Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Klassikko: Finmar – Optimistijollasta presidentin edustusveneeseen

Finmarin maine luotiin kilpaveneiden turisti­luokassa. Sen avulla turkulainen venevalmistaja Tauno Wiljanen myi sujuvasti veneitään niin kuninkaallisille kuin tavallisille ihmisille.

18.07.2020

Tekstijuha virtanen

Kipparin numerossa 4/2007 vertailtiin vanhoja retkiveneitä.

Joukossa oli mukana tietenkin myös Finmar Captain HT vuosimallia 1976. Ilman turkulaisvenettä ei tuollaista vertailua olisi voinut kuvitellakaan tehtäväksi.

Jutun kirjoittaja oli toimittaja Karel Kakko ja lainaan tähän hänen tekstiään kuvaamaan Finmarin veneitä.

”Finmar kuului aikoinaan niihin suomalaisveistämöihin joiden veneitä merten miehet suosivat. Monia malleja voisi hyvin kuvitella tuotantoon vielä tänäkin päivänä. Toistaiseksi arvostetun merkin valmistusta ei ole herätetty henkiin, suunnitelmia tästä on kyllä ollut.”

Yksinkertaista toimivuutta

Ruotsalainen venesuunnittelija Halvor Rosenbaum oli monien Finmarien taustalla. Hän loi yksinkertaisia, toimivia ja merikelpoisia veneitä. Niistä kiinnostuivat viranomaisetkin. Tosin juuri Captain-malli ei ajohytin takaosan avoimuuden takia heille kelvannut, mutta se löysi käyttäjänsä tavallisista retkiveneilijöistä, joille veneen tilaratkaisut sopivat paremmin.

Finmar Captain HT

Captainin sai myöhemmin 70-luvulla myös avo-ohjaamolla.

Captainin muista vastaavista veneistä poikkeavin piirre oli avotila, jossa istutaan korkean moottorikopan päällä kahdella alas taitettavalla penkillä. Niiden eteen voi nostaa pöydät.

Tultaessa avotilasta ohjaamoon, on lattiassa pudotus. Sillä saatiin katteen alle lähes parin metrin seisomakorkeus.

Ovilla erotettu keulakajuutta on testiveneistä tunnelmallisin, kiitos kuuluu puusisustukselle ja harkituille yksityiskohdille.

Katetun Captainin rinnalle esiteltiin vuonna 1979 avoin daycruiser-versio.

Rungoiltaan veneet olivat valkoisia, kansiltaan yleisimmin amiraalinsinisiä tai sinapinkeltaisia, joskus näkee myös vaaleanvihreitä tai -sinisiä kansia.

Captain tuli markkinoille vuonna 1972.

Kisamenestys vauhditti

Finmar menestyi aikanaan moottoriveneiden avomerikilpailuissa. 1960-luvun loppupuoliskolla Finmar Daycruiserilla niitettiin mainetta ja kunniaa kotimaisten venekisojen lisäksi myös muissa Pohjoismaissa.

Finmar Daycruiser tarjosi kaksi makuupaikkaa ja pehmeän kyydin 20-asteisen V-pohjansa ansiosta.

Ykkösenä luokassaan Finmarilla tehtiin tulosta muun muassa Vuoden 1966 Finn-Gulf Racessa, samoin Oslovuonolla ja otettiin Pohjoismaiden mestaruus Ruotsissa Roslagsloppetissa vuotta myöhemmin. Finmar oli myös silloin kisan kaikkien aikojen nopein vene yli 50 solmun keskinopeudellaan.

PM-kulta tuli merkille myös seuraavana vuonna ja myös Ruotsin mestaruus ajettiin Finmarilla, lukuisten muiden ykkössijoitusten lisäksi.

Ei ihme, että Finmar kiinnosti veneilijöitä myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Captaininkin runko oli jo 70-luvulla urheilullinen. Vene soveltuu nopeaan ajoon, mutta terävissä aalloissa runko tuntuu nykyaikaisiin nopeisiin veneisiin verrattuna yllättävän kovalta. Rakenteellisesti Finmar oli, ja on edelleenkin, lujaa tekoa, joten kaasun hölläämiseen ei ollut jokaisen aallon kohdalla tarvetta.

Veneen tilat riittivät hyvin perhekäyttöön…

… vaikka moottorikoppa verotti istumatilaa veneen perässä.

Idearikas yrittäjä

Finmar-Pemar oli turkulaisen Tauno Wiljasen perustama veneveistämö, joka toimi 1950-luvun lopusta 1980-luvun alkuun.

Viime vuonna edesmennyt, aikanaan Turun venekeisariksikin kutsuttu Wiljanen oli perustanut kaupunkiin Oy Ulkoiluaitta -Friluftsboden AB -nimisen liikkeen vuonna 1952.

Ulkoilu- ja urheiluvälineiden lisäksi liike myi metsästysaseita ja venekauppa tuli myös kuvaan. Yhtiö markkinoi Turun Veneveistämön lujitemuoviveneitä.

Vuonna 1960 Wiljanen perusti sisaryhtiön, joka aloitti oman venetuotannon. Veneiden teko siirtyi myöhemmin Finmar-Pemar Ky Tauno Wiljasen nimiin.

Pemar oli Paimiossa toiminut puuveneveistämö, jonka Tauno Wiljanen osti. Pemarin monista puuveneistä muovautui osa Finmarin lujitemuovivenemallistoa.

Finmar mainosti aina tuotteitaan näyttävästi alan lehdissä.

Puoliliukuva Family

Yksi suosituimmista Finmareista on ollut Pemarin veistämön limisaumaiseen malliin perustunut Family, josta vuosien varrella on tehty useita versioita.

Malli kehittyi 1970-luvulle tultaessa puoliliukuvaksi lujitemuoviseksi peräkajuutalliseksi perheveneeksi. Moni vene lähti veistämöltä myös niin sanottuna puolivalmisteena. Ostajat askartelivat yleensä sisustuksen itse, kuka taidolla, kuka vain tuurilla, lopputuloksesta päätellen.

Parhaimmillaan Wiljasen yhtiöllä oli kolme veistämöä ja 165 työntekijää. Yhtiö ehti valmistaa yli 16000 venettä, joita toimitettiin muun muassa useampiakin kappaleita Suomen presidentille, Ruotsin kuninkaallisille, laivastolle, merivartiostolle, poliisille ja yritysten edustusveneiksi.

Veneistä venetarvikkeisiin

Asiakkaita riitti niin Suomessa kuin eri puolilla maailmaa. Silti Finmar-Pemar Ky myytiin vuonna 1980 ja venetuotannosta luovuttiin. Samana vuonna keskityttiin vain venetarvikkeiden maahantuontiin, tukku- ja vähittäismyyntiin.

Finmar-tarina loppui Tauno Wiljasen omin sanoin ”Turun tautiin”, eli ongelmiin verottajan kanssa.

Oman osansa alamäkeen antoi 1970-luvun energiakriisi, joka vaikutti moottoriveneiden kysyntään. Myynti putosi varsinkin Keski-Euroopan markkinoilla ja ympäristöystävällisten purjeveneiden suosio kasvoi.

Venealan veteraani ja moniottelija Tauno Wiljanen palkittiin vuonna 2006 Vuoden Venekauppias -palkinnolla, jonka myönsi Venealan Keskusliitto Finnboat.

Presidentin Finmar-trio

Finmar-Pemar on valmistanut kolme Suomen tasavallan presidentin käyttöön tullutta Kultaranta-venettä.

Kultaranta IV oli Finmar Admiral, jonka piirsi 1960-luvun lopulla Halvor Rosenbaum, aikansa yksi kuuluisimmista venesuunnittelijoista. Admiral oli julkistusvuonnaan 1969 kotimaiseksi veneeksi iso risteilijä, jollaiseen vain harvoilla yksityisillä oli varaa, ja vain harvoilla veistämöillä oli resursseja sellaisen tekemiseen.

Kultaranta IV oli Neste Oy:n lahjoittama. Sen kohtalona oli tuhoutua vain yhden vuoden käytön jälkeen tulipalossa.

Veneen tankista lähteneen polttoaineletkun liitos oli murtunut ja siitä oli valunut polttoainetta pilssiin. Kaasuuntunut polttoaine räjähti ja tuli tuhosi veneen sekä sen edeltäjän Kultaranta kolmosen.

Vuotta myöhemmin presidentille tuli uusi vene, samanlainen Finmar Admiral, mutta Kultaranta V myytiin melko pian. Monista veneen hyvistä ominaisuuksista huolimatta sen ongelmana pidettiin bensiinimoottoreiden aiheuttamaa palovaaraa ja myös suurta kulutusta – vaikka lahjoittaja olikin taas Neste.

Kultaranta VI oli myös Finmar. Nyt tyydyttiin pienempään Commodore-malliin, joka otettiin käyttöön 1974.

Malli oli otettu tuotantoon jo paria vuotta aiemmin ja esimerkiksi Vene-lehden testissä se oli saanut paljon kiitosta osakseen.

Kipparin numerossa 11/2018 on ollut juttu Finmar Admiralin kuntokartoituksesta.

Lue myös nämä

X