Kun pääkaupunkiseudun veneilijöiden armada suuntaa juhannuksen jälkeen kulkunsa länteen, vastakkaiseen suuntaan lähtevä välttää taistelun illan viimeisistä vapaista satamapaikoista, täpötäydet saunat ja loppumattomat vessajonot.
Itäisen Suomenlahden valtteja ovat kiireettömyys ja luonnon kauneus. Postikorttimaisemia riittää luonnonsatamista perinteisiin saaristolaiskyliin. Me vierailimme Tammiossa, Haapasaaressa ja Lehmäsaaressa.
Tammio – Vanhan ajan tunnelmaa
Tammion vierassatamaan on helppo navigoida, vaikka sinne ei virallista väylää johdakaan. Satamaa lähestyttäessä Nuottakari jää styyrpuurin ja aallonmurtaja paapuurin puolelle. Vieraspaikat ovat aallonmurtajan sisäpuolella, mutta rantautuminen ei ole helppoa, sillä paikalla on vain kapea ja korkealle kiinnitetty lankku. Se saattaa olla sateella myös liukas. Satama on avoin luoteistuulelle.
Aallonmurtajan arkkulaituriin ei saa kiinnittyä, koska se on varattu yhteysalus Viklalle. Tammiolaiset ovat hakeneet rahoitusta sataman parantamiseen, joten helpotusta saattaa olla tulossa.
Saarella ei ole museon takana olevaa huussia lukuun ottamatta veneilijöille mitään palveluita. Laiturin juuren pienessä vajassa voi maksaa vapaaehtoisen satamamaksun.
Pohjoisrannan näkymiä hallitsevat punaiset vene- ja kalavajat. Niiden seinustoilla on isoja puisia kehikoita verkkojen selvittämistä varten. Tammiossa ei ole varsinaisia teitä, vaan useita polkuja ja kujia. Vuosisatojen kuluessa hioutuneet silokalliot kiemurtelevat talojen välillä tasaisina ikään kuin ne olisi asfaltoitu.
Tammion verkonkuivatustelineet kertovat saaren vanhoista kalastusperinteistä.
Vierailimme Tammiossa heinäkuussa, mutta erittäin tuulisen sään takia vieraspaikat ammottivat tyhjyyttään. Sään vuoksi mekin putputimme paikalle yhteysaluksella Kotkan Sapokanlahdesta. Matkalla selvisi, että pari muutakin veneseuruetta oli tehnyt saman ratkaisun.
M/S Viklaa odotti Tammiossa laiturillinen vastaanottajia. Syykin selvisi nopeasti: koska saaressa ei ole kahvilaa, puhumattakaan ravintolasta, Tammion kesäasukkailla on tapana käyttää hyväkseen yhteysaluksen kahvilapalveluita.
Yhteysaluksen tulo Tammioon saa saarelaiset liikkeelle.
Puikkelehdimme päämäärättömästi idyllisen kalastajakylän poluilla ja kallioilla. Tuulen ja meren tuoksuun sekoittui jostakin herkullinen savukalan aromi. Kurkistimme sisään pikkuruiseen kirjastoon, jossa on kirjastonhoitajan mukaan 2 500 nidettä, sekä seurantaloon, joka palveli aikoinaan Somerin saaressa venäläisten saunana. Salissa bändi viritteli soittokamojaan, koska illalla oli luvassa tanssia. Soittimien sähkö tulee generaattorista: yhden vakituisen asukkaan saaressa kun ei vieläkään ole sähköverkkoa.
Tammio on yksi parhaiten säilyneitä itäisen Suomenlahden kalastajakyliä. Saari on ollut asuttuna jo 1500-luvulta lähtien, mutta hautoja on löytynyt jopa pronssikaudelta. Kotiseutuyhdistyksen sivuilta (tammio.fi) löytyy kylän kartta nähtävyyksineen ja selityksineen.
Saarelaiset sanovat, että Tammio on kuin katkelma vanhaa Suomi-filmiä, mutta värikuvina. Siinä he ovat harvinaisen oikeassa.
Haapasaari – Luotsiperinteet näkyvillä
Itäisen Suomenlahden saarien tutkiminen jatkui Haapasaareen, jossa saimme ihastella meren kasvojen äärellä sijaitsevan aktiivisen kylän elämänmenoa.
Saarta ympäröi joukko Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluvia pikkusaaria ja vaarallisia karikoita. Ne on vanhastaan tunnettu nimellä Perkelschaaren, Perkeleenkarit. Ei siis ihme, että Haapasaari on tunnettu luotsiperinteistään. Luotsit ovat siirtyneet jo kauan sitten mantereelle ja puolustusvoimillakin on saarella enää tutka ja valvontakameroita.
Haapasaaren vieraslaiturissa ei ole ruuhkaa.
Yhteysaluslaiturilta johtaa saaren keskiosiin samankaltainen silokalliopolku kuin Tammiossakin. Maisemat ovat komeat ja kaukana horisontissa häämöttävät Suursaaren rannat.
Kallion laella on Haapasaaren kioski. Sen tuoreet pullat, jäätelö ja kahvi maistuvat vierailijoille. Muutaman askeleen päässä kioskista sijaitsee Haapasaaren osuuskauppa, joka on perustettu jo 1907. Osuuskaupan laiturissa voi pysähtyä asioimisen ja tankkauksen ajaksi. Tarjolla on dieseliä ja 98-oktaanista bensaa. Viime mainittua myydään maksimissaan vain 25 litraa.
Kaunis polku vie kaupalta hyvin hoidettujen talojen välistä alas suojaiselle Kirkkolahdelle. Sen itärannalla on vieraslaituri pollareineen. Poijuja ei ole, eikä muitakaan Saaristomeren satamiin tottuneiden veneilijöiden odottamia palveluja. Saunavuoron voi vuokrata Haapasaaren koulusta. Vierasvenelauturin lähellä, kirkon vieressä, sijaitsevat siistit puuceet. Veneilijä saa laitituripaikan maksettuaan avaimen jäteastiaan. Vierasvenelaiturin vieressä sijaitsee myös keittokatos ja juomakelpoinen kesävesihana.
Haapasaaren osuuskauppa on perustettu jo 1900-luvun alussa.
Haapasaaren nähtävyyksiin kuuluu vuonna 1858 rakennettu kirkko, joka on vain muutaman askeleen päässä vieraslaiturista. Haapasaaren koululla sijaitsevat Metsähallituksen luontotupa, museo ja kesäkirjasto. Kaupalta saa avaimen museoon, kuten myös kirkkoon.
Kioskin takana kohti korkeuksia nousee Puokki. Korkeimmalta kalliolta saarta vartioiva rakennus on merkinanto- ja tähystystorni. Se kertoo Haapasaaren yli 300 vuotta kestäneestä luotsaustoimesta.
Saaren kesärientojen tärkein paikka on seurantalo Puikkarikuuri. Siellä vietetään juhannusjuhlat ja Puikkaripäivät heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Puikkaripäivät on saanut nimensä verkon puikkarista, joka on kuvattu entisen Haapasaaren kunnan vaakunassa.
Aikoinaan Haapasaari oli seprakaupan vilkas keskus. Seprakauppa oli suomalaisten ja virolaisten Suomenlahden yli käymää kauppaa, joka perustui tavaranvaihtoon. Suomalaiset veivät Viroon suolasilakkaa ja saivat vastineeksi viljaa, etenkin ruista.
Logistiikkaa Haapasaaren tyyliin. Tavaroiden kuljetus hoituu näppärästi kottikärryillä.
Lehmäsaari
Vain muutaman meripeninkulman päässä Kotkan Sapokanlahdesta etelään, Kuutsalon länsipuolella on Lehmäsaaren retkisatama. Luonnonkaunis saari kuuluu suurimmaksi osaksi Kotkan kaupungin retkeilyalueisiin.
Lehmäsaari on noin kaksi ja puoli kilometriä pitkä ja leveimmillään kahdeksansataa metriä. Ulkoilualue käsittää saaren pohjoisosan, sillä etelässä on yksityismaata ja mökkejä.
Lehmäsaaren maaperä on hienoa hiekkaa tai pienikokoista kiviainesta, joka on kasautunut kallion päälle. Saaren keskiosat ovat mäntykangasta. Lehmäsaaren palveluita ovat septitankin tyhjennyspiste, puuceet ja grillikatokset.
Lehmäsaaren maisemat ovat kuin Saimaalla ja tarvittaessa keulan voi ajaa suoraan rantahiekalle.
Saari muistuttaa hiekkarantoineen Saimaan suosittuja harjusaaria, kuten Ruhansaarta ja Satamosaarta. Saaren hiekkarannat ovat syntyneet entisille soranottoalueille. Lehmäsaarta voi lähestyä joko etelästä tai pohjoisesta karttaan merkittyä putkilinjaa pitkin. Laituri ja hiekkarannat löytyvät saaren itäpuolelta, lahdelta jota kutsutaan Lehmän montuksi. Suosituin kiinnitystapa on ajaa keula kiinni syvään hiekkarantaan samaan tapaan kuin monissa Saimaan retkisatamissa. Hyvä niin, sillä Lehmäsaaren laituri on varsin pieni.
Lehmäsaari on kotkalaisten veneilijöiden suosittu viikonloppukohde. Saari sopii hyvin myös päiväretkeilyyn, jonka aikana voi ottaa aurinkoa hiekkarannalla ja syödä eväitä.
Lehmäsaaren rantatörmillä voi nähdä jännittävän näköisen simpukkakerrostuman. Se syntyi, kun mannerjään sulamisen jälkeen sinisimpukat ja muut kotilot kiinnittäytyivät vedenalaisiin hiekkaharjun rinteisiin. Lehmäsaaressa on myös suojeltu lehto ja vanhoja kiviröykkiöitä. Saaren grillikatoksissa riittää juttu- ja makkaraseuraa pitkälle valoisaan kesäyöhön.
Haapasaaren tietoja päivitetty 9.7.2025. Aiemmin jutussa oli vanhentunutta tietoa sataman palveluista.
