Vene-lehden päätoimittaja Ari Inkinen osallistuu kilpailun kolmannelle osuudelle Etelä-Afrikasta Länsi-Australiaan marras-joulukuussa. Päätoimittajan blogi 2.12.09:
Päivän ehdottomasti hauskinta huvia oli ajaa valtavissa myötäaalloissa, jotka 30 solmun tuuli nostatti. Yli 30 tonnia painava vene valitti ja vaikeroi kiihdyttyään yli 20 solmun nopeuteen aallonharjalta kohti edellä menevän aallon pohjukkaa. Henkilökohtainen ennätykseni oli 21,2 solmua, mutta sekin rikottiin. Ei tosin reilusti, mutta muutamalla kymmenyksellä kuitenkin.
Pauhu tuollaista vauhtia kiitävän purjeveneen ympärillä on käsittämättömän kova. Tavanomaisella äänellä käyty puhe ei kuulu kuin aivan vierestä ja jo parin metrin päästä pitää huutaa. Takila valittaa, vene paukkuu ja kohisee ja mekkala on kuin vappujuhlissa. Ja tämä kaikki ulkona.
Sisällä veneessä melu on vielä kovempi. Ei välttämättä jatkuva kohina, mutta kaikenlainen kolina ja paukahtelu, narahtelu, tärinä, kilinä ja kalina. On täysin käsittämätöntä, miten kukaan edes pystyy nukkumaan veneen ollessa kulussa, niin kovaa ääntä se pitää.
Esimerkiksi oma kajuuttani on perässä. Katossa yläpuolellani näen alumiinilevyt ja mutterit, joiden toisella puolella on levanki, levangin vinssi, pari kiinnityslenkkiä ja köysilukkoja. Kun isopurjetta säädetään vähääkään, köyden narahtelu ja vaikerrus kuuluvat kuin korvan juuresta – korvan juuressahan ne ovat, mutta ääni on käsittämättömän kova.
Olen valvonut monena yönä vahtien välillä kuunnellessani veneen mekkalaa. Ihmettelen, miten kippari Eero Lehtinen pystyy ylipäänsä nukkumaan, kun meteli tuo mieleen katepillarin rusikoimassa kantta. Hän ei kuitenkaan edes herää, vaikka takila ja purjeet paukkuvat tahattomien suunnanmuutosten rikkoessa trimmin.
Kaikkeen kai tottuu, sillä en pahemmin enää kärsi unenpuutteesta. Alussa se oli jatkuva ongelma, mutta nyt olen alkanut pysyä hereillä yövahditkin. Siihen tosin taitaa osansa olla vahtipäälliköillä Minke ja Mark. Nuokkuvan pään he nostattavat ilmoittamalla, että kannella ei nukuta.
Myös ihmiset luovat osansa tähän äänimaisemaan. Vaikka käsittämättömästä onnenpotkusta veneeseen ei ole sattunut todella pahaa kuorsaajaa, ihmiset pitävät melkoisesti ääntä nukkuessaan. Niin tässäkin veneessä. Erilasite tuhinat ja tohinat ovat osa veneen ääntä oleellisesti, tosin kaiken muun melun keskellä niitä ei aina tahdo kuulla.
Tuloksissa Team Finland oli parantanut taas asemiaan ja nykyisellä vauhdilla kuka ties, vaikka jälleen maalin jälkeen keulaan nostettaisiin keltainen viiri. Kippari Lehtisen varovaisen rohkea taktiikka on ollut menestyksekäs. Vaikka joitakin mutkia koto-Suomessa ehkä ihmetellään, niille kaikille on ollut selityksensä. Milloin virta on vaikuttanut ratkaisuihin, milloin säätä ennustavat GRIP-tiedostot ovat olleet selkeä kehote kääntää suuntaa. Niitä on toisinaan noudatettu, toisinaan ei.
Joten ei mitään poikkeuksellista Team Finlandilla. Vene menee kuin juna ja miehistö potkii vauhtia.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
