Jutut

Suomen presidenttien Kultaranta-veneet kautta aikain

Presidenttiemme kesäasunnon Kultarannan nimeä kantava kahdeksan veneen sarja on kuskannut 100 vuoden aikana maamme johtajia vieraineen kauniissa saaristossamme.

06.12.2018

TekstiJuha Virtanen

KuvatJuha Virtanen, Peter Bange ja Otavamedian arkisto

Naantalin Kultarannasta tuli presidenttiemme kesäasunto pari vuotta sen jälkeen kun huvilan omistanut liikemies Alfred Kordelin surmattiin marraskuussa 1917. Tapahtuma tunnetaan Mommilan veritekoina tai Mommilan kapinana. Kordelin ehti itse nauttia huvilastaan vain yhden kesän ajan.

Alfred Kordelin oli Suomen rikkaimpia liikemiehiä ja suurin yksityinen maanomistaja. Hänen kuolemansa jälkeen linnamainen Kultaranta puistoineen lahjoitettiin Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle, joka vuokrasi sen valtiolle tasavallan presidentin kesäasunnoksi 1920.

Myöhemmin valtio ja yliopisto tekivät vaihtokaupat ja huvila siirtyi valtiolle. Yliopisto puolestaan sai maa-alueen Turusta.

Huvilalle pääsi ensimmäisinä vuosina pelkästään veneellä. Vasta vuonna 1934 valmistuneen sillan myötä kulku huvilalle helpottui ja kulkeminen muuttui käytännön arkiveneilystä huviveneilyn suuntaan.

Presidenttiemme käytössä on ollut vuosien varrella useita edustusveneitä. Maamme ”ykkösveneet” on yleensä nimetty Kultarannoiksi. Nykyinen edustusvene on jo järjestyksessään numero kahdeksan. Joidenkin mielestä ne eivät välttämättä ole olleet täysin presidentin arvovaltaa vastaavia edustavuudessaan. Isompia jahteja kun on jo vähän jokaisella formulakuskilla tai jääkiekkoilijallakin.

Pursista moottoriveneisiin

Presidentti K. J. Ståhlberg oli ensimmäinen presidenteistämme, joka sai käyttää Kultarantaa kesäasuntonaan. Presidentin lippu vedettiin huvilan salkoon juhannuksena 1920.

Ståhlberg oli innokas purjehtija, mutta myös moottoriveneitä oli huvilan rannassa useampia. Niistä Kultaranta oli käytössä lyhyemmillä retkillä muun muassa Naantalissa käymistä varten.

Purjehtivia presidenttejä meillä on ollut useampia. P. E. Svinhufvud oli merikapteenin poikana tottunut liikkumaan vesillä, vaikka enemmän häntä taisi kiinnostaa metsästys kuin vesillä olo.

Risto Rytistä veneilijänä ei ole tarkempaa tietoa. Ainakaan veneily ei näytellyt merkittävää osaa hänen kesänvietossaan – ja olihan hänellä presidenttinä sodan aikana varmasti veneilyä tärkeämpääkin tekemistä. Ryti käytti muutenkin huvilana Kultarantaa vähän ja viihtyi kesäisin paremmin omalla huvilallaan Porvoon saaristossa.

Mannerheim, eikä liioin Paasikivikään, ollut veneilystä juurikaan innostuneita. Mannerheimin kiinnostus suuntautui enemmän metsästykseen ja mökkielämäänsä helposti pitkästynyt Paasikivi puolestaan viihtyi huvilalla paremmin lehtien ja kirjojen parissa.

Vaihtuvuus kiihtyi

Presidenttien veneet ovat olleet yleensä hyvin pitkäikäisiä. Urho Kekkosen kausilla Kultarannan veneet olivat usein liikkeellä ja ne myös vaihtuivat usein. Vaihtotarvetta tosin aiheutti myös vakava venepalo, josta lisää tuonnempana.

Mauno Koivisto tunnettiin Ståhlbergin tavoin innokkaana purjehtijana. Hänestä jutun loppupuolella lisää.

Myöhemmistä presidenteistämme Martti Ahtisaaren on kerrottu nauttineen veneilystä. Kultaranta VII oli hänen presidenttiaikanaan liikkeellä usein, niin virallisissa edustustehtävissä kuin presidentin perheen huvimatkoilla. Ahtisaaren kaudella vene tuotiin ajoittain myös Helsinkiin.

Presidentti Ahtisaaren reissuilla Kultaranta VII sai useammankin kerran toimia myös meripelastustehtävissä. Presidentin vene hinasi Saaristomerellä milloin mistäkin syystä pulaan joutuneita veneilijöitä turvasatamaan.

Palvelivat pitkään

Ensimmäisestä Kultaranta-veneestä on ollut lievää epätietoisuutta ja ilmeisesti kaksi venettä on usein puheissa ja teksteissä sotkettu toisiinsa.

Voitaneen kysyä, onko ensimmäinen Kultaranta oikeastaan vasta toinen, sillä vuonna 1915 Helsingin Valkosaaressa oli rakennettu moottorivene, joka todennäköisesti oli saanut ensimmäisenä Kultaranta-nimen. Tasavallan presidentin käyttöön se otettiin keväällä 1920 ja ilmeisesti siitä luovuttiin, kun uusi Kultaranta tilattiin turkulaiselta veistämöltä.

Niin tai näin, Kultarantana nyt tunnettu vene on entisöity hienosti ja sen omistaa nykyisin Ismo Postareff, joka käytti satoja tunteja veneen kunnostamisessa.

Kyseinen vene on alkujaan rakennettu Turussa Andrée & Rosenqvistin veistämöllä vuonna 1921. Vuonna 1954 se huutokaupattiin ja sen jälkeen vene on kulkenut omistajalta toiselle. Vuonna 2011 Postareff osti veneen ja se on jälleen alkuperäisessä asussaan.

Kultaranta II rakennettiin presidentti Relanderin käyttöön vuonna 1929. Sen suunnitteli legendaarinen Gösta Kynzell ja hondurasmahonkinen vene rakennettiin Porvoossa Wileniuksen telakalla.

Kultaranta II palveli presidenttejämme peräti vuoteen 1959 saakka. Vuonna 1976 sen osti Aatos Erkko Sanoma Oy:lle ja vene lahjoitettiin kunnostuksen jälkeen Suomen Merimuseolle.

Kolmaskin Kultaranta oli tehty vielä puusta vuonna 1960.

Dramatiikkaa venerannassa

Vanhat Kultarannat ovat tallella, lukuun ottamatta kahta venettä. Kultaranta III ja IV tuhoutuivat rajussa tulipalossa 1972, jolloin niistä jäi jäljelle pelkät mustuneet hylyt.

Turmassa olisi voinut käydä pahemminkin, sillä veneitä oli siivoamassa kaksi varusmiestä, mutta hengenmenetyksiltä onneksi säästyttiin.

Syypää oli neljännen Kultarannan tankista lähteneen polttoaineletkun liitos, joka oli murtunut ja siitä oli valunut polttoainetta pilssiin. Kaasuuntunut polttoaine räjähti ja tuli tuhosi sekä Kultaranta kolmosen että sen seuraajan.

Kultaranta III rakennettiin Helsingissä Jollaksessa Vator Oy:n veistämöllä. Veneen lahjoitti Kekkoselle tämän hyvä ystävä, Neste Oy:n johtaja Uolevi Raade, josta tuli myöhemmin Kekkosen veneiden ”hovihankkija”.

Kultaranta IV oli myös Neste Oy:n lahjoittama lasikuituinen Finmar Admiral, mutta sen kohtalona oli tuhoutua vain yhden vuoden käytön jälkeen.

Tyyli muuttui

Raade järjesti vuotta myöhemmin presidentille uuden veneen, samanlaisen Finmar Admiralin, mutta vene myytiin melko pian. Monista veneen hyvistä ominaisuuksista huolimatta sen ongelmana pidettiin bensiinimoottoreiden aiheuttamaa palovaaraa ja myös suurta kulutusta – vaikka lahjoittaja öljy-yhtiö olikin.

Kultaranta VI oli myös jälleen Nesteen hankkima. Nyt tyydyttiin pienempään Finmar Commodoreen, joka otettiin käyttöön 1974.

Malli oli otettu tuotantoon jo paria vuotta aiemmin ja esimerkiksi Vene-lehden testissä malli oli saanut paljon kiitosta osakseen.

Kultaranta VII hankittiin presidentti Mauno Koivistolle vuonna 1983. Sen myötä presidentin veneiden luonne muuttui täysin. Aiemmin ne olivat olleet puhtaasti huvivenetyyppisiä ja tyylikkäitä, mutta arkisen näköinen VII oli tehty Uudenkaupungin veneveistämöllä merivoimien komentoveneiden pohjalta.

Se oli presidentin käytössä vain muutaman kesäkuukauden ajan ja samalla sillä oli paljon muita tehtäviä Saaristomerellä.

Veneen piti toimia myös ambulanssiveneenä, merivoimien komento- ja yhteysveneenä sekä olla etsintävalmiudessa.

Ahtisaaren kaudella sillä hoideltiinkin edustusajojen yhteydessä myös meripelastustehtäviä.

Tulevaisuuden klassikko

Uudenkaupungin Työvene Oy:n kokemus erityisesti ammattikäyttöön tarkoitettujen veneiden suunnittelussa ja rakentamisessa on laaja. Vuosituhannen vaihteen jälkeen se sai tehtäväkseen rakentaa tasavaltamme presidentille uuden edustusveneen.

Rakentaminen alkoi vuonna 2007 ja uusi edustava alus luovutettiin silloiselle presidentillemme Tarja Haloselle.

Kultaranta VIII on suunniteltu tasavallan presidentin ja hänen vieraidensa kuljetukseen ja edustuskäyttöön. Mukaan mahtuu 18 matkustajaa ja kahden hengen miehistö. Yöpymistilaa veneessä on kuudelle henkilölle – presidenttiparille, turvamiehille ja miehistölle.

Veneen ensinäkemisen jälkeistä presidentti Halosen tarkkaa kommenttia ei ole tässä siteerattavaksi. Ehkä se oli jopa kiittävä, mutta kaikkien silmää uuden veneen linjat eivät ole miellyttäneet.

Kultarannan kerrottiin maksaneen noin 1,9 miljoonaa euroa. Useiden mielestä summalla olisi pitänyt saada kauniimpi edustusvene maan ykköshenkilölle.

Moderni se ainakin on linjoiltaan, sitä ei käy kiistäminen ja omalla tavallaan se tietysti edustaa suomalaista osaamista. Merivoimien hallinnassa olevalle veneelle tykkivenemäiset linjat tietysti sopivatkin.

Kultaranta VIII on teollisen muotoilijan ja laivanrakennusinsinöörin Jarkko Jämsenin käsialaa.

Jos rehellisiä ollaan, niin vene on omalla tavallaan kaunis. Sen muotoihin on otettu paljon aineksia klassikoista. Puukylkisten presidenttiveneiden linjoja on nykyisessä edustusveneessämme seurattu uskollisesti. Samanlaisia pystykeulaisia, pitkärunkoisia veneitä olivat ensimmäisten presidenttiemmekin veneet.

Kestää kuitenkin taatusti vuosikymmeniä, ennen kuin se on samanlaisessa arvostetussa klassikkoveneen asemassa kuin esimerkiksi puukaunottaret Kultaranta I ja II nyt ovat.

Kooltaan Kultaranta VIII on reilusti edeltäjiään isompi ja runkomateriaalina on alumiini, joten ainakin sen puolesta veneellä on varmasti vielä hyvinkin 10 — 20 käyttövuotta edessään.

Kultaranta VIII on 19,3 metriä pitkä ja 5,7 metriä leveä. Syväyksen kerrotaan olevan peräti 1,45 metriä, joten presidentin kesäasunnollakin jouduttiin rantaa ruoppaamaan, jotta sillä päästään laituriin saakka.

Moottoreita on peräti neljä! Niissä on jokaisessa tehoa 435 hevosvoimaa ja jokainen tietysti pyörittää omaa potkuriaan, joten veneen nopeus on tarvittaessa yli 30 solmua. Siinä vauhdissa ehtii kiireinen presidentti rentoutumaan useammassakin paikassa Saaristomerellä.

Manu oma lukunsa

Presidenttiemme veneistä muistetaan lähinnä edustusveneet. Kultaranta-nimeä kantaneiden veneiden lisäksi presidentin kesäasunnolla on ollut myös monia muita veneitä.

Kovana kalamiehenä tunnetun Urho Kekkosen aikaan vesille lähdettiin kalastamaan esimerkiksi myös Boston Whalerilla tai Vatorin pienemmillä malleilla.

Mauno Koivisto saatettiin usein nähdä Naantalin vesillä purjehtimassa pienellä Hobie Catillaan. Vaikka se ei ole moottorivene, niin kerrottakoon siitäkin tässä pieni tarina.

Höyrylaiva s/s Ukkopekan kapteeni Pentti-Oskari Kangas on muistellut kokkailuaiheisessa viikkopakinassaan kohtaamisiaan presidentti Koiviston kanssa.

Ajaessaan päivittäin Luonnonmaan ympäri Naantaliin, hän kohtasi presidentin pienen purjeveneen useimmiten samassa kapeassa salmessa.

Kapteenin ominaisuudessaan hän kuulutti matkustajille: ”Arvoisat matkustajat. Saavumme juuri Luonnonmaan ja Lapilan väliseen kapeaan salmeen. Kannattaa siirtyä aurinkokannelle, sillä vastaamme purjehtii pieni katamaraanivene. Sen kapteeni saattaa olla teille jotenkin tuttu. Ja meillä on ollut hyvä tapa tervehtiä häntä”.

Kohdatessaan purren Ukkopekan kaiuttimista kajahti: ”Hyvää päivää herra Tasavallan Presidentti”. Ja purresta vastattiin kädenheilautuksella. Varsinkaan ulkomaalaiset turistit eivät meinanneet uskoa, että Suomi on maa, jossa maan ykköshenkilö voi seilailla vapaasti ilman kyydissä roikkuvia turvamiehiään.

Lue myös nämä

X