Jutut

Sjöberg: Vedenalaista toimintaa

Kippari -lehti uusii suosittuja Sjöbergin pakinoita menneiltä vuosilta nettisivuillaan.

27.09.2019

TekstiSjöberg

KuvatDorit Salutskij/Suomenlinnan hoitokunta

Jos joku luuli aikojen muuttuneen, niin väärässäpä oli.

Sjöbergin muistin mukaan ensimmäisen kerran venäläinen sukellusvene aiheutti Ruotsissa kohun ajettuaan karille Karlskronan edustalla Etelä-Ruotsissa.

Paatin silloista kapteenia ei käynyt kateeksi, kun joidenkin väittämien mukaan olisi ollut kännissä kuin käki tapahtuman aikaan ja mies joutui sitten nöyrtymään ja nousemaan ruotsalaiseen alukseen selittelemään aluksensa toilauksia.

Kaiken kukkuraksi ruotsalaiset mittasivat sukellusveneestä uraanisäteilyä, jonka väitettiin tosin tulevan joistain kellotauluista, mutta jotka osoittivat selvästi, että aluksella oli ydinaseita.

No, kippari sai varmaan rangaistuksensa ja siitäkin riitti huhua länsimaissa vielä pitkään. Tiedä sitten, kulkeeko mies jo vapaalla jalalla vai onko hänet jo armahdettu ja vaivutettu unholaan neuvostoajan reliikkinä.

Vaan historia toistaa itseään. Sittemmin on venäläisiä sukellusveneitä etsitty Ruotsissa niin sanotusti kissojen ja koirien kanssa, mutta ehkäpä apuun olisi pitänyt ottaa vesielukoita, niin olisi voinut tulostakin syntyä.

Vaikkapa koulutettu delfiini tai hylje olisi voinut olla Ruotsin merivoimien salainen ase vedenalaista toimintaa varten. Olisipa voitu läntiselle naapurille lainata yhtä Saimaan norppaakin etsintään mukaan, kunhan oltaisiin saatu norppa sitten takaisin hyvin syötettynä.

Viimeisimmässä kohussa on tullut esiin myös perin koomisia piirteitä.

Yhdessä vaiheessahan merivoimat etsi Ruotsin rannikolla salaperäistä mustiin pukeutunutta miestä, joka oli nähty liikkuvan rannoilla samaan aikaan, kun veden alla havaittiin jotain epäilyttävää. Veikkailtiin, että venäläiset olisivat tehneet maihinnousun tai joutuneet nousemaan maihin, kun veden alla olisi tullut hätä.

No, salaperäiseksi mustapukuiseksi mieheksi paljastui tukholmalainen Ove, joka käy kyseisillä vesillä virvelöimässä, kun aikaa on. Kalaakin kuulemma tulee niiltä paikoilta hyvin.

Ei kun vaan kireitä siimoja Ovelle!

Sinänsähän ruåttalaiset ovat tehneet noissa touhuissaan itsensä vähän naurunalaisiksi. Erilaisia laitteita ja huiman näköisiä stealth-aluksia on ollut liikkeellä pilvin pimein, mutta tulosta ei vain synny.

Suomestahan sitten saatiin myös selvitys asiaan ihan korkealta teollisuustasolta asti.

Vuorineuvos Tauno Matomäki, joka on ollut mukana suunnittelemassa ja valmistamassakin erilaisia vedenalaiseen toimintaan tarkoitettuja aluksia, kertoi sveduille, mistä oikein on kyse.

Matomäen mukaan venäläiset ovat jo kauan sitten pudotelleet Ruotsin rannikkovesiin erilaisia kuuntelulaitteita ja antureita ja niihin pitää vain joidenkin vuosien väliajoin käydä vaihtamassa virtalähteitä.

Kuulostaa ihan uskottavalta selitykseltä siinä missä muutkin, sanoo Sjöberg.

Meidän omat puolustusvoimamme ovat olleet aika lailla varovaisia lausunnoissaan. Parhaiten taitaa kuvata suomalaisia näkemyksiä lausunto, jonka mukaan ”emme sano, että se on mahdotonta, mutta emme myöskään sano kyllä”!

Huvittavalta kuitenkin tuntuu, kun Suomen merivoimien edustajat kovasti kieltelevät, että ei tällaista Suomessa tapahdu eikä ole edes tapahtunut.

Tarinoita on nimittäin paljonkin ja niitä kuulee etenkin sellaisten miesten suusta, jotka ovat armeija-aikoinaan palvelleet Suomenlahden rannikkolinnakkeilla.

Kotkan edustalla sijaitsevan Rankin linnakkeella palvellut Sjöbergin kaveri kertoi täysin totena tarinaa, jossa vartiomies havaitsi venäläisen sukellusveneen nousevan eräänä syysyönä pintaan sadan metrin päässä rannasta.

Vartiomies teki hälytyksen ja saman tien oli koko linnake hereillä ja kovat piipussa rantakallioiden suojassa.

Päällikön uhkaus oli kova, että kukaan ei saa tehdä mitään, ennen kuin käsketään. Venäläiset laskivat kumiveneellä maihin kuuden miehen joukkueen, kävivät rannalla katselemassa ja menivät takaisin alukseensa. Eikä suomalaisia käskenyt kukaan tekemään mitään.

Samaisessa saaressa päästettiin yöllä suuri ilmamaali nousemaan parin sadan metrin korkeuteen ja sitten sitä alettiin valonheittimillä hakea taivaalta.

Ei löytynyt. Ei löytynyt ennen kuin Suursaaren suunnasta välähti, maisema muuttui valoisaksi kuin päivä ja veli venäläinen osoitti 50 kilometrin päässä sijaitsevilla valonheittimillään suoraan, missä se maali oikein luurasi.

Taatusti todellinen episodi koettiin aikanaan Hangossa, kun venäläinen risteilijä, tällä kertaa siis pinnalla, ei pinnan alla kulkeva alus lähestyi suoraan kohti Hankoa.

Linnakkeella annettiin hälytys sielläkin ja miehet lymysivät kovat piipussa ja tähtäsivät lähestyvää alusta ja päällikkö oli suorassa yhteydessä pääesikuntaan.

Tilannetta alettiin kuitenkin ihmetellä, kun venäläisaluksen miehet seisoivat asennossa aluksen kannella, eivätkä näyttäneet lainkaan vihamielisiltä.

Onneksi suomalaiset osasivat pitää sormensa kurissa ja luodit piipuissa, sillä aluksella oli sen aikainen Neuvostoliiton ulkoministeri Aleksei Kosygin, joka oli tulossa tapaamaan tasavallan presidentti Urho Kekkosta. Suomen armeijalle ei vain kukaan ollut muistanut kertoa tapahtumasta!

Sinänsä on sääli, että Suomella ei ole vedenalaisia aluksia käytössään, vaikka kai nykyään jo saisi ollakin. Männä vuosinahan ne kielsi rauhansopimus Neuvostoliiton kanssa, mutta nyt kun se valtio on jo ollut ja mennyt, niin voitaisiin sitä kai meilläkin kokeilla sukellusveneitä.

Osaamistahan meillä on varmasti paljon.

Aikanaan vedenalaisia laitteita kehiteltiin Suomessa kovasti, kun niissä oli tarvetta kuljettaa miestä väkevämpää Suomenlahden etelärannalta janoisille suomalaisille. Ja siellähän se kulki sorretun voima torpedoissa somasti piilossa virkavallan katseilta.

Nyt sitä rahdataan veden pinnalla ihan laillisesti ensin Viroon ja sitten takaisin Suomeen, mutta se on sitten ihan toinen juttu, sanoo kirjailija Kiplingiä mukaellen

Pakina on julkaistu Kipparissa 11/2014

Lue myös nämä

X