Kaksi rusakkoa loikkii ruohikolla. Ne heiluttavat korviaan. Kello on 01.16
Meneillään on Jaakko Mustakallion yöväijy syyskuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä Suomen Moottoriveneklubin (SMK) satamassa Helsingissä, Lauttasaaren Pajalahdessa.
Vahtivuoron päättyessä on selvinnyt, että rusakkoepisodi oli yön ehdottomasti jännittävin tapahtuma.
Näin ei aina ole ollut.
”Kerran oli yövahti kirjannut vahtivihkoon, että naapurisaarella levottomasti liikkuva tyttö laulaa kovalla äänellä. Se oli silloin, kun Madonna piti konsertin Jätkäsaaressa”, Mustakallio muistelee.
Mustakalliolla on 17 vuoden kokemus SMK:n yöväijyistä. Venepaikan omistajalle vuoro osuu kohdalle kerran kaudessa.
”Taidan olla mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Kaikkina näinä vuosina vahtivuorollani ei ole sattunut mitään mainittavaa”, Mustakallio sanoo.
Juttu on julkaistu Kipparissa 10/2022
Nimestään huolimatta Suomen Moottoriveneklubissa on jäseninä myös purjeveneilijöitä.
Syysyö kiehtoo
Yövahti kiertelee vähintään kerran tunnissa satama-alueen tai osan siitä. SMK:n klubirakennuksessa olevaan vihkoon kirjataan, milloin kierros on tehty ja mahdolliset maininnan arvoiset havainnot.
Mustakallio ottaa vahtivuoronsa mieluiten syksyksi, koska suurimman osan kesästä hän on merellä.
”Voisi ajatella, että yövahtikeikka on inhottava nakki. Mutta minusta tämä on oikeastaan aika kivaa. Alkusyksyn yöt ovat usein hienoja. Jos ei olisi vahtia, tuskin tulisin ihailleeksi öistä Lauttasaarta”, Mustakallio sanoo.
Monilla seuroilla vahtivuorot tehdään pareittain, SMK:lla on päädytty yhteen yökköön. Seuran sääntöjen mukaan väijyn voi antaa toisen tehtäväksi. Vahdin tulee kuitenkin olla seuran jäsen ja hän ei saa olla alaikäinen.
”Seuraan kuuluu perhekuntia, joiden opiskelijaikäiset lapset mielellään tekevät yövahtikeikkoja. Itse olen vain kerran teettänyt vuoroni muilla, kun oli työeste.”
Mustakallion mukaan väijyssä tärkeää on se, että ulkopuoliset näkevät satamaa vartioitavan.
Laitureita ristiin rastiin
Mustakallio lukee klubirakennuksen ilmoitustaululle kiinnitettyjä ohjeita vahtivuorolaiselle. Vahdin tulee liikkua laitureilla mahdollisimman paljon, eikä keskittyä tietokoneeseen tai muuhun ajanvietteeseen.
Vahdin tulee kiertää epäsäännöllisiä reittejä, jotta mahdolliset tarkkailijat eivät pysty arvaamaan liikkeitä.
Vahdissa ei saa luonnollisestikaan olla päihtyneenä. Alkoholia nauttinut ei ole vartija vaan vartioitava.
”Yksi tärkeimmistä vahdin tehtävistä on huolehtia siitä, että sataman portit pidetään lukittuina, eikä alueella kuljeskele asiaankuulumatonta väkeä. Veneessä yöpyjien on ilmoittauduttava vahdille, jotta tämä ei joudu ihmettelemään”, Mustakallio sanoo.
Yövahti käy kuntoilusta. Askelia kertyy mukava määrä mittariin.
Jos on paha keli ja jostain veneestä on esimerkiksi köysi irronnut, vahti tekee voitavansa ja ilmoittaa asiasta veneen omistajalle.
”Seuramme sääntöjen mukaan ulkopuolinen saa tällaisissa tilanteissa puuttua toisten veneisiin.”
Häiriötapauksessa vahti soittaa paikalle poliisit tai palon uhatessa palokunnan. Onneksi apu on lähellä. Pelastuslaitos pitää venettään Pajalahden satamassa.
”Eli ohjeet ovat aika simppelit.”
”Jeps, lähdetään rundille”, Mustakallio sanoo.
Lukoista jää jälki
Ulkona on jo pimeää, mutta sataman vieressä kerrostalojen ikkunoissa on monessa vielä valo. Kävelytiellä näkyy pari koiran ulkoiluttajaa ja lenkkeilijää.
”Ollaan onnekkaita, koska ei sada. Olen ollut vahdissa tosi kaameallakin säällä”, Mustakallio sanoo.
Vastapäätä satamaa meren toisella puolella paikassa, jossa levoton tyttö lauloi aikanaan kovaa, näkyy korkeita Jätkäsaaren taloja. Tallink loistaa valoineen ja odottaa aamun lähtöä. Crusellinsilta on ylvään näköinen.
”Helsinki on sairaan hieno kaupunki, etenkin kun on hurahtanut mereen. Rannat ovat upeita ja mahtava meriluonto on lähellä”, Espoossa asuva Mustakallio sanoo.
”Vene on minulle kesämökki ja olen siksi tavallaan stadilainen. Olen onnellinen, että minulla on venepaikka täällä.”
Laiturin päässä olevan portin lukko naksahtaa ja ovi aukeaa.
”Nykyisistä sähköisistä lukkosysteemeistä jää kaikesta kulkemisesta jälki. Vahti ei voi lintsata tai huijata. Jos jotain tapahtuisi, jälkeen päin voitaisiin helposti selvittää, millä avaimella kukakin on mihinkin aikaan kulkenut.”
Laitureiden porteissa olevat elektroniset lukot toimivat kulunvalvojina.
Hupina veneiden tiirailu
Mustakallio suuntaa taskulamppunsa laiturissa kylkipaikalla olevaan isoon veneeseen.
”Parasta hupia kierroksilla on katsella muiden veneitä. Tuossakin Galeon 470 -veneessä laidasta osa kääntyy siivekkeeksi ja siitä tulee lisäterassitila.”
Mustakallio kiertää aallonmurtajan laidalle ja katsoo taskulampulla mustaan mereen.
”Hyvä on katsoa, ettei ole ruumiita”, sanoo Mustakallio huumoria ääneensä tavoitellen.
Ruumiita ei ole, mutta sinilevää on sen sijaan näkynyt loppukesästä.
Ensimmäinen kierros on tehty, aikaa siihen meni 51 minuuttia. Edessä oleva yö tuntuu tässä vaiheessa pitkältä. Ilma on vielä kuitenkin melko lämmin.
”Odota vaan, kun kosteus iskee kello kahden, kolmen maissa, silloin tulee kylmä”, Mustakallio rohkaisee.
Aika kuluu hitaasti yövartiossa.
Vene vartiotupana
Veneen keittiössä kuuluu keskieurooppalainen porina. Liedellä valmistuu espresso ja kohta kupissa on lämmintä maitokahvia.
”Pidän vartiotupana omaa venettä. Se on mukavampi kuin kosteusvaurion takia homeelta haiskahtava klubirakennus. Veneestäni myös näkee satama-alueelle paremmin, kuin rannalla olevasta mökistä.”
Mustakallio osti Singaporessa vuonna 1988 valmistetun Grand Banks -veneensä 17 vuotta sitten. Samalla hän liittyi nykyiseen venekerhoonsa.
36-jalkaisessa perheveneessä on makuupaikat neljälle, keulassa nukkuu kaksi, peräkajuutassa kaksi. Kummassakin makuuhuoneessa on oma vessa ja suihku. Veneen keskiosassa on iso pentteri ja sohvatilaa.
Mustakallion Banks-veneessä on kaksi 200-hevosvoimaista moottoria.
”Veneeni toimii erittäin hyvin, koska makuupaikkoja ei ole ahnehdittu. Jos tämä olisi suomalainen vene, petipaikkoja olisi varmaan 12 ja vielä luukku, josta saa työnnetyksi pari lasta.”Banksin huippunopeus on 13 solmua, matkavauhti on alle 10 solmua. Vene vie tankillisen bensaa kaudessa. Tosin tankki vetää 1 500 litraa. Maililla menee puolitoista litraa polttoainetta.
Mustakallio sanoo korkean polttoaineen hinnan takia suunnittelevansa matkansa entistä tarkemmin.
”Esimerkiksi nyt kesällä jätin veneen Saaristomerelle, kun piti tulla viikoksi loman keskellä pääkaupunkiin töihin.”
”Voitaisiin kohta lähteä käymään taas rundilla, että aika kuluu”, Mustakallio sanoo.
Mustakalliolle vene on kuin kesämökki. Hän viettää veneessä suurimman osan kesästään.
Särjet vavahduttavat
Enää yhdestä kerrostalon ikkunasta hohtaa valo. Koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät ovat jo nukkumassa. Meressä näkyy särki. Se on sensaatiomaisten rusakkojen jälkeen yön toiseksi suurin tapahtuma. Pian näkyy toinenkin särki.
”On tämä vähän puuduttavaa näin aamuyöstä, pakko myöntää. Onneksi sain nukutuksi päiväunet.”
”Vahtivuoro muistuttaa hitaalla veneellä ajamista tai sitä, kun olen tullut purjeveneellä Atlantin yli. On vain laitettava aivot off-tilaan niin, että aika kuluu omaa rataansa. Jos alkaa joka minuuttia miettimään, niin tuleehan siinä aika pitkäksi”, Mustakallio sanoo.
Jänikset ovat yön kohokohta.
Vahtivuoroissa Mustakalliolle ei ole tapahtunut mitään, mutta muuten kyllä. Inkoon satamassa hän oli nukkumassa, kun säpsähti hereille. Hän kömpi salonkiin ja siellä oli noin 15-kesäisiä tyttöjä.
”Pelästyivät kovin. Olivat ilmeisesti nähneet padin tai jotain vastaavaa ja tulleet varastamaan. Enemmän veneisiin kohdistuu ilkivaltaa, kuin mitään systemaattista rikollisuutta. Toki esimerkiksi perämoottoreita varastetaan.”
Aamulla merelle
Sisällä klubirakennuksessa Mustakallio selailee yövahtien kirjauksia kuluneelta kesältä.
”Jääpalakoneen poistoletkusta lorisee koko ajan vettä. Yhdessä veneessä yövytään. Lämmin yö +22 astetta.”
”Nuorisojoukko, josta osa oli melko humalassa, nostanut vesijettiä vedestä luiskalla ylös. Saivat kuitenkin jetin nostetuksi.”
”Tuokin luiska on kaupungin laiturilla, jonka valvonta ei virallisesti kuulu meille.”
Klubirakennuksen pöydällä on valokuva kesän vaarallisimmasta tapahtumasta. Aallonmurtajalla oli 30.6. pieni tulipalon alku. Roihu saatiin onneksi sammutetuksi hyvin pian.
”Totta kai välillä turhauttaa, kun mitään ei tapahdu. Toisaalta teen osuuteni mielelläni. On kiva olo, kun tietää, että muina öinä toiset valvovat, että veneelleni ei tapahdu mitään.”
Mustakallio tekee viimeisen kirjauksen ja suuntaa veneeseensä nukkumaan. Hän on ottanut seuraavan päivän töistä vapaaksi.
”Nukun myöhään ja ajelen sitten Suomenlinnaan tai laitan veneen ankkuriin merelle. Olen muutenkin aika paljon öitä merellä, se on meidän pitkän avioliiton salaisuus. Ollaan oltu 30 vuotta naimissa. Toki vaimokin on jonkin verran mukana, mutta minä enemmän.”
Mustakallio kirjaa vihkoon yön tapahtumat.
