Taivaanpallo
Myönnetään. Eihän vuoden 2018 Finlandia-palkinnon naarannut Olli Jalosen Taivaanpallo mikään varsinainen meriromaani ole. Ei siinä mielessä, että kirjassa liikuttaisiin koko ajan vetten päällä – viidesosassa korkeintaan. Mutta tuossa viidenneksessä ollaankin sitten kiehtovasti korkealla ja kiipelissä: jäniksenä purjelaivan lokkien paskomassa märssykorissa, josta ei päätään voi ylös nostaa. Sinne, Atlantin armottomiin säihin, päätyy 1600-luvun lopulla Kuolleenpuun–Agnus, välkky mutta taustaltaan vähäinen poika St. Helenan saarelta.
