Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Sjöberg: Ei oo kaikki miltä näyttää!

Kippari -lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

24.01.2020

TekstiSjöberg

KuvatKipparin arkisto

Kyllä lauluntekijät ovat oikeassa, ainakin kun heitä osaa tulkita ja yhdistellä oikealla tavalla. Kun yhdistellään parin vanhan rallatuksen sanoja, saadaan totuus julki. Ja sehän kuuluu niin, että vain merimies sen tietää, että ei oo kaikki miltä  näyttää!

Niin, että mistäpä se tuollainen mieleen tuli? No, on sitä Sjöberg mietiskellyt usein ennenkin, mutta nyt se tuli todistetuksi ihan paperilla ja virallisesti. Sjöberg nimittäin vieraili tämän lehden toimituksessa jaarittelemassa niitä näitä eli  spekuloimassa sekundäärisillä argumenteilla. Väittävät nimittäin, että ilman spekulointia ei ole elämää, ainakaan venealalla.

Tiedä sitten, pitäneekö tuo paikkansa, mutta osan siitä voi uskoa, kun katselee kohta kevään saapuessa tuonne rannoille. Kyllä siellä merten miehet spekuloivat päivät pitkät kevätauringon alkaessa lämmittää rantakuppiloiden terasseja tai vielä pressujen alla olevien veneiden kylkiä.

Ja sitten sitä spekulaatiota vasta riittääkin, kun pitäisi alkaa sen veneen pohjan kunnostukseen. Sjöbergin muijakin se ihmettelee aina, miten muutaman hassun neliön hiomisessa ja maalaamisessa menee aikaa viikkotolkulla joka ikinen ilta ja viikonloput päälle.

Muijat ne eivät tätä merten miesten spekulointitarvetta ymmärrä, vaikka itse saattavat juoruilla tuntitolkulla kahvikupin ääressä, puhelimessa tai naapurin aidalla, kun pihaa pitäisi haravoida ja kunnostaa. Niin, miehet, etenkään merten  miehethän eivät juoruile, etenkään kahvikupin ääressä, mitä nyt vähän silloin, jos sattuvat olemaan autolla liikkeellä, mikä ei taas kevätkunnostuksen tunnelmaan sovi alkuunkaan.

Juu. Tuli siinä muiden muassa esiin tämän lehden karttakorjaussivulta hauska huomautus. Se kuului niin, että merkitään paikkaan se ja se saari. Pituus 105 metriä ja leveys 28 metriä, joten aivan pienestä saaresta ei ollut edes kyse. Monen  pienemmänkin saaren niemeen tai notkelmaan, jos saareen edes sellaista on mahtunut, on moni suomalainen sen mökkinsä pykännyt.

Noilla mitoilla kyseinen saari on nimittäin lähes kolmen tuhannen neliömetrin laajuinen, joten se täyttää komeasti ne yleensä vallitsevat kriteeri, joiden mukaan mökkitontin tulee olla vähintään 2 000 neliötä.

No, oli miten oli, saari tulisi merkitä tuonne Velkuan lounaispuolella olevan Ristiluodon koillispuolelle. On muuten ainakin Sjöbergin merikortissa sillä samalla sivulla se lasten mielestä hauskin saaren nimi, mitä Saaristomereltä löytää. Siellähän on kaikkien Auklotien, Vasklotien, Tacklotien, Ojalotien ja Kekolotien seassa itse Hevonkack.

Siinä se lienee kartanpiirtäjä ollut hienohelmainen, eikä ole kehdannut karttaan laittaa sitä, miksi ihmiset saarta sanovat. Eikä sitä kehtaa kirjoittaa Sjöbergikään, mutta kyllähän tämänkin palstan valistuneet lukijat tietävät, miksi Hevonkackaa suomeksi sanotaan, kirjoitetaan se sitten c:llä tai ilman.

Siinä käy samalla tavalla kuin sille savolaispojalle, joka joutui koulussa tavaamaan sanan vene. Jaa, että mitenkö sille sitten kävi? Hyvinpä tietysti. Tavasi, että V-E, VE, N-E, NE, puatti. Jotta se siitä Hevonkackasta.

Mutta siitä uudesta saarestahan sitä piti kertoa, eikä kaiken maailman nimistä. Siihen se siis käsketään rykäisemään, aivan sen Ristiluodon kupeeseen. Piti oikein ruveta tutkimaan, että mitä siinä on aiemmin ollut, mokomassa paikassa kun ei ole tullut käydyksi. No, kivihän siihen on merkitty ja vielä vedenalainen.

Lienee se maa sitten sen verran noussut kartanpiirtämisen jälkeen, että kivestä on kasvanut kunnon saari. Jotta sen verran näihin karttoihin on sitten luottamista, ettäs tiedätte, ettekä enää hauku muijaa, jos se tähystäessään väittää edessä olevan saaren, vaikka sellaista ei herran kipparin merikorttiin olisi merkitty alkuunkaan. Syy voi olla merikortin. Huomatkaa nyt, että Sjöberg sanoi, että voi.

Eipä silti. Kyllähän merillä näkee kaikenlaista, eikä aina tarvitse olla edes ohranjyvää silmässä niin kuin Suomenlinnan lautan kapteenilla.

Yksi eniten nähtyjä harhoja niin meillä kuin muuallakin tuntuvat olevan nuo sukellusveneet, joista sitten ei todellisuudessa löydy jälkeäkään. Toisin tietysti oli aikanaan Karlskronassa. Siellähän tilanne oli aivan toisin päin kuin yleensä meillä  Suomessa. Meillä uskomme silmiämme ja olemme näkevinämme sukellusveneitä, Ruotsissa taas sanoivat, etteivät meinanneet uskoa silmiään ja siinähän se sukellusvene oli.

Eipä silti. Eivät nuo ruotsalaiset ole sen jälkeen tai sitä ennen sukellusveneitä löytäneetkään, vaikka niistä oli havaintoja pitkin ja poikin rannikkoa. Sitten löysivät, kun paatti makasi puoliksi maissa, eikä ilman hinaajan apua inahtanutkaan  paikaltaan.

Taisipa olla toissa kesänä, kun Porvoon edustalla, reippaasti Emäsalon sisäpuolella etsittiin silminnäkijähavaintoihin perustuen sukellusvenettä pitkään ja hartaasti. Eihän sieltä moista vekotinta löytynyt, ei sitten alkuunkaan. Eikä ainakaan  Sjöberg ymmärrä, mitä se siellä olisi tehnytkään. Jos se olisi halunnut käydä tutkailemassa Sköldvikin, jota myös Kilpilahdeksi nykyisin kutsutaan, öljysatamaa, niin paljon helpommin se sujuisi Emäsalon sillalta. Saisi näkyviin muutakinkuin likaista laiturin reunaa.

No, kyllä täytyy myöntää, että olipa Sjöbergilläkin aikanaan nuorena miehenä silmät pudota päästä. Tuosta nimittäin kun mennään Hangosta länteen ja aletaan saapua Hiittisten vesille, näyttää aivan siltä kuin väylällä makaisi sukellusvene. Näin ainakin hieman iltahämärässä, kun aurinko paistelee silmiin.

Jos siinä vaiheessa olisi ollut vähän herkistyneessä tilassa, olisi muijan toteamus sukelluspaatista voinut mennä ihan todesta. Siinä kun olisi käynyt kajuutassa ottamassa vähän rohkaisua, niin olisi jo päästy sen verran lähemmäs, että sukellusvene olisi ehtinyt jo kadota ja muuttua tavalliseksi luodoksi merimerkkeineen.

Ja että mitäkö muuta se meri veneilijän silmissä teettää? Paljon, sen tietävät kaikki. Yksi kummallisimpia näkyjä oli itäisellä Suomenlahdella viime syksynä, kun kuu nousi idän suunnalta. Autere sai sen näyttämään alaosastaan kaventuneelta, hehkuvalta pilveltä. Jos ei turha hötkyily olisi Sjöbergiltä karissut jo aikoja sitten, siitä olisi voinut heti todeta Sosnovy Borin ydinvoimalan saaneen äkkilähdön kohti taivasta ja sitä olisi seurannut myös Sjöberg hetken kuluttua. Mutta niin siitä vaan muotoutui vanha kunnon kuu muutaman minuutin päästä.

Nytkin voi vain toivoa, että veli venäläinen pitää voimalansa kunnossa ja Bush nuorempi jättää kuusta jotain ihailtavaa jälkipolvillekin.

Niin toivoo ainakin

Pakina on julkaistu Kipparissa 2/2004

Lue myös nämä

X