etu tai säästö ei ole myöskään turhaan kasvava autoliikenne.
Pakoon paikkapulaa
Pakon edessä helsinkiläiset veneilijät joutuvat etsimään dramaattisia ratkaisuja. Espoossa on huomattu, että ulkopaikkakuntalaisista hakijoista juuri helsinkiläisten osuus on kasvussa.
Venepaikka Saaristomeren tuntumassa on vain parin tunnin ajomatkan päässä. Viikonloppuna pääsee vesille, jonne muuten pitää varata viikon loma ja säästö polttoaineessa on huomattava.
Ajatusta voi jatkaa muihin vesistöihin. Tampereelta aukeavat pitkät reitit pohjoiseen ja etelään, Päijänteen Lahti ja Vääksy ovat vielä lähempänä. Lappeenrannasta pääsee veneellä aina Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti.
Rahallisella säästöllä muuttoa ei voi perustella. Sekin on harmi, että kotirannan iltareissut jäävät pois. Viikonloppuihin ja lomailuun venepaikkapakolaisuus sen sijaan toisi uusia ulottuvuuksia.
Lukijoiden vastauksia
Onko tulevan talven telakointipaikkaasi tulossa muutoksia ja jos on, niin minkälaisia?
”Ei, pidän samalla telakkayhtiöllä kuin edellisenä talvena.”
”Puufiskari päätyy kylmään halliin kuten ennenkin, suolaisesta hinnasta huolimatta.”
”Kilpailutan vanhan ja nykyisen välillä. Todennäköisesti en vaihda.”
”Kaavoitettu asuntotuotantoon merellisessä Helsingissä. Veneet pitäisi hävittää talveksi ja tuoda kesäksi laitureihin, jotta niitä voidaan ihastella. Kaupallisiin talvisäilytyspalveluihin ei Helsingissä ole rahkeita kuin 15–20 prosentilla veneiden omistajista.”
”Suomenojan muuttaminen rakennuksille on aivan älytön juttu. Kyllä Suomessa maata riittää.”
”Pari vuotta sitten talvisäilytyspaikan vuokra nousi 40 prosenttia.”
”Ei ole. Olen saamaani palveluun erittäin tyytyväinen.”
”Verkkosaaren telakka poistuu käytöstä ensi syksynä.”
”Ei muutoksia tiedossa, mutta hinta todennäköisesti nousee inflaation mukaisesti.”
Liity Kipparin lukijapaneeliin. Mielipiteesi kiinnostaa meitä. Vastaa kyselyihin ja kerro kommenttejasi.
