Kun länsirannikon suurissa venetehtaissa vieraileva kyselee alihankkijoista, vastaukset vaihtelevat – paitsi kun puheeksi tulevat kaiteet. Ne valmistetaan aina ”Itä-Suomessa”. Ja jäljet johtavat samaan suuntaan kaikkialta.
Ja nyt olemme siellä. Itä-Suomessa.
”Kyllä – tervetuloa Punkaharjulle”, naurahtaa Joroksen toimitusjohtaja Toni Pesonen, kun kuulee syyn vierailuun.
Joros on noussut veneiden kaiteiden valmistuksessa ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi. Sen kautta saa tilattua kiiltävää metallia isoihin venesarjoihin, mutta myös silloin, kun itse oman maun mukaan tehtävä vene on valmistumassa; kuka tahansa sahaa puuta venelaudaksi, mutta kuka tahansa ei väännä rosteriputkesta siistejä kaidejärjestelmiä. Ja sitä paitsi: Punkaharju on keskellä Suomea, ainakin jos on uskominen syntyperäistä savolaista.
”Koska venetehtaat ovat sijoittuneet pitkin koko maata, meiltä on yhtä pitkä matka kaikkialle, ja osaan jopa lyhyt”, Pesonen sanoo.
”Vain muualle Eurooppaan on pitkä matka, mutta niin se on jokaisesta paikasta Suomesta.”
Juttu on julkaistu Kipparissa 9/2020
Toni Pesonen on ahkera veneilijä itsekin. Alla on nykyisin Finnmaster T8, jossa on omat kaiteet. ”Ja tietysti olen siihen vähän lisännyt kaiteita.”
Yamarineilla alkuun
Kun Joros aloitti tuotannollisen toiminnan vuonna 1983, vain isoimmat jahdit oli varustettu hitsatuilla rosteriosilla. Yrityksen perustaja Ossi Paakkunainen kuitenkin innovoi sellaiset likeiselle Esa Tynkkysen pajalle, joka valmisti Yamarin-veneitä.
”Yamarinit tilannut Konekesko ihmetteli hintaa, mutta kun Tynkkynen perusteli, että säästö tulee työajassa, kustannus asettui kohdilleen”, Pesonen kertoo.
”Aiemmin venetehtaan asentaja taivutteli putkea polven päällä, kokeili ja taivutteli uudestaan, yritti yhdistää holkkeja ja kiinnittää kaiteita paikoilleen – ja taivutteli taas.”
Yamarin-yhteistyö oli menestys ja muodostui Joroksen maineen perustaksi.
”Tuotantoprosessi nopeutui valtavasti, kun kaiteet tulivat valmiina. Ne kiinnitettiin paikoilleen suoraan, erikseen sovittelematta. Tuolloin isoin aika veneen rakennuksessa kului rungon valmistuttua nimenomaan kaiteiden asentamiseen, sillä elektroniikkaa ei vielä juuri ollut.”
Joros kasvoi Yamarinin mukana. Jo yksin Aimo Mustosen Valkeakosken tehdas valmisti Konekeskolle Yamarineja 30 000 kappaletta ja kaikissa niissä oli Joroksen kaiteet. Eikä se jäänyt alalla huomaamatta.
”Veneklusteri koostuu pienestä piiristä yrittäjiä. Kaikki huomataan. Pian Raimo Sonninen otti yhteyttä, että myös Belloihin pitää saada Joroksen kaiteet.”
Viimeistään kun Inhan tehtailta tilattiin Bustereihin uusinta uutta, Joros oli saanut otteen markkinoista.
”Ne länsirannikon isompia veneitä valmistavat venetehtaat olivat viimeiset, jotka tulivat 2000-luvun ensivuosikymmenen puolivälissä asiakkaiksi.”
Nyt Joros toimittaa kaiteet lähes kaikkiin suomalaisiin veneisiin, AMT:stä Finnmasteriin, Targasta Sargoon.
”Aina kun tuli entistä isommalta talolta uusia tilauksia, Ossilta kysyttiin, että riittääkö kapasiteetti. Ossi vastasi vaan, että riittää. Ja sitten aloimme rakentamaan sitä kapasiteettia.”
Joros on investoinut Punkaharjun tehtaalleen koko ajan uusiin laitteisiin, mutta perinteisempää leikkaa ja hitsaa -osastoa tarvitaan yhä edelleen.
Elektrolyytti-erotiikkaa
Yksi suurimmista yksittäisistä Joroksen kasvun mahdollistaneista innovaatiosta oli elektrolyytti-kiillotuslaite, joka valmistui 2000-luvun alussa. Samoihin aikoihin Joros sijoitti täysin automaattiseen putkentaivutuskoneeseen. Aiemmat puoliautomaattiset laitteet taivuttivat putkea yleensä vain yhteen suuntaan, ”eikä moderni veneen kaide ole sen mallinen”, kuten Pesonen kertoo.
Joroksen investointiherkkyys on kasvattanut liikevaihtoa vuosi vuodelta.
Nyt vuoden 2018 7,7 miljoonasta se nousi vuoden 2019 tilikaudella 9,5 miljoonaan euroon. Samalla kannattavuudesta on pystytty pitämään kiinni: tulosta tuli viime vuonna 595 000 euroa.
Kun Pesonen esittelee kiillotuslaitettaan, näky on lähes mykistävä. Edessä avautuva teollisuusporno aiheuttaa orgastiseen kokemukseen rinnastettavan tunteen: rosterin kappaleet nousevat myrkynvihreästä liemestä hypnoottisesti, kuin silmää iskien.
Myrkynvihreä liemi tippuu rosterin pinnasta elektrolyyttimenetelmään perustuvan kiillotuslaitteen jäljiltä.
”Halpatyövoiman maissa putki kiillotetaan vielä käsin, mikä jättää aina saumoihin epäpuhtauksia. Sen vuoksi esimerkiksi Puolassa tehtyjen veneiden kaiteet eivät kestä suolavettä montaa vuotta, vaikkakin näyttävät alkuun olevan kiilloltaan nätimpiä”, Pesonen kertoo.
Nykyisin veneiden lestit valmistetaan tietokoneavusteisesti mittatarkoiksi CNC-jyrsimellä.
”Aiemmin veneessä oli aina suurempi ja pienempi puoli. Kun Kokkolan seudun venevalmistajille tuli jyrsimet, pääsimme hyödyntämään 3D-osaamistamme ja samalla oppimaan itsekin, mitä pystymme tekemään.”
Venealalta 80 prosenttia
Kuten kaikkialla venealalla, finanssikriisi oli dramaattinen myös Joroksella. Pesonen oli juuri aloittanut toimitusjohtajana vuonna 2008, kun venealalla koettiin kaikkien aikojen suhdannehuippu.
”Mutta kesälomien jälkeen lähes kaikki seuraavan vuoden tilaukset vedettiin pois. Olimme hajauttaneet asiakkuutemme esimerkillisesti valtavalle määrälle yrityksiä, mutta nyt saimme havaita, että kohtalokkaasti vain yhdelle toimialalle.”
Aiemmin vain venekaiteisiin keskittyneen Joroksen piti etsiä uusia markkinoita, sillä liikevaihto tipahti laman myötä ainoastaan kahteen miljoonaan euroon. Onneksi rosteriputkea väännetään kaikkialla, kun tarpeeksi miettii. Nykyisin Joros toimittaa putkikomponentteja lähes kaikille inhimillisen elämän osa-alueille, liki kuuta myöten.
”Saimme tilauksen, jossa putkea olisi mennyt avaruusalukseen, mutta se on ainoa tuote, jota emme toimittaneet, vaikka olisimme kyllä pystyneet sen valmistamaan – sopimusehdot olivat liian huonot.”
Venesektorilla Joros on vahva myös viennissä: Punkaharjulta lähtee kaidekomponentteja lähinnä Ruotsiin, Norjaan ja Puolaan.
”Puolassa tehdään vielä paljon manuaalisesti, kuten meillä 1980- ja 1990-luvuilla. Siellä tulee olemaan pian valtava kysyntä, mutta toistaiseksi moni laskee, että työvoiman edullisuudesta johtuen heidän kannattaa ostaa tuotteensa paikallisilta toimijoilta.”
Nykyisin venekaiteet tuovat Joroksen liikevaihdosta noin 30 prosenttia, jolla se hallitsee tietojensa mukaan Suomessa noin 80 prosenttia venekaiteiden markkinoista.
”Muutamia kilpailijoita on. Erityisesti suurten purjeveneiden valmistajat eivät ole vielä asiakkainamme. Heidän suhteensa ongelma on, että he tekevät vain vähän sarjatuotantoa.”
Tekninen työnjohtaja Olli Pitko saa taivutettua putkea kaikkiin ilmansuuntiin. ”Ja kyllä – ihmistä tarvitaan vielä, sillä kone yksinään ei tee valmista”, Pitko kertoo.
Palvelua tee se itse -rakentajalle
Jos oman veneensä kaidevalmiiksi saanut tee se itse -rakentaja haluaisi ostaa parasta hantaakia, tilaus onnistuu Joroksen kautta.
”Ilman muuta. Olemme mukana sen kaltaisia tilauksia hoitavassa Ykköskaiteessa, sillä koemme, että meidän pitää palvella myös piensarjoja, tai jopa vain yhden veneen elämässään rakentavia.”
Täysin uniikeissa tapauksissa Joros ottaa veneitä vastaan pihassaan, jossa kannelle sovitetaan kaiteet yksilöllisesti.
”Teemme ne tilaukset vanhaan tyyliin paikan päällä taivuttamalla.”
Ja kyllä: Joros luottaa edelleen käsityöhön. Kuvaavaa on myös se, että robotisoitumisen jälkeen Joroksen henkilökunta on kaksinkertaistunut 35:stä 70:ään.
”Aiemmin putken taivutus vaati voimaa, nyt älyä. Toimenkuva on muuttunut. 3D-ajattelukykyä tarvittiin lihasmuistissa aiemminkin, mutta nyt se pitää osata tuoda näkyville muutenkin kuin vain itse vääntämällä.”
Venetehtaiden valoisa tulevaisuus
Joroksen perustaja Ossi Paakkunainen ei ole enää toiminnassa mukana. Savonlinnasta kotoisin oleva Pesonen on sekä osakas että toimitusjohtaja. Hän näkee sisältä päin koko suomalaiseen veneteollisuuteen. Pesosen mukaan ala on suuren murroksen keskellä.
”Kuluttajat vaativat uutta mallia yhä nopeammin. Jos vielä vähän aikaan sitten tehtaat uusivat mallistoaan kymmenen vuoden välein, nyt sykli on maksimissaan neljä.”
Kun kierrämme Joroksen tehtaalla, asia tulee harvinaisen hyvin selväksi. Pesonen esittelee eri tekovaiheissa olevia putkia ja tunnistaa ne, mutta sen sijaan että tehtäisiin sitä Yamarinia 40 000 järjestysnumerolla, eri merkeillä alamalleja on niin paljon, ettei edes Pesonen ole varma, mihin mikäkin kaiteenpala on menossa.
”Omistajavetoisuus on auttanut suomalaisen veneteollisuuden huonojen aikojen yli. Samoin on ymmärretty investoida: laatu on menestyksen ehto”, Pesonen sanoo.
”Minulla on vahva usko suomalaisiin venetehtaisiin.”
