Kenelle: Kohtuuteholla kulkeva mökkivene-ehdokas heille, jotka etsivät alle 20 000 euron pakettia ja liikkuvat useimmin yhden tai kahden hengen kuormalla. Varusteltavissa myös heittokalastukseen.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sanonta pätee kontiolahtelaisen AMT:n tuote-evoluutioon, jossa toimivaksi todettuja ideoita siirretään tahdikkaasti mallista toiseen, edullisimpia ehdokkaita unohtamatta.
Kauden uutuusmallin 150 R:n tunnistaa pari vuotta sitten esitellyn 165 R:n (Kippari 5/2024) pikkusisareksi. Molemmat ovat peräpenkiltä ohjattavia sivupulpettiveneitä, jotka erottuvat tiloillaan alle viisimetristen luokassa. Uutuuden valttina on ykkösellä alkava pakettihinta 50-hevosvoimaisen vakiomoottorin kanssa.
Vaikka AMT-perheen pienokainen eroaa edeltäjästään niin rungoltaan kuin kanneltaan, mallinumero on pidetty entisellään. Ehkä siksi, ettei niin sanottuihin päämittoihin ole tullut suuria muutoksia: pituus on kasvanut vain viisi senttiä ja paino kolmekymmentä kiloa. Leveys on sentilleen sama.
Mutta päämitat eivät kerro kaikkea. Isommista malleista tuttu suoralinjaisempi muotoilu on tuonut runkoon enemmän volyymiä. Leveämpi vesilinjakin on merkittävä muutos ajokäytöstä ajatellen.
AMT 150 R on edeltäjäänsä runsaammin kalustettu, ja tukevia kaiteitakin on enemmän kaikkien istumapaikkojen ja kulkuväylien lähellä. Valmistajan tavaramerkkinä erottuu harmaa turkki, josta lika eri erotu yhtä pistävästi kuin valkoisista pinnoista.
Sopivasti senttejä
Kuten AMT:n veneissä on tottunut, 150 R:n yleisilme on siistin siloinen ja värimaailma ajattoman neutraali. Työn jälki kestää katseen luukkujen sisäpuolellakin.
Keulan turkkitilaa ei voi kutsua suureksi, kun kiinteinä kalusteina on L-mallinen keulapenkki ja leveä istuinlokero pulpetin edessä. Tuskinpa 4,5-metriseltä pulpettiveneeltä odotetaankaan kuormajuhdan neliöitä. Moni mökkiläisen matkatavaroista mahtuisi kolmeen kookkaimpaan säilytystilaan. Pitkille tavaroille on vielä kuomukotelo siinä tapauksessa, ettei veneeseen ole valinnut lisähintaista peräkuomua.
Päälokeroiden kiinteät, sarjoitetut Abloy-lukot ovat tässä luokassa luksusta. Kivana bonuksena kannet saa nostettua simppelisti nupista vetämällä – melkoinen mukavuusero verrattuna vanhanaikaisiin luukunsalpoihin.
Kulkuväylä keulasta perään oli koeajopäivinä ahkerassa käytössä. Ahtauden tunnetta ei tullut kahden hengen käytössä missään tilanteessa. Sentit on jaettu onnistuneesti. Sekä tilojen että vakavuuden puolesta 150 R:ää voi ajatella vavanheiluttajankin veneenä. Ei niinkään varsinaisten erikoismallien vaihtoehtona, vaan pätevänä kalakaverina mökkiveneiden luokassa. Ripauksen pro-tunnelmaa saa lisävarusteisiin kuuluvalla heittotasolla, joka asettuu näppärästi keulapenkin ja laidan väliin.
Polttoainesäiliön kaukalo on AMT:n uusi idea, joka säästää tilaa muille varusteille ja tarvittaessa varasäiliöille. Suosituksen mukaisesti veneen ulkopuolella tankattua säiliötä oli kuitenkin hankala saada takaisin poteroonsa.
Peräpenkin kansi on varustettu kaasujousella, joka helpottaa suuren säilytystilan käyttöä. Tankkikaukalon ansiosta sinne mahtuvat veneen pehmusteet.
Painoa keskelle
Sivupulpetilla varustettuja veneitä ohjataan perinteisesti laidan vierestä, niin myös vanhaa ”sataviiskymppiä”. Nyt AMT on kuitenkin halunnut kuljettajasta kunkun ja siirtänyt ohjauspisteen keskelle.
Ratkaisulla on tavoiteltu ennen muuta tasapainoista kulkuasentoa yksin ajettaessa. Ihan fiksu idea veneluokkaan, jolla tavataan liikkua usein ilman seuraa. Mahdollinen apukuski istuu sitten reunapaikalla entistä leveämmän pulpetin suojassa.
Parhaan balanssin saavuttamiseksi myös akku ja polttoainesäiliö – painavimmat vakiokyytiläiset – on sijoitettu keskelle. Ne ovat vieläpä fiksusti erillään toisistaan, kun akku asustaa pulpetin etupenkin alla ja 25-litrainen irtosäiliö peräpenkin uumenissa.
Aina vahvasti säilytystiloihin panostanut AMT on keksinyt säiliölle uuden paikankin. Pilssitasolle peräpenkin pohjaan on tehty kaukalo, jossa säiliö pysyy paikallaan epäilemättä kovankin kelin rytkytyksessä. Samalla tankkipotero vapauttaa huomattavan lisätilan muille varusteille.
Kuljettaja ja mahdollinen apukuski voivat olla tyytyväisiä yhteisen konttorinsa antiin, tosin monitoiminäytön joutuu hankkimaan lisävarusteena.
Balanssi kunnossa
Kun uuden 150 R:n hyveiksi on haluttu sekä laajemmat peräkannet että mainittu kuomukotelo, ohjauspiste on siirtynyt vanhaan malliin verraten tuntuvat parikymmentä senttiä edemmäs.
Paitsi nämä muutokset, myös muistot 165 R -mallista loivat odotuksia pienestä liukukynnyksestä. Eikä ratin takana tarvinnut pettyä, niin vaivattomasti päästiin vauhtiin sekä yhden että kahden hengen peräkuormalla. Oma roolinsa on epäilemättä pohjan tuplapalteilla, jotka nekin ovat periytyneet AMT:n aiemmista malleista.
Yksi suunnittelun lähtökohdista, suora kulkuasento yksin ajettaessa, kävi käytännössä toteen varauksitta. Ehkä jo tämä on uutta mukavuutta perinteisiin sivupulpettiveneisiin tottuneelle.
Hyvää tasapainoa kiiteltiin kahdenkin hengen kuormalla, ainakaan 85-kiloinen vieruskaveri ei painanut venettä vinoon. Keli toki vaikuttaa asiaan, nyt ajettiin alta puolimetrisessä aallokossa.
Kulun pehmeydestä AMT ansaitsi hyvät ”luokkapisteet” – meriominaisuuksia pitää aina arvioida suhteessa veneen kokoon ja painoon. Mukavin kulkuasento eri aallonsuuntiin löytyi helposti moottoritrimmillä, johon vene reagoi selkeästi.
Runkoäänet eivät pahemmin matkantekoa häirinneet, vaikka kumahtelua toki kuoppaisella kelillä kuului.
Epämukava ajoasento sen sijaan häiritsi. 178- ja 180-senttiset testaajat totesivat ykskantaan, että peräpenkki saisi olla jokusen sentin korkeampi ja lähempänä konsolia. Selkänojan tuesta ei juuri päässyt nauttimaan. Mitoitukset palvelevat paremmin seisten ajamista – kannattaa kokeilla, jos istuminen käy rasittavaksi.
Ohjaamon mitoitukset eivät tyydyttäneet 180-senttistä kuskia. Ratti ja kaukosäätölaite jäävät liian etäälle, jos haluaa tukea selkänojasta. Seisten ajossa ergonomia toimi paremmin.
Keulan rantautumisvalo kerännee kiitosta niiltä, jotka liikkuvat vesillä pimeinäkin aikoina.
Yhden koneen taktiikka
Kotimaisten merkkien konepolitiikassa on havaittavissa selkeä suuntaus. Etenkin pienemmän pään avoveneitä tarjotaan pakettina vain yhdellä moottorivaihtoehdolla.
AMT:ssä se on maksimitehoa edustava Yamaha F50, jonka pätevyydestä ei jäänyt yhden ja kahden hengen kokeiluissa epäselvyyttä.
Huippunopeus oli kaksistaan ajettaessa vajaat 28 solmua. Kovempaa kyytiä ei kaivattu, veneen luonne ja ajoergonomia kutsuvat enemmän leppoisaan menoon kuin äärirajoilla leikkimiseen.
Valmistajan mittausten perusteella taloudellinen nopeusalue on laaja. 14–24 solmun vauhdeissa pitäisi päästä karkeasti puolen litran kulutukseen meripeninkulmaa kohden. Paljon pihimpää pakettia tuskin samasta kokoluokasta löytää.
Kaikkiaan uudessa 150 R:ssä on niin monta vahvuutta, että se nousee heittäen edeltäjänsä ohi luokkansa kärkiehdokkaiden joukkoon. Hintakaan ei tunnu kilpailijoihin verraten pahalta, esimerkiksi Yamarin 46 SC on samaisella moottorilla lähes 2 500 euroa kalliimpi.
Potkuri pitää hyvin kaarteissa. Tiukimmissa kurveissa kuljettaja saa jo kamppailla sivuttaisvoimia vastaan tasaisella penkillään, eikä vähiten kuoppaisella kelillä. Leveä pleksituulilasi torjuu ilkeimmän viiman, parhaasta suojasta nauttii mahdollinen kyytiläinen kuskin vieressä.
AMT 150 R
Pituus 4,55 m, leveys 1,95 m, paino ilman moottoria n. 390 kg
Valmistusmateriaali: Lujitemuovi
Henkilömäärä: 5
Tehosuositus: max. 50 hv
CE-luokka: C
Koeajomoottori: Yamaha F50 HETL
Valmistaja: AMT-Veneet Oy
Valmistuspaikka: Kontiolahti
Lisätiedot: AMT-Veneet
Hinta: 17 490 € vakiovarustein koeajomoottorin kanssa
Vakiovarusteet: mm. kaiteet, keulavalo, peräpenkin istuintyyny ja selkänoja, Abloy-lukot säilytystiloissa, automaattinen pilssipumppu, 12 V-pistoke.
Lisävarusteet: mm. kölirauta, peräkuomu, saranoitu kalastustaso keulaan, apumoottoriteline, etupenkkien istuintyynyt, pulpetin suojahuppu.
