Testissä Nimbus C8 – Klassikon ainesta

Kenelle: Sille, joka tarvitsee luotettavan yhteysveneen sisäsaaristoa kauemmaksi sekä mahdollisuuden lyhyisiin retkiin yhdelle pariskunnalle.

Nimbuksen konkurssin jälkeen näytti hetken siltä, että Bella-veneet ostaa Nimbuksen, mutta kuusi vuotta myöhemmin tilanne kääntyikin toisin päin. Viime vuodenvaihteessa kuultiin sitten onneton uutinen, että Nimbus ajaa alas Kuopion tehtaan koko tuotannon.

Siinä välissä Kuopiossa kuitenkin ehdittiin rakentamaan myös Nimbuksia. Nimenomaan Nimbus C8:aa, ja myös keväällä testiin saatu yksilö on savolaista valmistetta. Nykyisin veneen tuotantolinja on jo Puolassa tehtaalla, jossa tehdään muun muassa Nimbuksen 9-sarjan veneet.

Nimbus C8 ei mallina ole ihan tuliterä. Se on pienin runko niin sanotussa WTC-mallistossa, jolla merkkiä nostettiin uuteen liukuun konkurssin jäljiltä. Lyhenne tulee sanoista Weekender, T-top ja Commuter: viikonloppuretkeilijä, päivävene puoliksi suojaavalla katteella, sekä hytillinen yhteysvene.

WTC-Nimbukset olivat tehtaalta radikaali uudistus. Ne edustivat niin sanottuja seikkailuveneitä, joiden kärkiaallossa ratsasti vaikkapa suomalainen Axopar. Konservatiivisen Nimbuksen hyppäys samaan kelkkaan vaikutti uskaliaalta yritykseltä. Jälkikäteen voi todeta, että myynnin kannalta liike oli oikea.

Korkeat laidat, lähes pysty keula ja avoin perä ovat seikkailuveneille tyypillisiä piirteitä. Skandinaavit vierastavat niihin liittyvää hankaluutta veneeseen nousuun muualta kuin perästä, mutta Nimbus lieventää asiaa levittämällä keulaa ja sallimalla sinne paikan tikkaille.

Ajohytin peräpenkille mahtuu 2–3 matkustajaa. He kiittävät suurten ikkunoiden tarjoamia näkymiä. Horisontti on aina silmissä niin, että matkapahoinvointi ei ihan heti uhkaa. Penkin eteen saa pienen pöydän, jonka ääreen kääntyvät myös kuljettajan ja kartturin istuimet.