Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Kivi ja alumiini ovat huono yhdistelmä – Näin alumiiniveneen vuotokohta korjattiin

Hitsaussaumastaan kiveen revennyt kalavene lähes upposi järveen. Näin se korjattiin.

19.02.2021

Tekstijuha virtanen tekninen avustus johan backman ja jani kotilainen

Kymmeniä veneilyvuosia ehti kulua, ennen kuin upotin veneeni. Upottaminen on tosin lievää liioittelua. Enkä sitä paitsi ollut sen tapahtuessa itse edes paikalla.

Mutta harmittihan se. Kausi loppui kesken ja syksyn viimeinen kalareissu tekemättä.

Veneen piti olla, kerrankin, oikein hyvässä suojassa ja turvassa sateelta ja tuulilta. Se oli siististi jätetty laituriin ja oikeaan venetalaaseen. Veneessä ei ole sadevesityhjennystä, mutta katon alla sen piti olla varmasti suojassa.

Keula käännettiin vielä kohti talaan oviaukkoa, joten ohi ajavien veneiden peräaaltojen tai tuulen nostaman aallokon ei uskottu heittävän vettä perälaudan yli veneeseen. Siinä ei ole moottorikaivoa, josta yli loiskunut vesi valuisi takaisin järveen tai mereen. Vesi päätyy suoraan veneen pohjalle.

Päällisin puolin kaikki oli siis kunnossa, mutta yllätyssektori löytyi veden alta. Vai olisiko tässä tapauksessa sanottava rosvosektori?

Ajamatta kivelle

Näköjään karille voi ajaa monella tavalla. Jopa venettä ajamatta.

Kiveenhän se karahti, ajamatta ja ajelehtimatta, neljällä köydellä molemmin puolin oleviin laitureihin sidottuna. Päijänteen vesi oli pudonnut veneen alta. Veneen kiinnittämisen jälkeen järven pinta oli laskenut nopeasti puoli metriä.

Köydet oli jätetty sen verran löysälle, että veneellä oli pieni liikkumisvara. Nyt ne olivat lähes yhtä kireinä kuin viulunkielet. Soittoäänestä tosin oli paha sanoa mitään, kun kaikukoppa oli puolillaan vettä.

Köydet estivät veneen vaipumisen syvemmälle. Tosin moottorin evä oli jo pohjassa, joten ei vene olisi syvemmälle vajonnut.

Sähköjen kanssa ei onneksi tullut ongelmia, sillä akunnavat olivat pinnan yläpuolella eikä moottorikaan ollut vajonnut veden alle. Moottori käynnistyi ja vedestä lähes tyhjennetyn veneen pystyi ajamaan läheiselle rampille.

Vasta rannalla selvisi uppoamisen syy.

Vuotokohta paljastui vasta, kun vene oli nostettu trailerille. Normaalin tyhjennysaukon lisäksi vettä tuli ulos hajonneesta hitsaussaumasta.

Kivi ylettyi veneeseen

Venetalas, siis venevaja, oli rakennettu veden päälle, järvessä olevien isojen kivien ja niiden väliin perustukseksi ladottujen irtokivien varaan. Talaassa oli paikka kahdelle veneelle. Toisessa ”pilttuussa” oli vanha keskimoottorifiskari ja toiseen köytettiin kalaveneeni.

Joskus jäät ovat saaneet kivet liikkumaan ja yksi kivistä oli valunut perustuksesta osittain sivuun, ja tietysti veneen alle.

Hammasta kivessä oli sen verran, että aallokon liikutellessa venettä, oli kivi päässyt nakertamaan alumiinia. Pohjan ja peräpeilin liitoskohdan hitsaussaumasta kivi oli saanut otteen ja sauma oli revennyt – vain tuuman verran, mutta siitä vesi pääsi vapaasti veneeseen.

Jos veneessä olisi ollut automaattinen pilssipumppu, olisi vesi seilannut aikansa veneeseen ja veneestä pois, kunnes akku olisi tyhjentynyt ja pumppu sammunut.

Johan Backman aloitti korjauksen hiomalla ensin alumiinista maalit pois.

Perän korjaaminen edessä

Jos se olisi ollut puuvene tai lujitemuovivene, olisi vene korjattu tai paikattu paikan päällä jo samana iltana. Siihen olisi omatkin taidot ja työvälineet riittäneet.

Mutta kun se oli sellainen kestäväksi kuvaillusta alumiinista valmistettu.

Sellaisen korjaamiseen ei itselläni ole taitoa, eikä siten kokemustakaan.

Onneksi tilanne ei ollut niin dramaattinen kuin voisi kuvitella. Vaurion löydyttyä tuli päällimmäisenä mieleen toteamus: ”Tästä selvitään, mutta kuka saadaan alumiinia hitsaamaan.”

Apu löytyi venemessuilta. Veneen maahantuojaa tietysti kiinnosti mitä oli tapahtunut ja sattumalta kolmantena pyörähti paikalle tuttu nuori mies. Kuultuaan ongelman, hän kertoi osaavansa alumiinin hitsaamisen ja oli valmis auttamaan.

Asia oli nopeasti sovittu, kun maahantuoja lupasi järjestää tilaa korjauksen ajaksi.

Sileä pinta on puhdas ja odottaa seuraavaa työvaihetta.

Korjattavaa aluetta lämmitettiin sen verran, että peräpeilin revennyt kohta voitiin naputella varovaisesti vasaralla ”kiinni”.

Älä rupea, jos et osaa

Oheisista kuvista ja kuvateksteistä selvinnee, ainakin pääpiirteissään, miten tämän alumiiniveneen korjaaminen tapahtui. Kyseinen vaurio oli pieni ja korjaajan mielestä helppo kohde. Aikaa työhön kului vajaa tunti.

Isompien, esimerkiksi pohjalevyihin tulleiden repeämien korjaamisessa saattaa vierähtää pitempikin tovi, varsinkin jos korjauksen tekeminen edellyttää veneen sisärakenteiden purkamista.

Olemme Kipparissa usein kertoneet miten käsistään kätevä, jonkinlaiset työkalut omistava veneilijä voi tehdä itse korjauksia veneeseensä tai sen moottoriin. Tämä ei ole tee se itse -juttu.

Haveriveneen alumiinilevyn paksuus on vain 3-4 milliä, joten jos et omista ohuiden levyjen hitsaamiseen tarkoitettua TIG-hitsauslaittetta, etkä osaa sitä käyttää, niin kutsu apuun ammattilainen.

Ei tämä rakettitiedettä ole, mutta parempi teettää se hyvin kuin prötäillä itse vähän sinne päin.

Pinta putsataan ensin asetonilla. Toisessa vaiheessa harjalla putsataan epäpuhtaudet pois. Alumiinia ei sitten hierota millä teräsharjalla tahansa, vaan ruostumattomalla teräsharjalla.

Työasento veneen alla ei ollut mukava, mutta TIG rätisi ja repeämä alkoi sulkeutua.

Valmis korjaussauma ei hävennyt alkuperäistä, oli kenties jopa parempi ja tarkemmin tehty.

Mitä opimme, jos opimme?

Tarinamme opetus, jos sellaista nyt on etsittävä, lienee se, että Murphyn lait pätevät. Vaikka olisi kuinka varovainen ja yrittäisi välttää riskejä, voi kaikkea silti sattua. Varokaa siis kiviä!

Peräpeilin ja pohjan yhtymäkohdassa toisenlainen rakenne ei ehkä olisi saanut aikaan tällaista vauriota. Nyt ulkoneva hitsaussauma tarjosi kivelle mahdollisuuden repäistä sauman auki.

Millin tai pari pohjalevystään paksumpi alumiinivene olisi myös ehkä kestänyt paremmin, mutta siihenkin olisi varmasti jäänyt jäljet. Nyt ainakin tiedän, mitä pitää tämän veneen kanssa varoa.

Hätäpaikkauksenkin olisi toki voinut heti tehdä, kun vene saatiin ylös trailerilla. Sisäkautta korjaus ei olisi onnistunut, sillä tässäkin veneessä on lujitemuovinen sisäpohja. Sen olisi joutunut rikkomaan päästäkseen repeämää tilkitsemään.

Ulkopuolelta repeämän mutkan olisi voinut lyödä ”kiinni” ja viimeistellä jollain paikkausmassalla, joita nykyään on saatavilla. Ehkä sellainen purkki tulee hankittua jatkossa varoiksi mukaan veneeseen.

Pikapaikkaus olisi ehkä kestänyt sen syksyn viimeisen kalareissun ajan, mutta olisiko kalastukseen osannut keskittyä, tietäessään koko ajan peräpeilin vuotokohdasta?

Se tuli opittua, että ihan kaikkeen ei hyvälläkään mielikuvituksella varustettu osaa varautua. Luotoja ja rantakivikkoja kalan perässä koluavan olisi ehkä hyvä osata tuo hitsaamisen jalo taitokin.

Huolellinen korjaaja halusi vielä vahvistaa pohjan kolhiutuneita pintoja vetämällä täytettä pahimpiin kivirotan nakertamiin koloihin.

 

 

Lue myös nämä

X