Kyllä ovat hauskoja veikkoja nuo EU:n herrat, tai sitten vallantyhmiä. Taitaa olla parempi kehuskella vain hauskoiksi, niin ei tuo tämänkään aviisin päätoimittaja joudu herjaussyytteisiin kunnianloukkauksesta vaatimattoman takasivun kynäilijän takia.
Viimeisin EU:n hullutus kuuluu olevan se, että meillä Suomessa kielletään uiminen suurimmassa osassa järviä ja merten rantoja. Ovat tulleet EU:ssa siihen tulokseen että Suomen vedet ovat niin likaisia, että niissä ei voi enää uida. Syynä on kuulemma se, että Suomi ei ole ilmoittanut EU:n tilastoihin kaikkia uimakelpoisia uimarantojaan.
Ja hömppälipöösää, sanoo Sjöberg. Saisivat EU:n herrat tulla edes kerran käymään Suomessa, niin alkaisivat jotain ymmärtää.
Senhän kyllä tajuaa, että Italian tai Ranskan rannikolla uiminen on monin paikoin vaarallista. Siellä on monen kymmenen metrin syöksy kalliolta suoraan valtameren aaltoihin – lasketaan nyt Välimerikin valtamereksi, vaikkei se sitä oikeasti olekaan – tai rosoisiin kallioihin. Siellä varmaan tarvitaankin uimarannat erikseen. Meillä taas tapana on ollut pikemminkin vältellä noita yleisiä uimarantoja, jotta yksityisyys säilyisi edes hitusen.
Eri asia ovat tietysti nuo miehen puolikkaat tai sellaisiksi itsensä kuvittelevat, jotka käyvät uimarannoilla tiirailemassa vastaavassa iässä olevia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Sjöberghän ei yleiselle uimarannalle enää uskalla mennä esiintymään, ainakaan uimapuvussa, Sjöbergin muijasta puhumattakaan. Saattaisi nimittäin napsahtaa äkkiä syyte maiseman, jos ei nyt ihan roskaamisesta, niin pilaamisesta kuitenkin.
Näin ne on näppylät, kun muijakin kerran kertoi Sjöbergille, jotta meikäläisestä tulee niin helposti mieleen tuo näyttelijä George Clooney. Siinä Sjöberg sitten kyselemään, jotta kuinka niin, eihän tässä olla saman näköisiä alkuunkaan? Siihen muija vain tokaisi, että siinäpä se, siinäpä se!
No, kyllä Sjöbergkin on päässyt antamaan joskus takaisin. Taisi olla tuossa parisen vuotta sitten kun muija erehtyi eräässä illanvietossa vähän herkistyttyään ehdottamaan tanssimista. Silloin sitä pääsi Sjöberg kysymään, jotta kun ei muistuta Clooneya, niin josko edes vähän näyttelijä Kevin Costneria? Kun muija sanoi, että eipä ole samaa näköä sitten tippaakaan, niin siihen Sjöberg, jotta jos ei muistuteta Costneria niin ei myöskään tanssita susien kanssa.
Jaahas, taas se lipsahti tuo ajatuksen kulku sivuraiteille, EU:stahan sitä piti kirjoittaa. Kummallisia ovat nimittäin EU-herrojen ajatukset kaikkiaankin, kun noita direktiivejä säätävät. Uimisesta Sjöberg ei kyllä niinkään perusta: kun kerran on veneetkin keksitty, niin miksi ihmeessä sitä pitäisi mennä yleensä kylmään ja aina ehdottomasti märkään veteen. Sjöberg on aina ihmetellyt sitä masokistista nautintoa, jonka ainakin suomalaiset tuntuvat saavan, kun pulahtavat hyytävän kylmään veteen. Tutisevat ja tärisevät sekä ennen että jälkeen uinnin ja naiset vielä kirkuvat kauhusta, mutta hetken kuluttua sitten huokailevat, miten ihanaa tuo uiminen oikein onkaan.
Eikä siinäkään vielä mitään, jos vain itse sinne menisivät palelemaan. Mutta kun se tuntuu olevan vähän kuin golfin peluun kanssa, jotta mukaan pitäisi saada kaikki muutkin, ihan järkevät ihmiset. Tule nyt, tule nyt, ei ole kylmää, valehtelevat uimarit ihan totisella naamalla.
Uimareille niin kuin golfareillakin tuntuu muodostuneen oikein lähetystehtävä, missä oikeaa oppia on jaettava ulkopuolisille ja saatava heidätkin hurahtamaan samaan harrastukseen. Sjöberg taisi uida viimeksi toissa vuonna, kun pikkuhönössä putosi liukkaalta laiturilta mereen. Ja sen voi vakuuttaa, että mukavaa se ei ollut, sanovat nämä uimarit mitä tahansa.
Mutta toisaalta, jos suomalaiset omaan kansalliseen tapaansa haluavat pulahtaa uimaan joko muutaman oluen jälkeen tai vieläpä selvin päin, mitä Sjöberg kauhiasti hämmästelee, niin menkööt vain. Mitä hiivattia se EU:n komissaareille kuuluu? Meillä kun on noita rantoja sen verran tiheässä, eikä kaikki vesi sentään vielä pilalla ole, niin jätettäköön meille edes uimarauha.
Tai jos nämä virkamiehet, virkamiehiähän heidän pitää olla – tai naisia – suostuisivat tulemaan joskus Suomeen, niin heidät voisi hyvin uittaa joka niemessä ja notkelmassa, mieluiten vielä talvisaikaan, niin oppisivat olemaan puuttumatta asioihin, jotka heille eivät kuulu.
Sjöbergistä alkaa tuntua siltä, että samat äijät voitaisiin uittaa myös tervassa, joka heidän mielestään on niin kamalata myrkkyä että. Vanhan lännen malliin voitaisiin tietysti samaan syssyyn ajatella myös höyhenissä kierittämistä, mutta se alkaa näin lintuinfluenssan uhatessa tuntua jo liian kovalta rangaistukselta EU-herroillekin.
Vaikka mikään rangaistus tuskin on heille liian kova. Olivathan hyväkkäät muutamia vuosia sitten kieltämässä puisten soutuveneidenkin rakentamista. Moiset kiellot saatiin kuitenkin nurin ja savolaiset saavat väkerrellä puattejaan siinä missä Berlusconin spagetinimijät gondolejaan.
Kaikkein kummallisin asia noissa Brysselin herrojen kotkotuksissa on kuitenkin tuo pakollinen CE-merkintä käytetyissäkin veneissä.
On se nimittäin täysin käsittämätöntä, että EU:n ulkopuolelta, vaikkapa Norjasta tai Amerikasta tuodaan meille veneitä ihan laillisesti virallisen maahantuojan kautta, mutta jos joku haluaisi hankkia uuden tai käytetyn vastaavan laitteen noista maista, se ei onnistukaan. Paatin persiestä puuttuu yksi vaivainen peltiläpyskä, jossa lukee CE. Ja paatit ovat täysin identtisiä.
Samaan aikaan kuitenkin Suomessa saa yksityinen ihminen valmistaa veneen, käyttää ja myydä sen pahaa aavistamattomalle ostajalle, jos vain on onnistunut jotenkin pitämään sen pinnalla viiden vuoden ajan. Eikä tarvitse edes olla pysynyt pinnallakaan, kunhan on lojunut takapihalla homehtumassa tuon ajan.
Kumpikohan noista paateista on noin oikeasti turvallisempi, tehdastekoinen norjalaisvene vai lankomiehen kanssa autotallissa kasaan rustattu pelti-ihme?
Taisivat kieltää sen tervan ihan oman turvallisuutensa takia, jos näille kulmille eksyisivät, epäilee ainakin
Pakina on julkaistu Kipparissa 5/2006.
