Vene-lehden päätoimittaja Ari Inkinen osallistuu kilpailun kolmannelle osuudelle Etelä-Afrikasta Länsi-Australiaan marras-joulukuussa. Päätoimittajan blogi 30.11.09:
Majesteetillinen albatrossi. Albatrossi, joka lepäämättä liitää. Kauneimmillaan – ja uljaimmillaan – tuo kuolleiden merimiesten sielujen lintu epäilemättä on liitäessään ylväästi aallonharjojen yllä. Moista levollisuutta ei tässä meressä näe juuri muuten.
Mutta on linnulla huvittavakin puolensa. Se ilmenee, kun pitkästä liitelystä aallolla levättyään se alkaa räpiköidä takaisin ilmaan.
Silloin se on vielä hauskempi kuin joutsen. Matkaa tarvitaan paljon ja vastatuulen on satuttava kohdalleen.
Muutenkin valtameri sykkii elämää. Lintuja on uskomattoman paljon täällä satojen kilometrien päässä lähimmistä saarista ja tuhansien kilometrien päässä suurista mantereista. Mikä ne saa liikkumaan täällä vetten yllä?
Eläimen suurin intohimo on tietysti ruoka ja lisääntyminen, ja ruokaa täällä löytyy. Mekin olemme jo kertaalleen saaneet osamme kalasta, kun eräänä yönä kannelle tulvineen veden mukana tuli silliltä haiseva, noin 30 sentin kala, jota kukaan ei kuitenkaan tunnistanut. Ei tosin tullut kellekään mieleen sitä alkaa ruoaksi laittaa.
Paljon dramaattisempi oli seuraava kohtaaminen vedessä uiskentelevan kanssa. Marraskuun viimeisen päivän iltana noin 21 veneen aikaa (jolla ei ole mitään tekemistä UCT:n tai minkään muunkaan virallisen ajan kanssa) kohtasimme valaan. Kukaan ei tiedä, minkä merkkinen valas, mutta sen isku peräsimeen tuntui ratissa olleesta Becsista kuin moukariniskulta. Ensimmäiseksi hän pelästyi ohjausvaijerin katkenneen tai jotain muuta vastaavaa tapahtuneen, mutta kun hän muiden kannella olleiden kanssa näki veneen takana nousevan, veneen levyisen pyrstön, kaikki tajusivat mistä oli kysymys. Olimme törmänneet valaaseen.
Spinaakkeri alas, vene seis ja kaikki alkoivat arvailla, mitä mahtoi olla rikki. Ei kuitenkaan mitään, sen osoittivat seuraavat tunnit, sillä ohjaus toimi moitteettomasti ja mitään ylimääräistä ei tuntunut.
Joten jos jossain Etelä-Intianmerellä nyt tavataan sininen valas, niin värinsä se on saanut Team Finlandin myrkkymaalista.
Yö sujuikin helposti, sillä keli oli mitä mainioin. Miten jatko nyt, kun matkaa pisteportille tätä kirjoitettaessa on vielä jonkin verran, mutta sijoitus on neljäs? Pisteitä saavat kolme ensimmäistä. Sisua on kuitenkin vaikka muille jakaa.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Vene-lehdessä.
