Tuurilla ne laivatkin seilaavat, sanottiin ennen vanhaan.
Se taisi olla ennen sitä, kun havaittiin, että myös taito saattaisi olla tarpeen, ja joskus myös välineitä ja aluksen kuntoa pitäisi tarkastella.
Aluksen kunto taisi tulla tarkastelun kohteeksi Estonian uppoamisen myötä 1994. Kyseinen tapaus oli surullistakin surullisempi, mutta niinpä vain on väännetty kompia siitäkin.
Joskus voi kaverinsa yllättää leikkimielisen tietokilpailun yhteydessä, kun kaveri on ensin kysynyt Pähkinäsaaren rauhan vuosilukua, joka tietenkin oli 1323.
Kaverilta voi sitten kysyä, että mikä vuosi, kun Estonia upposi?
Oletettavasti kaveri vastaa 1994, jos vain jotain muistaa. Siihen voi sitten sanoa, että väärä vastaus. Oikea vastaus on keulavisiiri!
Harkintaa taas olisi tarvittu viime vuoden tammikuussa Italian rannikolla, kun koko tapahtuman ajan kyseenalaista kunniaa niittänyt italialainen kapteeni Francesco Schettino ajatti loistoristeilijä Costa Concordian karille erään saaren rantaan. Ikävää siinä oli se, että ihmishenkiä menetettiin, mutta toisaalta saari sai hienon matkailunähtävyyden, joka on tuonut saarelle toisenkin turistin ihmettelemään rantaveteen kaatunutta loistoalusta.
Kapteenin kunnia taas meni siinä, että kyseinen herra oli tapahtumahetkellä nauttimassa cocktailia naisystävänsä kanssa ja heti karilleajon jälkeen tipahti ihan suoraan laivan pelastusveneeseen, eikä päässyt sieltä hoitamaan tehtäviään uppoavaan laivaan.
Taitoa taas oli tarvittu aiemmin samana vuonna, kun Estonia upposi.
Kevättalvella nimittäin samalla tavoin oli käydä Sally Albatrossille, joka ensin ajoi reimarin väärältä puolelta ja sai pahan vuodon pohjaansa.
Tässä tapauksessa sentään oltiin onneksi lähellä matalikkoa ja laiva osattiin ohjata sille. Alus upposi matalaan veteen ja matkustajien pelastaminen paatista oli helppoa ja jopa turvallista.
Laivat poikkeavat kuitenkin paljon veneistä. Laivat kulkevat aikataulujensa mukaan ja niiden pitää kulkea lähes kelissä kuin kelissä.
Joskus se keli on niin paha, että ainut mahdollisuus on ajaa vasten aaltoja, vaikka laivan nopeus moottoreiden käydessä täysillä lähentelee nollaa. Oikein kovalla tuulella laiva saattaa jopa hiljalleen valua peräsuuntaan, mutta matka ei ainakaan edisty.
Veneet harvoin lähtevät oikein pahaan keliin, sellaista pakkoa tuskin on kenelläkään, ellei sitten satu olemaan lauantai-ilta ja lottoarvonnsassa tiedossa jättipotti. Sellainen kyllä pistää suomalaisen liikkeelle vaikka mikälaiseen ilmaan, saman vaikutuksen tekee myös oluen loppuminen kesken perjantain saunailtaa!
Näyttivät nuo toimituksen pojat Sjöbergillekin lukijapalautteita, joissa heitä moititaan veneiden hyppyyttämisestä ja sellaisten kuvien julkaisemisesta lehdessä. Asiasta kehkeytyi sitten pieni keskustelukin, kun pohdittiin venetestien syvempää olemusta ja tarkoitusta. Ovat kuulemma monet lukijat kovasti mielensä pahoittaneet, kun veneillä hypitään milloin mistäkin aallosta. Ja jos ei satu aaltoa olemaan, sellaista oikein etsitään vaikkapa toisten veneiden ja laivojen perästä.
Sitten vielä mennään ja kuvataan tapahtuma ja präntätään lehteen. Ei kuulemma saisi, ei niin tehdä elävässä elämässäkään.
Eipä tietysti tehdäkään, oikeassa nuo lukijat tuossa varmaan ovat, ei niin tee edes Sjöberg. Kyllä sitä mieluummin ajelee vesilläkin mukavasti ja pehmeästi – siitä tykkää enemmän muijakin, eivätkä pääse lasisten laulukirjojenkannet rikki kilisemään, niin kuin joskus on kovemmassa kelissä sattunut.
Vaan on se niinkin, että aina ei tiedä, mihin sitä merellä joutuu, kun lähtee tuulen sekaan matkaa taittamaan. Muutaman jo ainakin muijassa pelkoa herättäneen reissun jälkeen on Sjöbergkin lueskellut alan lehtiä hyvinkin innokkaasti, tätä Kipparia tietysti etunenässä. Monta vinkkiä siinä on veneen käytöksestä saanut ja minun puolestani sen kun hyppivät paateilla, näkee, miten päin ne kovassa kelissä kulkevat ja mitä ne kestävät
Tuon netin ansioksi on luettava, että sieltä näkee kaikenlaista.
Tässä videossa asialla voisivat olla Kipparin testikuskit Kakko ja Leppä, mutta taitavat ruorissa olla englantilaiset testaajat. Niiden touhuun verrattuna ovat Kipparinkin hyppykuvat aika pientä.
Sanoo kevättä odotellessa
Pakina on julkaistu Kipparissa 4/2013
