Rib-vene ohittaa Porkkalan edustan uloimman saaren Mäkiluodon. Horisontissa näkyy signaalinpunainen rakennelma. Kallbådanin majakka nousee ylväänä keskeltä merta.
Itätuuli puhaltaa 10 metriä sekunnissa.”Rantautuminen tällä kelillä ei tule olemaan aivan helppoa, mutta onnistuu kyllä. 15 metriä sekunnissa alkaa olla raja, että maihin ei pääse. Toki siihen vaikuttavat myös veden ja aaltojen korkeus”, kippari Veikka Gustafsson sanoo.Majakkaluodon edustalla aaltojen seassa keikkuu kymmeniä tummia päitä seuraamassa rantautumista.”Hylkeet ovat uteliaita otuksia. Ne tuntevat minut ja veneeni eivätkä pelkää, vaan tarkkailevat innokkaasti.”
Gustafsson ajaa ribin kahden kallion välissä olevaan pieneen satamaan. Hän kiinnittää veneen leveillä hihnoilla tukeviin pollareihin.”Aluksi minulla oli köydet, mutta ne kestivät noin vuorokauden. Ymmärsin, että keskellä merta olevalla luodolla pitää olla ennemmin kuormaliinat kiinnitysnaruina”, Gustafsson sanoo.
Lue koko artikkeli
TILAA KIPPARI-LEHTI